Makkaraa ja maitoa

Jarkko    Uutiset     Käypä hoito, Liha, Luomu, Maito

Voihan makkara
Kuluttajaliiton vertailussa selvisi, että muutamassa HK:n valmistamassa makkarassa ei ole lainkaan lihaa. Joku tietysti voisi sanoa tähän, että eikö makkaran alkuperäinen tarkoitus olekin juuri hyödyntää ne “syötäviksi kelpaamattomat” tai vaikeasti hyödynnettävät osat eläimestä, jotka eivät kelpaa lihatiskiin. Voihan se olla, mutta jotenkin ainakaan minua ei yllättänyt se, että nuo lihattomat makkarat löytyivät juuri HK:n tuotteiden joukosta…

Meidän suomalaisten sanotaan olevan makkarakansaa. Tätä asiaa katsoessa on valitettavaa, että oikeasti laadukkaan makkaran löytäminen tavallisesta marketista on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kotimaiset makkarat on työnnetty täyteen nitriittiä, natriumglutamaattia ja jotain muuta yhtä epämääräistä moskaa. Toki valoisiakin poikkeuksia löytyy, kuten Vataja, jonka valikoimista taitaa löytyä jopa täysin lisäaineettomia vaihtoehtoja. Vielä kun Vataja löytäisi jostain luomulihaa, niin alkaisi laatuasiat olemaan kunnossa..

Raakamaito kasvattaa suosiotaan!
Saloniemen tilan emäntä Riitta Saloniemi kertoo, ettei hän viisi vuotta sitten voinut kuvitellakaan sitä, että raakamaidosta tulee tämänkaltainen hitti. Todella upea juttu, joskin tähänkin ruokauutiseen oli jostain kaivettava elintarviketutkijan varoitukset “raakamaidon kamalista vaaroista”…

Kannattaa lukea myös hesarin juttu, joka liittyy luomumaitoon. Tuosta uutisesta on pakko poimia huvittava esimerkki byrokratiasta. Luomusti rehuaan viljelevä Hannu Jokitalo ei nimittäin saa lehmiään luomun piiriin mm. siksi, koska navetassa on vääränkokoiset ikkunat.

Käypä hoito -suositukset
Hienoa, että mediakin uskaltaa pikku hiljaa heittää kritiikkiä näille vaarallisille hoitosuosituksille, jotka perustuvat pelkästään lääkkeisiin ja lääkkeisiin. Toki potilaita muistutetaan myös “terveellisestä ruokavaliosta”, mutta todellisuudessa näitä kyseisiä ruokavalio-ohjeita noudattamalla sairastuu varmasti entistä pahemmin. Vai mitä sanot esimerkiksi näistä:

*Virvoitusjuomista valitaan aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia.
*Leiville pehmeää 40–60 % kasvimargariinia
*Diabetespotilaalle joka aterialle 1-2 leipäpalaa. Vähintään 6 palaa päivässä.

Tulevia postauksia
Iiron kirjoittama loistava juttu herätti paljon kiinnostusta ja olen saanut asian tiimoilta runsaasti kysymyksiä. Tulenkin palaamaan aiheeseen tässä kevään ja kesän aikana useaan otteeseen, sillä tälle on selvästi kysyntää.

Myös sisäilmaongelmista, muovista, kemikaaleista ja maadoittumisesta olen saanut juttutoiveita. Näihinkin aiheisiin on tarkoitus palata ehkäpä jonkinlaisen asiantuntija-haastatteluiden muodossa…

Hannele

Jarkko    Näkemyksiä     Sairausteollisuus

Hannele täyttää pian 55-vuotta. Hän on tavallinen suomalainen nainen jos asian nyt niin voi ilmaista. Hän on lievästi ylipainoinen, liikkuu kohtalaisesti ja syö omasta mielestään melko terveellisesti. Hannele pyrkii parhaimpansa mukaan noudattamaan virallisia ravitsemussuosituksia. Hän suosii hyvin hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, käyttää lähinnä vain pehmeitä rasvoja kuten margariinia ja rypsiöljyä, syö suolaa niukanlaisesti, nauttii runsaasti kuituja lähinnä ruisleivän muodossa, juo rasvatonta maitoa ja valitsee aina kevyttuotteen jos vain mahdollista. Alkoholia Hannele käyttää melko vähän ja hän ei tupakoi lainkaan.

Kaikki näyttää paperilla melko hyvältä, mutta Hannelen olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Hän on jatkuvasti väsynyt ja mieliala vaihtelee suuresti. Hannele sairastaa vuosittain useamman flunssan ja lisäksi hän kärsii toistuvista univaikeuksista. Elämäntilanteeseen nähden oireilu ei ole kovin järkeenkäyvää, sillä terveellisten elämäntapojen lisäksi Hannelen ulkoiset puitteet ovat hyvät parisuhdetta, rahatilannetta ja sosiaalisia ympyröitä myöden.

Hannele kyllästyy jatkuvaan pahaan oloon ja hän päättää mennä lääkärin pakeille. Aikansa kuunneltuaan lääkäri kysyy Hannelelta sitä, että onko hän mielestään masentunut. Hannele hieman osasi odottaa ja toivoa tuota kysymystä ja hän vastaa empimättä kysymykseen myönteisesti. Lääkäri määrääkin siltä istumalta Hannelelle mielialalääkkeet ja lisäksi hän antaa lähetteen labraan, jossa mitataan varmuuden vuoksi Hannelen kolesteroliarvot.

Myöhemmin selvisi, että Hannelen kokonaiskolesteroliarvo oli 5.6, eli virallisen linjauksen mukaan hänen kolesteroliarvonsa ovat koholla ja se vaatii toimenpiteitä. Hannele oli tietysti tästä tiedosta kovin hämmästynyt, sillä olihan hän mielestään syönyt virallisten suositusen mukaisesti jo pidemmän ajan. Lääkäri lohdutteli Hannelea ja sanoi, että kyllä ne kolesteroliarvot saadaan kohdilleen tehokkaan lääkityksen ja entistä vähärasvaisemman ruokavalion myötä.

Mennään aikakoneella viisi vuotta eteenpäin. Hannele on siis kuusikymppinen, eli nainen mitä upeimmassa iässä. Harmi vain, että Hannele on todella sairas.
Mielialalääkkeiden ja statiinien rinnalle hän on joutunut lisäämään lääkearsenaaliin mm. beetasalpaajat ja nitrot, koska Hannelella on todettu sepelvaltimotauti. Lisäksi Hannele kärsii myös tyypin 2 diabeteksesta, johon hän käyttää diabeteksen hoitoon suunnattua lääkearmeijaa.

Hannele on kovin tyrmistynyt tilanteeseen. Hän on noudattanut erittäin tarkkaan lääkärin suosittelemaa vähärasvaista ruokavaliota ja syönyt kaikki hänelle määrätyt lääkkeet. Lisäksi Hannele harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja käy mm. vesijumpassa 2 kertaa viikossa. Hannelen pitäisi olla mitä parhaimmassa iässä, mutta todellisuudessa hän pelkää sydänkohtausta ja kuolemaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä…

Hannelen onneksi hän sattui törmäämään erääseen nettikeskusteluun, jossa keskusteltiin kriittiseen sävyyn nykyaikaisesta sairausteollisuudesta. Ensin Hannele suhtautui lukemaansa hymyillen, mutta pian suhtautuminen muuttui lähinnä hämmästykseksi. Vähärasvainen ja hiilihydraattipitoinen ruokavalio voikin olla todellinen terveysuhka! Ja statiinit ovatkin todellista myrkkyä, jotka voivat selittää monet hänet vaivoistaan. Hannele lainasi kirjastosta välittömästi muutaman Antti Heikkilän kirjan ja lisäksi hän kävi ahmimaan erilaisia nettiblogeja.

Hannele ajatteli, että ei tässä ole mitään hävittävää, joten hän päätti muuttaa ruokailutottumuksiaan dramaattisella tavalla. Hän lopetti viljojen mussuttamisen ja päätti ruveta syömään niiden tilalla mm. hampunsiemeniä ja tattaria. Rypsiöljyn hän vaihtoi kookosöljyyn ja margariinit aitoon voihin. Perunan tilalle hän päätti valita avokadon. Aamupuuron sijasta Hannele syö nykyään aamupalaksi herkullisen pirtelön ja rasvaa tihkuvan munakkaan. Ennen välipalan virkaa toimittivat riisikakut, nykyään rasvaiset pähkinät. Myrkkysuola sai tehdä tilaa aidolle raffinoimattomalle merisuolalle. Hannele heitti nitropurkkia lukuun ottamatta kaikki lääkkeet roskiin ja osti näistä säästyneillä rahoilla mm. spirulinaa, macaa, MSM-jauhetta, D-vitamiinia, luonnollista C-vitamiinia, raakakaakaota ja acaita. Lisäksi Hannele ryhtyi suosimaan luomuruokaa ja hän liittyi mukaan paikalliseen luomupiiriin, jonka kautta hän saa kuukausittain ison kasan erilaisia luomuherkkuja.

Puolen vuoden päästä tästä totaalisesta ruokavaliomuutoksesta Hannelen elämä oli kokenut uskomattoman muutoksen. Entisen sumun sijasta Hannele eli häikäisevässä kirkkaudessa. Hän tunsi monen vuoden tauon jälkeen itsensä elinvoimaiseksi ja jopa nuorekkaaksi. Seksuaalinen haluttomuus oli tiessään, samoin kuin kaikki ihmeelliset kivut ja päänsäryt. Hän pystyi toteuttamaan lukuisia haaveitaan, jotka sairastelun vuoksi olivat meinanneet jääneet vain haaveiksi. Hannele oli saanut elämänsä takaisin.

Mutta mitä sairausteollisuus sanoo tästä? Hannele meni edellisen lääkärikäynnin yhteydessä sovitulle kontrollikäynnille. Hän kertoi lääkärilleen iloisesti siitä, kuinka hänen vaivansa ovat hävinneet radikaalien ruokavaliomuutosten myötä. Mitä iloisemmin Hannele kertoi tapahtuneesta, sitä punaisemmaksi muuttui lääkärin kasvojen väri. Lääkäri käski Hannelea välittömästi lopettamaan nuo kookosöljyllä leikkimiset ja etsimään ne roskiin heitetyt lääkkeet. Lopuksi lääkäri piti tiukan puhuttelun ja kertoi, että omilla aivoilla ei kannata ajatella, eikä omiin tuntemuksiin tarvitse kiinnittää huomiota, sillä lääketeollisuus on tehnyt sen hänen puolestaan. Lopuksi lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi vielä pari reseptiä ja toivotti turvallista matkaa…

Vaikka tämä tarina onkin täysin mielikuvitukseni tuotetta ja se on kirjoitettu paikoittain hieman provosoivasti, on tarina valitettavan tosi. Pelkästään Suomessa Hannelen kaltaisia tapauksia lienee useita satojatuhansia. Vain harva näistä hanneleista ymmärtää etsiä apua sairausteollisuuden ulkopuolelta ja jos joku vaikka tajuaakin näin tehdä, niin usein eksyneet lampaat paimennetaan takaisin ruotuun lääkärin, tietämättömien läheisten ja esimerkiksi median voimalla. Onneksi tarinan Hannele oli viisas ja hän ymmärsi kuunnella myös omaa ääntään.