Hyvä vai paha maito?

Nykyään ravitsemus herättää runsaasti keskustelua ja myös voimakkaita tunteita. Pinnalle nousee melko säännöllisesti jokin ravitsemusaihe, jota sitten perataan eri medioissa ja usein hyvin jyrkin sanakääntein. Poikkeuksetta tästä keskustelusta jää jäljelle vain savuavat rauniot ja mielensä pahoittaneita ihmisiä.

Viimeisin kohua herättänyt aihe on maito. Ylen A-studiossa maidosta oli keskustelemassa kolme herrasmiestä, jotka olivat jakautuneet kahteen eri leiriin. Molemmat leirit tiesivät olevansa oikeassa. Kumpikaan leiri ei halunnut edes yrittää ymmärtää toista osapuolta, joten lopputuloksena oli juupas-eipäs-väittely. Tätä suomalainen ravitsemuskeskustelu valitettavan usein on.

Maito ja terveys on valtavan laaja aihe, jossa on paljon liikkuvia tekijöitä. Maidon suhteen isossa roolissa on laatuasiat, maitotuotteen tyyppi ja kuinka paljon näitä maitotuotteita nautitaan. Kun tähän yhdistetään vielä ihmisten yksilölliset erot, niin perattavaa riittää.

Itse seuraan suurella mielenkiinnolla maitoon liittyviä tutkimuksia. Erityisesti minua kiinnostaa tällä hetkellä tutkimukset lehmänmaidon ja tyypin 1 diabeteksen yhteydestä. Nyt osa tutkijoista on ehdottanut teoriaa siitä, että liian varhainen altistuminen lehmänmaidolle aiheuttaa vuotavan suolen ja tätä kautta sitten nostaa tyypin 1 diabeteksen riskiä.

Itse olen hyvin varma siitä, että näistä käynnissä olevista tutkimuksista saadaan tarvittava varmuus siitä, että lehmänmaidon juonti osoittautuu diabeteksen riskitekijäksi. Jos näin on, niin mielenkiintoista tässä on se, että maidonjuonti on vähentynyt viimeisten 50-vuoden aikana, mutta tyypin 1 diabetes on yleistynyt etenkin alle 5-vuotiailla lapsilla. Todennäköisesti yksi syy tähän muutokseen löytyy nautitun maidon koostumuksessa. Vielä 50-luvulla juotu maito oli käytännössä tilamaitoa, mutta nykyisin tilamaidon sijaan nautitaan pitkälle prosessoitua maitoa.

Suomessa vallitseva maidon tyrkyttäminen on asia, jonka voi kyseenalaistaa monesta näkökulmasta. En juurikaan näe järkiperusteita sille, että miksi aikuisen ihmisen pitäisi juoda maitoa. Ilmankin pärjää oikein hyvin.

Laadukkaat juustot, voi, kerma ja monet hapatetut maitotuotteet sitä vastoin ovat ok tai jopa todellista terveysruokaa. Esimerkiksi useista juustoista saa arvokasta K2-vitamiinia, joka on todellinen ihmevitamiini.

Joissain tapauksissa maitotuotteiden laajamittainen karsiminen voi olla perusteltua. Esimerkiksi jos kärsit iho-ongelmista tai autoimmuunisairaudesta, niin tällöin maidonjuonnin lopettamisen lisäksi voidaan tarvita laajempaa maitotuotteiden karsintaa vähintään paranemisprosessin ajaksi.

Yleisellä tasolla se liiallinen ehdottomuus kannattaa myös tämän maitoasian suhteen unohtaa. Jos ravitsemuksen suhteen rupeaa nipottamaan liikaa, niin siitä on todennäköisesti enemmän terveydellistä haittaa kuin hyötyä.

Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus

Minulta on useaan otteeseen toivottu näkemyksiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen hoidosta. Olen asiasta aiemminkin kirjoittanut, mutta nyt on aika hieman päivittää näitä kirjoituksia parempaan kuosiin.

Olenkin nyt päättänyt julkaista kevään ja kesän aikana artikkeleita kilpirauhasen ongelmiin liittyen. Ja erityisesti tulen käsittelemään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Ensimmäisessä osassa kerron yleisellä tasolla kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta ja siitä mitkä tekijät tämän takana ovat.

Yleistä

Kuten tiedetään, niin kilpirauhaseen liittyvät ongelmat ovat nykyisin hyvin yleisiä ja erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta on  ihan oikea kansantauti, joka on suorastaan räjähtänyt viime vuosina käsiin. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien määrä on nimittäin kaksin- ja puolinkertaistunut Suomessa noin kymmenen vuoden aikana.

Tästä voisi helposti vetää sen johtopäätöksen, että kilpirauhaseen liittyvät ongelmat ovat yhtäkkiä kasvaneet dramaattisesti, mutta todellisuudessa tässä on paljon merkitystä sillä, että nykyään tieto kilpirauhasen vajaatoiminnasta on lisääntynyt ja tämän myötä moni ymmärtää hakeutua hoitoon.

Myös lääkäreiden keskuudessa asiasta ehkä tiedetään enemmän kuin vaikka 10-vuotta sitten. Tai ainakin asiaan suhtaudutaan eri tavoin kuin aiemmin ja tämän myötä kilpirauhasen vajaatoimintaa osataan etsiä.

Vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaan suhtaudutaankin nykyään eri tavoin kuin aiemmin, niin tästä huolimatta vaivasta kärsivä voi joutua tekemään paljon työtä sen eteen, ennen kuin pääsee asianmukaisiin tutkimuksiin saati hoitoon.

Ensimmäinen ja hyvin ratkaiseva virhe tehdään jo siinä, että hoitopäätös tai hoitamatta jättämispäätös tehdään pelkästään laboratorioarvojen perusteella eikä oireille anneta asiaan kuuluvaa painoarvoa. Lääkäri saattaa katsoa paperilta vain muutaman numeron ja todeta potilaalle kaiken olevan kunnossa. Pahimmassa tapauksessa lääkäri ei edes näe potilasta vaan kaikki hoidetaan puhelimen välityksellä.

Lisäksi isoja virheitä saatetaan tehdä myös varsinaisessa hoidossa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan suhteen ei pidä yleistää liikaa, sillä liikkuvia tekijöitä on paljon. Hoito pitääkin suunnitella aina yksilöllisesti.

Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (autoimmuunityreoidiitti)

Kilpirauhasen vajaatoimintaan (hypotyreoosi) liittyy hyvin usein kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (autoimmuunityreoidiitti), johon tässä artikkelissa nyt paneudun.

Autoimmuunityreoidiitti kuuluu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin. Näissä taudeissa elimistö muodostaa vasta-aineita ja tulehdussoluja, jotka kohdistuvat omia kudoksia vastaan, tässä tapauksessa kilpirauhasta vastaan. Autoimmuunitulehdus käynnistyy, kun T-lymfosyytit aktivoituvat tunnistaessaan kilpirauhasantigeenin. Aktivoituneet T-lymfosyytit tunkeutuvat kilpirauhaskudokseen ja tuottavat sytokiineja, jotka käynnistävät kilpirauhaskudoksessa tulehdusreaktion ja apoptoosin.

Immuunijärjestelmä on elimistön puolustusjärjestelmä, joka tuhoaa elimistöön tunkeutuvia vieraita taudinaiheuttajia, kuten bakteereita ja viruksia. Autoimmuunisairaudessa immuunijärjestelmä poikkeuksellisesti tunnistaa vieraiksi myös elimistön omia kudoksia ja reagoi niitä vastaan kuin ne olisivat haitallisia. Asiaa voidaan havainnollistaa niin, että vahtikoira hyökkää oman isäntänsä kimppuun.

Lievä autoimmuunireaktio kilpirauhasessa on yleinen, sillä pieniä määriä näitä vasta-aineita löytyy peräti 5–10 %:lla suomalaisista. Noin 1–4 %:lla suomalaisia kilpirauhasvasta-aineita löytyy suurempina pitoisuuksina. Jos verestäsi näitä vasta-aineita löytyy, niin se ei sinällään tarkoita vielä varsinaisia kilpirauhasongelmia, mutta todennäköisyys sille, että kilpirauhasen toiminta on häiriintynyt tai tulee häiriintymään on todella suuri. Yleensä seurauksena on kilpirauhasen vajaatoiminta. Joillakin taas muodostuu kilpirauhaskudosta kiihdyttäviä vasta-aineita, jolloin syntyy kilpirauhasen liikatoiminta.

Mikä kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen aiheuttaa?

Tämä on hyvä kysymys, johon tuskin saat lääkäriltäsi vastausta. Tai jos kysyt lääkäriltäsi, että miten tätä voit ehkäistä, niin et tule todennäköisesti saamaan mitään ohjeita. Tämä johtuu siitä syystä, että lääkäreille opetetaan, ettei kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta voida elintavoilla tai muilla toimenpiteillä ehkäistä. Eli pitäisi vain alistua kohtaloonsa ja jäädä odottelemaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

Itse olen asiasta kuitenkin toista mieltä. Eli kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen on mahdollista puuttua ajoissa ja tätä kautta ehkäistä muiden ongelmien syntyä.

Asia on tärkeä myös sinulle, jos kilpirauhasen autoimmuunitulehdus on jo aiheuttanut esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja saat tähän lääkitystä. On tärkeää ymmärtää se, että tämä saamasi lääkitys ei todennäköisesti poista tuota immuunijärjestelmän epätasapainotilaa. Eli tämä ongelman ydin voi jäädä jylläämään ja saattaa aiheuttaa monenlaisia muita terveysongelmia. Tämä voi selittää osaltaan sen, että miksi joskus annettu hoito ei tuo toivottuja hoitotuloksia.

Asiaa voi verrata jossain määrin siihen, että sinulla on vene, jossa on reikä (autoimmuunisairaus). Tällöin vene luonnollisesti täyttyy vedellä (tässä tapauksessa kilpirauhasen vajaatoiminta). Jos rupeat äyskäröimään (lääkitys) vettä pois veneestä, niin pystyt jatkamaan matkaasi uppoamatta. Alkuperäinen ongelma jää kuitenkin jäljelle ja ajan mittaan tuo ongelma, eli veneessä oleva reikä voi vaikka laajeta ja aiheuttaa isompia ongelmia. Tällöin pelkkä äyskäröinti ei välttämättä enää riitä.

Vuotava suoli

Edellä mainittu vuotava vene vertaus saattaa olla yllättävän osuva kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen liittyen. Uusimpien tutkimusten mukaan vuotava suoli voi olla todella merkittävä tekijä autoimmuunisairauksien takana.

Nyt on esimerkiksi varmistunut tutkimuksissa se, että tyypin 1 diabeetikkojen ohutsuoli niin sanotusti vuotaa. Se tarkoittaa, että erilaiset ravintoaineet ja ehkä myös suoliston mikrobit läpäisevät ohutsuolen seinämän helpommin kuin pitäisi. Tällainen suolen puolustusjärjestelmän häiriö löytyy muun muassa diabeetikkolapsilta, joten se selkeästi liittyy taudin kehittymiseen.

Minimal infographics

Itse uskallan esittää teorian siitä, että vuotava suoli voi olla yllättävän iso tekijä kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen ja tätä kautta myös kilpirauhasen vajaatoiminnan takana. Toki on ymmärrettävä se, että immuunijärjestelmä on hyvin monimutkainen järjestelmä ja kun puhutaan sen häiriöistä, niin tässä on paljon liikkuvia tekijöitä.

Oma näkemykseni asiasta kuitenkin onkin se, että yleisellä tasolla kilpirauhasongelmista kärsivien tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota suolistonsa hyvinvointiin ja huomioida vuotavan suolen mahdollisuus. Tämä on asia, josta puhutaan hyvin harvoin.

Suoliston hyvinvoinnin lisäksi kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta kärsivän tulee ymmärtää stressinhallinnan tärkeys, joka linkittyy vahvasti myös suoliston hyvinvointiin.

Sanomattakin on selvää, että myös ruokavalio ja oikeanlaiset ravintolisät on äärimmäisen tärkeitä juttuja asian suhteen. Näillä voidaan vaikuttaa suolistomme hyvinvointiin ja nujertaa hapetusstressi.

FODMAP

Olisin kysynyt sinun näkemystä FODMAP-ruokavaliosta? IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) on ollut riesana ties kuinka pitkään. Gluteenittomuus ei ole tuonut kovin suurta apua. Nyt mielessäni olisikin koittaa FODMAP-ruokavaliota jos se vaikka auttaisi. Mitä mieltä olet – Onko kyseessä jokin muotidieetti muiden joukossa vai voisiko tuosta olla ihan oikeasti apua? Onko asiasta luotettavaa tutkimustietoa?

Yleisesti FODMAP-ruokavaliosta

FODMAP-ruokavalio kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Ja ihan perustellusti, sillä käytännön kokemuksien lisäksi FODMAP-dieetin on myös tutkimusten valossa huomattu tuovan apua erityisesti ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville.

FODMAP nimi tulee sanoista Fermentable Oligo-, Di-, Mono-saccharides And Polyols. FODMAP-hiilihydraatit imeytyvät huonosti ohutsuolessa, joten ne päätyvät paksusuoleen, jossa paksu­suolen mikrobit käyttävät niitä ravinnokseen. Tämä sitten aiheuttaa suolistokaasujen muodostumista ja IBS-potilaille ikäviä oireita. Terveille ihmisille, jotka eivät kärsi suolisto-ongelmista FODMAP-hiilihydraateista ei lähtökohtaisesti ottaen aiheudu ongelmia.

FODMAP-ruokavaliossa pyritään siis välttämään näitä runsaasti FODMAP -hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, joista voi mainita esimerkiksi nämä:

  • Vehnä, ohra, ruis
  • Linssit, pavut ja herneet
  • Monet sienet
  • Omena
  • Päärynä
  • Kirsikka
  • Nektariini
  • Vesimeloni
  • Luumu
  • Aprikoosi
  • Sipulit
  • Monet kaalit
  • Monet makeutusaineet
  • Terveysjugurtit, jotka sisältävät lisättyjä kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja. Eli se vatsan hyvinvointia edistävänä mainostettu terveysjugurtti voikin aiheuttaa ihan päinvastaisia vaikutuksia, kuin niitä syövä toivoo…
  • Hunaja
  • Pastillit ja purukumit

Tarkemman listauksen löydät tästä pdf-tiedostosta.

Oma näkemykseni asiasta

Oma mielipiteeni asiasta on se, että kenenkään ei kannata rientää suin päin ainakaan millekään tiukalle FODMAP-dieetille. Monessa yhteydessä on annettu ymmärtää, että FODMAP-dieetti tuo avun ärtyvän suolen oireyhtymään, eikä muita toimenpiteitä tarvita. Tämä on omasta mielestäni riittämätön lähestymistapa asiaan.

Hyvin usein suolisto-ongelmien taustalta paljastuu krooninen stressi.

Hyvin usein suolisto-ongelmien taustalta paljastuu krooninen stressi.

Suolisto-ongelmien taustalla on usein paljon liikkuvia tekijöitä ja jos halutaan hyviä ja pysyviä hoitotuloksia, niin esimerkiksi pelkkään FODMAP-dieettiin ei pidä pelkästään turvautua. Se voi olla joissain tapauksissa hyvä pohja, jonka ympärille paranemisprosessia ruvetaan rakentamaan, mutta lisäksi erityisesti stressinhallintaan tulee kiinnittää erityishuomiota.

Yllättävän usein suolisto-ongelmien pääsyyllinen liittyy krooniseen stressiin, eikä niinkään paljon ruokavalioon. Krooninen stressi aiheuttaa mm. matala-asteista tulehdusta ja myös suoliston mikrobitasapaino sekä suolinukan epiteelisolut voivat vaurioitua niin akuutista kuin kroonisestakin stressistä.

Eli jokaisen lääkärin pitäisi kysyä suolisto-ongelmia valittavalta potilaalta ensimmäiseksi yksinkertaisesti sitä, että mitä sinulle kuuluu, mitä murheita sinulla on, onko töissä tai kotona rankaa, painaako raha-asiat? Tämän jälkeen voidaan ruveta sitten miettimään ruokavalioon liittyviä kysymyksiä tai muita tärkeitä juttuja. Valitettavan harvoin näin kuitenkaan käy. Ehkä siitä syystä, että on helpompi määrätä jotain lääkkeitä tai jokin tietty ruokavalio, kuin ruveta oikeasti miettimään potilaan suolisto-ongelmien alkuperää.

Kroonisen stressin lisäksi huomionarvoisia asioita on ainakin matala-asteisen tulehduksen nujertaminen sekä suoliston mikrobitasapainon korjaaminen.

Jos tarvitaan muutoksia ruokavalioon, niin ennen FODMAP-dieettiä olisi syytä tarkastella yleisellä tasolla sitä, että millä tolalla se ruokavalio on. Jos ruokavalio koostuu lähinnä eineksistä, vehnästä, maitotuotteista ja sokerista, niin ei ole mitään järkeä rynnätä ensimmäiseksi FODMAP-dieetin kimppuun. Jo sillä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, että korjataan ruokavalio edes kohtuulliselle tasolle.

Jos hoidossa päädytään lopulta FODMAP-ruokavalioon, niin usein kannattaa lähteä liikkeelle kohtalaisen kevyestä ruoka-aineiden karsimisesta. Eli FODMAP-dieetin käytännön toteutusta kannattaa miettiä tarkasti, eikä ruveta intoilemaan liikaa. Joissain tapauksissa tarvitaan laajempaa karsintaa, eli eteen voi tulla laaja ruokavalioremontti. Vaikka vältettävien ruokien lista voi tuntua tosi pitkälle, niin täytyy muistaa, että korvaavia ruoka-aineita on tarjolla runsain mitoin.

Lopuksi

Liian moni suolisto-ongelmista kärsivä jää ilman asianmukaista hoitoa. Jos menet valittamaan terveyskeskuslääkärille sitä, että takapuolesta tulee melkein joka päivä lähinnä kuravelliä eikä kunnon kakkaa, niin saat ehkä vinkkejä siitä, että syö lisää kuitua ja siinä se. No, ehkä tuo oli vähän kärjistetysti todettu, mutta ei kauhean kaukana totuudesta. Ja ei, en missään tapauksessa syyllistä lääkäreitä. Ongelma on paljon syvemmällä.

Olen tässä kirjoituksessa puhunut ärtyvän suolen oireyhtymästä. Loppujen lopuksi tiedämme tästä tai muista suolisto-ongelmista aika vähän. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymän yhteydessä haluaisin nostaa pöydälle vuotavan suolen. Eli minkälaista roolia vuotava suoli mahdollisesti näyttelee IBS:n suhteen? Itse väitän, että IBS on hyvin usein seurausta vuotavasta suolesta.

Olennaisinta tietysti tässä on kuitenkin se, että miten voimme saada suolisto-ongelman kuntoon. Tässä toimii useimmiten loppujen lopuksi varsin yksinkertainen resepti:

  1. Krooninen stressi kuriin
  2. Paranemista tukeva ruokavalio
  3. Suoliston mikrobitasapaino kuntoon
  4. Matala-asteinen tulehdus kuriin
  5. Maksan toiminnan tukeminen

Matala-asteinen tulehdus

Krooninen matala-asteinen tulehdus on saanut viime aikoina myös Suomessa yhä kasvavaa huomiota osakseen. Ja syystä, sillä matala-asteinen tulehdus ja siihen liittyvä hapetusstressi ovat rikoskumppaneita, jotka on yhdistetty liki kaikkiin sairauksiin. Onkin sanomatta selvää, että matala-asteisen tulehduksen ehkäisyyn on syytä kiinnittää erityishuomiota.

Tulehduksesta puhuttaessa on tärkeää ymmärtää akuutin ja kroonisen tulehduksen ero. Akuutti tulehdus on kehon luontainen reaktio haitallisiin ärsykkeisiin. Eli se on meidän luonnollinen suojautumisyritys poistaa vahingollisia tekijöitä. Lisäksi akuutti tulehdus käynnistää parantumistapahtuman kudoksissa. Jos tulehdusta ei olisi, niin esimerkiksi haavat eivät koskaan paranisi. Tulehdukseen liittyy aina vapaat radikaalit,  joiden tarkoitus on nujertaa mm. haitallisia mikrobeja. Vapaat radikaalit mainitaan usein negatiivisessa yhteydessä, mutta niillä on siis myös oma tärkeä roolinsa terveytemme suhteen.

Krooninen tulehdus merkitsee asteittaista muutosta tulehduskohdan toiminnassa. Kudoksen tuhoutumista ja paranemista tapahtuu yhtaikaa, mutta tämän lisäksi vapaat radikaalit hyökkäävät myös ympäröiville terveille alueille. Eli tässä tapauksessa hyödyllisistä vapaista radikaaleista tuleekin meille haitallisia, jotka vahingoittavat soluja ja kudoksia ja paikalle tulee lisää valkosoluja, jotka edelleen lähettävät lisää vapaita radikaaleja. Tilannetta voi verrata metsäpaloon, joka on riistäytynyt käsistä.

Matala-asteinen tulehdus on pahimmillaan hiljainen, mutta tehokas tappaja. Tällä tarkoitan sitä, että matala-asteinen tulehdus voi jyllätä ihmisessä vuosikausia, ilman sen suurempia varoitusmerkkejä tai sitten mahdollisia varoitusmerkkejä ei ymmärretä yhdistää matala-asteiseen tulehdukseen. Lopputulos voi kuitenkin olla sitten hyvin karu, kuten esimerkiksi sydäninfarkti tai syö­pä. Nykyään terveystarkastuksien yhteydessä mitataan kolesteroliarvoja, mutta paljon hyödyllisempää olisi tehdä CRP- ja hsCRP-määritykset, joiden avulla matala-asteinen tulehdus voidaan havaita.

Matala-asteisen tulehduksen takana voi olla monia eri tekijöitä, jotka kuitenkin usein linkittyvät elintapoihimme. Ratkaisevaa on se, että miten syöt ja liikut. Myös sillä on valtava merkitys, että kärsitkö kroonisesta stressistä, suolisto-ongelmista tai ylipainosta.

Jo pelkästään oikeanlaisella ravitsemuksella voi saada tämänkin asian suhteen aikaan ihmeitä. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että jo varsin pienehköillä ruokavaliomuutoksilla tulehduksesta kertovaa CRP arvoa voi vähentää kolmanneksella laihtumattakin. Kun ruokavalioon panostaa hieman enemmän ja hyödyntää oikeanlaisia ravintolisiä, niin tulokset ovat varmuudella vielä paljon parempia.

Mustikat ehkäisevät matala-asteista tulehdusta

Kotimaiset marjat on mitä parhainta ruokaa matala-asteisen tulehduksen ehkäisyä ajatellen.

Matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä toimii parhaiten antioksidanttipitoinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti ja monipuolisesti kasviksia. Lisäksi on tärkeää ymmärtää välttää mm. puhdistettua sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Monesti myös maidon ja gluteeniviljojen, etenkin vehnän välttäminen on varsin perusteltua. Tärkein yksittäinen neuvo on se, että kiinnitä syömäsi ruoan laatuun huomiota yleisellä tasolla. Kokonaisuus ratkaisee.

Nykytiedon valossa matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä kannattaa ehdottomasti hyödyntää  mm. tiettyjä maustekasveja ja ravintolisiä.

  • Kurkuma+mustapippuri
  • Inkivääri
  • Astaksantiini
  • Kalaöljy
  • Sinkki
  • Seleeni
  • D-vitamiini
  • Lääkinnälliset sienet – (Pakuri, reishi ja cordyceps)

Näistä haluan nostaa esiin erityisesti kurkuman ja astaksantiinin, jotka omaavat tutkimusten valossa todella voimakkaita anti-inflammatorisia vaikutuksia. Suosittelenkin jokaiselle säännöllistä kurkuman ja astaksantiinin käyttöä jos haluat ehkäistä matala-asteista tulehdusta.

Vuotavan suolen oireyhtymä

Olen kamppailut jo pidemmän aikaa vuotavan suolen kanssa. Onko sinulla antaa mitään neuvoja miten pääsisin tästä vaivasta eroon?

Vuotavan suolen oireyhtymä on ainakin kotimaisten lääkäreiden keskuudessa vielä melko tuntematon käsite. Kyseessä on kuitenkin ihan oikea ja aito ilmiö. Tutkimusten valossa vuotava suoli voi näytellä hyvin ratkaisevaa roolia autoimmuunisairauksien takana.

Mitä vuotava suoli käytännössä sitten tarkoittaa? Suolistomme suolinukassa on tiiviitä liitoksia, jotka yhdistävät suolen epiteelisolut toisiinsa. Vuotavasta suolesta kärsivällä nämä suolen epiteelisolujen välissä olevat tiiviit liitokset ovat väljentyneet ja ne sananmukaisesti vuotavat ja niiden läpi pääsee vieraita molekyylejä. Tuloksena on krooninen tulehdus ja  todennäköisesti kasa erilaisia terveysongelmia.

Vuotavan suolen taustalla voi olla monia eri tekijöitä:

  • Krooninen stressi
  • Ruoka-aineiden antiravinteet
  • Parasiitit
  • Virukset
  • Tupakka
  • Alkoholi
  • Lääkkeet
  • Dysbioosi
  • Rokotteet
  • Kemikaalit

Vuotava suoli voi aiheuttaa hyvin monenlaista oireilua. Usein vuotavan suolen oireyhtymää sairastava kärsii ainakin kahdesta seuraavista oireista:

  • Väsymys ja voimattomuus
  • Turvotus
  • Kilpirauhasongelmat
  • Iho-ongelmat
  • Nivelkivut
  • Päänsärky
  • Ahdistus ja mielialanvaihtelut
  • Muistihäiriöt
  • Heikentynyt vastustuskyky
  • Ruoka-aineherkkyydet
  • Verikokeissa näkyvät vitamiini- ja mineraalipuutokset

Kun ruvetaan miettimään vuotavan suolen hoitoa, niin ehdottomaan avainasemaan nousee oikeanlainen ravitsemus. Jo sillä pääsee pitkälle, että välttää ne pahimmat karikot:

  • Vältä gluteeniviljoja
  • Vältä ruokia, jotka ovat hyvin lektiinipitoisia
  • Vältä maidonjuontia
  • Myös runsaasti saponiinia sisältäviä ruokia on monessa tapauksessa syytä välttää

Usein tätä ”välttämisruokavaliota” tulee noudattaa muutaman kuukauden ajan, jonka jälkeen voidaan ruveta palauttamaan eri ruoka-aineita takaisin ruokavalioon varovasti omaa oloa kuunnellen.

Vuotavan suolen hoidossa käytettävistä ravintolisistä voin suositella erityisesti:

  • Probioottivalmisteita
  • Reishiä ja pakuria
  • Astaksantiini
  • Berberiini
  • Entsyymivalmisteet
  • L-glutamiini
  • Lakritsinjuuri
  • D-vitamiini
  • Sinkki
  • Kalaöljy
  • C-vitamiini

Oikeanlaisen ravitsemuksen lisäksi suosittelen kiinnittämään erikoishuomiota stressinhallintaan. Krooninen stressi nimittäin on monesti äärimmäisen iso tekijä vuotavan suolen takana.

On suositeltavaa, että vuotavasta suolesta kärsivä suunnittelee yksilöllisen ruokavalion sellaisen asiantuntijan avustuksella, joka on perehtynyt vuotavan suolen hoitoon. Ruokavalion lisäksi hoitosuunnitelmassa on kiinnitettävä erityishuomiota stressinhallintaan ja toimiviin ravintolisiin.

Luontaistukku

luontaistukku

Useille blogini lukijoille tuttu Olivian Superfoods-niminen verkkokauppa on nykyään Luontaistukku. Olivian tuli tutuksi laadukkaista tuotteista ja edullisesta hintatasosta. Nyt nimenvaihdoksen myötä tuotevalikoima on kasvanut reilusti. Uusina tuoteryhminä on urheiluravinteet ja luontaisvalmisteet.

Sain Luontaistukulta testattavaksi muutamia tuotteita. Mitään syväanalyysia Luontaistukun valikoimasta en vielä näiden testaamieni tuotteiden perusteella voi tehdä, mutta etetenkin heidän ruokatuotteet vaikuttaa erinomaiselta laadun ja myös hinnan osalta.

pahkinatluontaistukku

Esimerkiksi Cyanotechin laadukasta spirulinaa ei taida Suomesta vastaavaan hintaan löytää? Myös Luontaistukun pähkinöiden laatu on sillä tasolla, mitä kuuluukin. Tulenkin jatkossa ostamaan pähkinät Luontaistukun valikoimista.

Luontaistukku alennuskoodi

Luontaistukku tarjoaa Raikaswebin lukijoille 10% alennuksen ensitilauksesta. Saat tämän alennuksen, kun käytät tilauksen yhteydessä alennuskoodia raikasweb.

Histamiini-intoleranssi

Oireideni perusteella olen aika varma siitä, että kärsin histamiini-intoleranssista. Lääkärini ei ottanut asiaa kuuleviin korviin kun asiasta häneltä kysyin. Onko sinulla mitään vinkkejä histamiini-intoleranssin suhteen?

Lääkärien nuiva suhtatuminen histamiini-intoleranssiin johtuu yksinkertaisesti siitä, että lääketieteellisissä kirjoissa asiasta ei pahemmin ole mainintoja. Se, onko histamiini-intoleranssia ylipäätään olemassa, on lääketieteessä kiistelty asia. Itse olen hyvin varma, että asiaan suhtaudutaan joskus vuosien päästä lääkärien keskuudessa eri tavoin kuin nykyisin.

Koska histamiini-intoleranssia on loppujen lopuksi tutkittu kovin vähän, niin sen ympärille nitoutuu paljon kysymysmerkkejä ja erilaisia teorioita. Saksassa tehtyjen tutkimusten mukaan histamiini-intolerantteja on noin prosentti väestöstä ja heistä peräti 80 % on keski-ikäisiä naisia.

Yleensä histamiini mainitaan aina negatiivisessa yhteydessä, mutta todellisuudessa histamiinilla on monia tärkeitä fysiologisia tehtäviä. Se toimii mm. aivojen välittäjäaineena ja vaikuttaa univalverytmiin, lihasten hienomotoriikkaan, immuunivasteen säätelyyn ja vatsahapon eritykseen.

Vallitsevan teorian mukaan histamiini-intoleranssi on tila, jossa elimistön histamiinia pilkkovan entsyymin (diamiinioksidaasi, DAO) kapasiteetti on riittämätön pilkkomaan ruuan mukana nautittua tai ruoan vapauttamaa histamiinia. Oireina voi esiintyä esimerkiksi päänsärkyä, vatsavaivoja, nokkosihottumaa, väsymystä, kutinaa, punoitusta, pyörrytystä, nuhaa ja sydämentykytystä.

Ongelmallisia ruokia ja juomia histamiini-intoleranssin suhteen ovat mm. punaviini, energiajuomat, juustot, kuivahedelmät, pähkinät, kestomakkarat, hapankaali, tonnikala, kaakao, tomaatit ja sitrushedelmät. Jotkut histamiini-intoleranssista kärsivät voivat saada voimakkaita oireita jo hyvin pienestä määrästä esimerkiksi punaviiniä.

Histamiini-intoleranssin taustalta voi löytyä monia eri syitä. Se mitä itse olen asiaan tutustunut, niin monesti histamiini-intoleranssin takaa paljastuu huonosti voiva suolisto. Yksi hyvin tyypillinen kuvio on se, että syödään antibioottikkuuri, jonka myötä suoliston normaali bakteerifloora häiriintyy. Pian antibioottikuurin syömisen jälkeen sitten aletaan huomata näitä histamiini-intoleranssiin viittaavia oireita.

Jos epäilet kärsiväsi histamiini-intoleranssista, niin kannattaa ruveta pitämään ruoka/oire-päiväkirjaa. Kirjaa kaikki syömäsi ruoat ylös ja myös mahdolliset oireet, jotka voi mahdollisesti yhdistää tähän syömääsi ruokaan. Päiväkirjan avulla voi sitten tehdä jotain johtopäätöksiä siitä, että kärsitkö mahdollisesti histamiini-intoleranssista.

Histamiini-intoleranssin hoidossa avainasemassa on mahdollisten suolisto-ongelmien korjaaminen ja oireita aiheuttavien ruokien ja juomien välttäminen toipumisjakson aikana. Monet histamiini-intolerantikot käyttävät diamiinioksidaasia (DAO) ravintolisänä. Luotettavia tutkimuksia diamiinioksidaasiravintolisän tehosta ei silmääni ole osunut, mutta monet histamiini-intolerantikot ovat kertoneet saavansa apua kyseisen ravintolisän käytöstä. DAO:ta voi löytää apteekeista tai luontaistuotekaupoista.

Mikä ihmeen astaksantiini?

Olen törmännyt monessa yhteydessä astaksantiiniin liittyvään hehkutukseen. Mitä mieltä sinä olet astaksantiinista? Onko ostamisen arvoinen ravintolisä vai ei?

Astaksantiini on tosiaan yksi viime vuosien puhutuimmista ravintolisistä. Eikä suotta, kun huomioidaan astaksantiinin käytön tuomat terveysvaikutukset ja vakuuttava tutkimusnäyttö. Voidaankin sanoa, että kyseessä on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista ravintolisistä mitä tarjolla on.

Astaksantiini on terpeeneihin kuuluva ksantofylli-karotenoidi. Kuten monet karotenoidit, se on rasvaliukoinen pigmentti. Viljelemällä astaksantiinia voidaan tuottaa Haematococcus pluvialis -mikrolevästä, jonka pigmenttipitoisuus on 40 g/kg kuivapainosta. Astaksantiinia tuotetaan myös synteettisesti petrokemikaaleista.

Luonnollisia astaksantiinin lähteitä ovat mm. äyriäiset ja lohi. Olet ehkä joskus miettinyt sitä, että mistä lohen lihan punertava väri oikein johtuu. Tämä lohen lihan punertavan värin takana on nimenomaan astaksantiini. Esimerkiksi Itämerellä villinä elävät lohet syövät pääravinnokseen silakkaa ja kilohailia, jotka puolestaan syövät planktonäyriäisiä, jotka sisältävät astaksantiinia. Merenelävissä astaksantiini on sitoutuneena eliöiden lihaksiin ja kehon pinnalle, joka selittää punertavan värin. Viljelty lohi saa punaisen värinsä rehuun lisätystä synteettisesti tuotetusta astaksantiini-pigmentistä.

Astaksantiini on luonnon tehokkaimpia antioksidantteja. Sen terveyttä edistävät vaikutukset selittyvät kykyyn toimia solukalvolla ja suojella soluja. Astaksantiinilla on ainutlaatuinen molekyylirakenne ja sen ansiosta astaksantiini pystyy läpäisemään solukalvon sekä asettumaan lipidikerrosten väliin suojaamaan solua sekä sisäpuolelta että ulkoa.

Astaksantiiniin liitetyt terveysvaikutukset ovat varsin huimat ja näistä astaksantiinin terveyttä edistävistä vaikutuksista on myös runsaasti vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Tässä muutama poiminta siitä, miten astaksantiini voi parantaa hyvinvointiamme:

  • Voimakkaita tulehdusta vähentäviä ominaisuuksia
  • Ehkäisee DNA-vaurioita
  • Parantaa auringonsietokykyä ja vähentää riskiä palaa auringossa
  • Edesauttaa suoliston hyvinvointia
  • Edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
  • Voimakas vapaiden radikaalien neutralisoija
  • Suojaa sydän- ja verisuonitauteja vastaan
  • Vähentää silmien väsymistä
  • Ylläpitää joustavaa ja nuorekasta ihoa ja voi tuoda apua monenlaisiin iho-ongelmiin, kuten akneen
  • Nopeuttaa palautumista fyysisestä rasituksesta

Astaksantiini on siis ravintolisä, jonka käyttöä voin suositella lämpimästi. Markkinoilla on tarjolla melko kivasti hyvälaatuisia astaksantiinivalmisteita. Itse tykkään tällä hetkellä käyttää Nutrexin BioAstin astaksantiinia. Nutrexin astaksantiini sisältää Cyanotechin valmistamaa BioAstin astaksantiinia, joka on tuotettu mikrolevästä. Cyanotech on maailman suurin ja arvostetuin astaksantiinin tuottaja ja heidän tuotantomenetelmät ovat kaikin puolin kunnossa. Lisäksi myös esimerkiksi Mercolan valikoimasta löytyy varsin laadukas astaksantiini, jota voin suositella.

BioAstin

Astaksantiinin annostuksen suhteen on paljon erilaisia näkemyksiä. Jotkut puoltavat suuria, jopa 20 mg suuruisia päivittäisiä annostuksia, kun taas toisten mielestä jo 2 mg päivässä on riittävästi. Oma näkemykseni asiasta on se, että astaksantiinin suhteen 4-10 mg päiväannos on hyvä, eikä suuremmista annostuksista välttämättä ole juurikaan hyötyä. Itse syön päivittäin 2 Nutrexin BioAstin 4 mg astaksantiinikapselia, eli yhteensä 8 mg astaksantiinia päivässä. Astaksantiini kannattaa nauttia ruokailun ja yhteydessä, jotta astaksantiinin imeytyminen olisi mahdollisimman tehokasta.

Kananmunat on todellista superruokaa

kananmunia

Monet varmasti muistavat sen ajan, kun mieleemme iskostettiin, että kananmunien syönti tukkii verisuonet ja vie ennenaikaiseen kuolemaan. Vielä nykyäänkin monet pelkäävät kananmunien syöntiä virheellisten käsitysten vuoksi, jotka ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä.

Toisin kuin meitä peloteltiin, niin kananmunien syönti ei tuki verisuonia tai aiheuta muitakaan terveyshaittoja. Tilanne on itse asiassa ihan päinvastainen: Kananmunat ovat hyvällä syyllä todellista superruokaa esimerkiksi sydänterveyttä ajatellen. Kananmuna on myös loistava proteiinin lähde ja se sisältää runsaasti vitamiineja ja mineraaleja.

Tutkijoiden mukaan ihmisiä tulisikin rohkaista syömään enemmän kananmunia, koska ne ovat niin terveellisiä. Suomalaiset syövät keskimäärin vain 3 kananmunaa viikossa, joka on kananmunien terveellisyyttä ajatellen todella vähän.

Kananmunien suhteen on erityisen tärkeää huomioida laatutekijät. Tehotuotettujen munien syöminen ei ole pitkässä juoksussa niin hyvä juttu terveyttämme ajatellen, kuin laadukkaampien kananmunien syönti. Tämä johtuu siitä, että tehotuotetut kananmunat ovat esimerkiksi rasvahappokoostumukseltaan huonompia, kuin laadukkaat kananmunat.

Kun puhutaan ruokakauppojen valikoimasta, niin luomumunat on parempi vaihtoehto kuin tehotuotetut kananmunat, mutta myös nämä luomumunia munivat kanat voivat syödä ruokaa, joka on kaukana siitä ruoasta mitä kanan olisi hyvä syödä. Ja tunnetusti kananmunien laatu riippuu täysin siitä, mitä kana syö ja minkälaisissa oloissa se elää.

Parhaimmat munat löytyvät yleensä pieniltä tiloilta, joissa kanojen elinolot ja ruoka on sitä mitä kanoilla kuuluu olla. Vaikka pieneltä munatilalta ei saisikaan luomusertifioituja munia, niin usein nämä munat ovat laadun suhteen huomattavasti parempia kuin kaupoissa myytävät luomumunat.

Jos ostat munia kaupasta, niin kannattaa suosia ainoastaan munia, jotka ovat viileähyllyssä. Kananmunat säilyvät huoneenlämmössä priimakunnossa vain noin 10 päivää, mutta viileässä ne voivat säilyä erinomaisena helposti yli kuukauden. Säilyvyyden kannalta pahinta on lämpötilanvaihtelut. Eli jos ostat kaupasta munia, jotka on säilytetty huoneenlämmössä, niin älä pistä niitä kotona jääkaappiin.

Munat kannattaa säilyttää omassa pakkauksessa. Pakkaus vähentää munasta ilmakanavien kautta tapahtuvaa hiilidioksidin ja veden haihtumista ja estää vieraiden hajujen ja makujen siirtymistä ympäristöstä muniin.

Kananmunan terveysvaikutukset saa hyödynnettyä parhaiten jos sen syö mahdollisimman vähän kuumennettuna. Esimerkiksi keltuaisen antioksidanttipitoisuus vähenee puoleen jos sen kypsentää. Eli jos vaikka paistat munia pannulla, niin älä kypsennä niitä läpikypsiksi, vaan jätä keltuainen sopivan raa’aksi.

Ihme on tapahtunut

Virallinen taho on johtanut meitä harhaan rasva-asioiden osalta jo vuosikymmenien ajan. Kansalaisille on syötetty virheellistä tietoa hymy korvissa, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet sen, etteivät tyydyttyneet rasvat aiheuta sydänkohtauksia tai muitakaan terveysongelmia. Nyt valtion ravitsemusneuvottelukunnan äänitorvi Mikael Fogelholm on tullut järkiinsä ja myöntänyt tosiasiat.

Iso hatunnosto Mikael Fogelholmille siitä, että hän tunnusti ensimmäisenä virallisen tahon edustajana sen, että kansalle on annettu aivan vääriä tietoja rasva-asian suhteen. Kauan tämän tosiasian tunnustamisessa meni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Seuraavaksi olisi toivottavaa, että kansalaisille kerrottaisiin tosiasiat myös esimerkiksi valheellisesta kolesteroliteoriasta tai vaikka ravintolisien tarpeellisuudesta.

Ravintolisien osalta Ursula Schwab tuntuu kertovan tasaiseen tahtiin Helsingin Sanomissa siitä, kuinka ravintolisien syömisestä ei ole hyötyä. Schwab on todennut, että monipuolinen ruokavalio kattaa vitamiinien ja hivenaineiden tarpeen, eikä esimerkiksi D-vitamiinilisä ole hänen mukaansa tarpeellista.

Ajatellaan esimerkin vuoksi vaikka sinkkiä. Ravinnosta saatavasta sinkistä imeytyy vain 15-40% elimistöön. Tämä on toki huomioitu sinkin saantisuosituksia laadittaessa. Näissä suosituksissa ei kuitenkaan ole huomioitu millään tavalla sitä, että erilaiset imeytymishäiriöt voivat haitata ratkaisevasti sinkin imeytymistä ja mm. matala-asteinen tulehdus voi lisätä sinkin tarvetta huomattavasti. Ja nämä ongelmat ovat nykyään todella yleisiä! Lopulta kun kaikki ynnätään yhteen, niin monien ihmisten päivittäinen sinkin tarve voi nousta yllättävän suureksi. Tässä tilanteessa täytyy kiinnittää erityishuomiota ruokavalioon ja käytännössä usein joudutaan turvautumaan ravintolisän käyttöön, että tarvittava sinkin saanti voidaan turvata.

Nyt Fogelholmin ulostulon jälkeen on pieni toivonpilkahdus siitä, että valtion ravitsemusneuvottelukunta päivittää edes osan ravitsemussuosituksista nykytietämyksen tasolle, eikä elä enää missään keskiajalla. Onhan se käsittämätöntä, että kansalaisille uskotellaan edelleen ravitsemusasioiden osalta, että maa on litteä, vaikka todellisuus on ihan jotain muuta.

Kannattaa muuten lukea aiheeseen liittyen tämä Karjalaisen uutinen.