Nauti auringosta!

Jarkko    Näkemyksiä, Vinkit     Aurinko, Lykopeeni, Tomaatti, UV-säteily

Käsittämättömän upea luonto ja sieltä löytyvät herkut jaksavat hymyilyttää näin kesällä joka päivä, mutta omasta mielestäni se kesän kaikista kovin juttu löytyy taivaalta.

Ihoon osuvan ultraviolettisäteilyn vaikutukset voivat olla moninaiset. Ultraviolettisäteilyn tunnetuin ja samalla myös myönteisin vaikutus on tietysti D-vitamiinin tuotannon kiihottaminen. Vaaleaihoinen henkilö pystyy tuottamaan ihossaan melko huomattavan määrän D-vitamiinia jo lyhyen auringossa olon aikana. Tummalla henkilöllä tätä ihmevitamiinia muodostuu paljon vähemmän. Se johtuu siitä, että hänen ihossaan on enemmän melaniinipigmenttiä, joka pysäyttää ultraviolettisäteilyn.

Asialla on myös toinen puoli. Tummaihoiset nimittäin kärsivät huomattavasti vähemmän UV-säteilyn aiheuttamista mahdollisista haitoista. Säteily voi esimerkiksi hajottaa ihon kollageenia, joka pitää ihon kimmoisana ja kireänä. Nämä kollageenivauriot, jotka johtuvat normaalista vanhenemisesta tai ultraviolettisäteilystä, aiheuttavat rypyt ja ihon löystymisen. UV-säteily on yhdistetty myös DNA vaurioihin ja syöpään, mutta tästä on viime vuosina esitetty runsaasti myös täysin päinvastaisia mielipiteitä. Monet tutkijat pitävätkin auringon ja syövän yhteyttä varsin kyseenalaisena teoriana. Esimerkiksi arvostettu brittitutkija Veronique Bataille on todennut, että ihmisiä on täysin turhaan peloteltu auringonoton vaaroista. Auringon vältteleminen on itse asiassa suoranainen terveysriski. Harvardin yliopiston syövänehkäisyn professorin Edward Giovannuccin mukaan “varjossa eläminen” voi olla jopa 30 kertaa suurempi syöpäriski kuin UV-säteilylle altistuminen.

Muistan taannoin nähneeni telkkarissa pienen uutispätkän, jossa vanhemmat ylpeinä kertoivat siitä, kuinka he pukevat lapsensa päästä varpaisiin, etteivät pienokaiset vain joutuisi kamalan auringon uhriksi. Itku ei ollut kaukana, kun katsoin tuota hölmöyttä. Auringolla pelottelu on noussut sellaisiin mittoihin, että vanhempien reaktio on tässä valossa helppo ymmärtää. Ei tarvitse olla kovin ihmeellinen ennustaja todetakseen, että nämä auringolta piilotetut lapset sairastavat todella paljon.

Vaatteiden lisäksi ihmiset turvautuvat auringolta suojautuakseen tietysti erilaisiin aurinkorasvoihin, jotka ovat eittämättä yksi nykyajan suurimmista vedätyksistä. Harva nimittäin tietää sen, että aurinkorasvojen käyttö lisää merkittävällä tavalla melanoomariskiä. Eli jos haluat välttyä melanoomalta, niin kannattaa jättää ne aurinkorasvat kauppaan. Lisäksi aurinkorasvojen sisältö on monesti varsin kyseenalaista tavaraa, jota en ainakaan itse suostuisi iholleni laittamaan.

On kuitenkin sanomattakin selvää, ettei kenenkään tule polttaa itseään auringossa. Se ei ole terveellistä. Tummaihoisilla on luonnostaan mitä loistavin suojakerroin, mutta myös vaaleaihoisilla on mahdollista kehittää itselleen toimiva luontainen UV-suojaus. Aurinkovoiteiden sisältämät varsin kyseenalaiset kemikaalit ovat ultraviolettisäteilyä heijastavia tai sitä imeviä. Lykopeeni, tomaattien sisältämä luontainen aurinkosuoja kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, eli se tavallaan syö säteilyä. Vuonna 1995 Bostonin yliopisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan UV-säteily tuhoaa lykopeenia. Lykopeeni on eräänlainen marttyyri, joka uhraa itsensä suojellakseen sinua UV-säteilyn haitoilta. Tämän lisäksi sen on todettu olevan loistava ase esimerkiksi maksaa, keuhkoja ja eturauhasta uhkaavia sairauksia vastaan taistellessa.

Elimistö ei itse pysty valmistamaan lykopeenia, joten meidän on hankittava se syömästämme ruoasta. Paras ja tunnetuin lykopeenin lähde on tietysti tomaatti. Erityisesti kuumentamalla valmistetut tomaattipohjaiset kastikkeet, jotka nautitaan esimerkiksi oliiviöljyn kera on mitä upein keino tankata itsensä täyteen lykopeenia.

Minulla on parhaillaan menossa yksi mielenkiintoinen projekti ja sen lisäksi tämä kesä vie miestä niin kovasti, että on jäänyt tämä blogin kirjoittelu hieman vähemmälle. Toivon kaikille lukijoille oikein mahtavaa ja valoisaa keskikesän juhlaa! Nauttikaa luonnosta, valosta, vedestä, hyvästä ruoasta ja etenkin toisistanne…

Roundup – Jäävuoren huippu

Jarkko    Näkemyksiä     AgentOrange, EU, GMO, Monsanto, Roundup

Monsanto pompsahti vihdoin laajemmin myös kahvipöytäkeskusteluihin, kun media uutisoi näyttävästi Roundup rikkakasvien torjunta-aineeseen liittyvistä ongelmista. Jokainen, joka on viitsinyt ajatella asiaa omilla aivoillaan tai käyttänyt edes hieman maalaisjärkeä, on kyllä ymmärtänyt sen, että minkälaisesta myrkystä tuossa on kyse. Itse olen paasannut tästä Monsanton häikäilemättömästä toiminnasta moneen otteeseen, joten tämä tuore uutisointi ei kyllä yllättänyt millään tavalla. Etenkin asian suhteen paljastunut EU:n järjestelmällinen tosiasioiden pimittäminen sopii kuin nenä päähän tähän käsikirjoitukseen. Monsanton lonkerot ovat kietoutuneet niin tiukasti päättävien tahojen ympärille, että Monsanto voi käytännössä sanella sen mitä tehdään. Tämä Roundup on kuitenkin vasta se jäävuoren huippu. Todellinen katastrofi on vasta tuloillaan. Tämä katastrofi on Monsanton junailema maailman ruokatuotannon hallinta, jonka keskeisenä aseena on geenimanipulaatio.

Jo nyt tässä vaiheessa olemme saaneet hälyttäviä esimerkkejä siitä mihin gm-viljely johtaa. Kerroin muutama viikko sitten siitä, että tutkijat ovat löytäneet uuden patogeenin, joka viihtyy Monsanton geeniruoassa sekä tätä luonnotonta ruokaa syövissä eläimissä… Tätä löydöstä pidetään yleisesti erittäin vakavana uhkana, joka vaatisi välittömiä toimenpiteitä. Laboratoriokokeissa on todettu, että tämä uusi patogeeni voi hyvinkin selittää esimerkiksi karjatiloilla räjähdysmäisesti lisääntyvät eläinten keskenmenot. Ei ole yllättävää, ettei tästä asiasta ole juurikaan puhuta julkisuudessa…

Monsanto muuten mainostaa Roundup myrkkyään kauniilla sanoilla: Oikein käytettynä se ei jätä maaperään jäämiä vaan muuttuu vedyksi, hiileksi, fosforiksi ja typeksi. Todellisuudessa glyfosaatin vaikutus luonnossa alkaa paljastua vasta nyt, sillä viime vuosina kyseistä ainetta on alkanut löytymään pohjavesistä. Monsanton väite aineen hajoavuudesta on täysin uskomaton senkin valossa, että yhtiön omissa testeissä vain 2 % aineesta oli biologisesti hajonnut 28 päivän kuluttua ruiskuttamisesta. Yhtiö onkin tuomittu kahdesti valheellisesta mainonnasta, New Yorkissa 1996 ja Ranskassa 2007.

Professori Robert Belle on tutkinut tätä Roundupia oikein urakalla. Hän yllättyi jo vuosia sitten Roundupin vaarallisuudesta ja etenkin sen kyvystä vaikuttaa siihen mekanismiin, joka säätelee solun jakautumista. Jokainen ymmärtää, että tämä jos mikä on todella vakava syöpäriski. Belle kertoi havainnostaan heti eteenpäin, mutta häntä “kehotettiin” pysymään hiljaa, koska taustalla oli gm-kysymys. Eli havainnot Roundupin myrkyllisyydestä kätkettiin, koska haluttiin suojella geenimanipulaatiokokeiluja.

Tämä ja paljon muuta selviää Monsanto-dokumentista, jonka käsikirjoituksen voit lukea tästä linkistä.

Tiesitkö muuten siitä, että Monsanton kehittelemä AgentOrange kasvimyrkky oli Yhdysvaltain armeijan käyttämä ase Vietnamissa:

Tarina Saimaalta
Kuulin tänään mielenkiintoisen tositarinan, joka oli tapahtunut muutama viikko sitten. Eräs läheisteni hyvin tuntema keski-ikäinen rouva oli ollut viettämässä laatuaikaa mökillä yhdessä miehensä kanssa. Mies oli istuskellut saunan terassilla ja katsonut upeaa kevätiltaa ja kaunista vaimoaan, joka ui järvessä. Pian mies hätkähti, kun näki vaimon rimpuilevan vedessä. Vaimo sai huudetuksi, etteivät jalat toimi ollenkaan. Mies meni apuun, veti vaimon kiireesti rantaan ja kiidätti hänet läheiseen terveyskeskukseen. Siellä oltiin ihmeissään ja rouva vietiin ambulanssikyydillä keskussairaalaan. Lääkärien toimesta tapausta tutkittiin peräti 2 viikkoa, jonka jälkeen annettiin diagnoosi ja hoito-ohjeet. Tapahtuman syyksi lääkärit sanoivat statiinit ja hoito-ohje oli hyvin yksinkertainen: Älä syö enää koskaan statiineja!

Onneksi tässä tapauksessa selvittiin säikähdyksellä. Kannattaa kuitenkin katsoa tulevia hukkumiskuolemia vähän sillä silmällä. Joko tänä kesänä statiinit voittavat viinan hukkumiskuolemien pääaiheuttajana?

Kehon kuuntelu

Jarkko    Näkemyksiä, Vinkit     Kehon kuuntelu, Kuusenkerkkä, Villivihannes

Nykyään vallalla oleva kiireinen elämänrytmi, liiallinen lääkkeiden nauttiminen ja surkea ruoka ovat vieraannuttaneet meitä yhdestä tärkeimmästä taidosta, jonka omaamme. Tämän taito on tietysti kehon kuuntelu.

Erittäin moni meistä on ajautunut siihen tilanteeseen, ettemme osaa enää reagoida kehon lähettämiin viesteihin. Tai jos reagoimme, niin korjaustoimemme ovat totaalisen pielessä. Suljemme silmät ja yritämme paikata tilannetta esimerkiksi lääkkeillä. Tai jos vaikka ruokailun jälkeen olemme kuolemanväsyneitä, niin päätämme ottaa nokoset tai pari kuppia kahvia sen sijaan, että muuttaisimme ruokailutottumuksiamme. Itse muuten kärsin tästä ruokailun jälkeisestä väsymyksestä noin 20-vuotta, kunnes tajusin jättää viljat ja turhat hiilihydraattimössöt rauhaan. Tämän jälkeen tilanne korjaantui välittömästi ja nykyisin olen ruokailun jälkeen täynnä energiaa…

Kehomme vaivoja ei ole “suunniteltu” sitä varten, että saisimme kärsiä. Eikä niitä ole tarkoitettu sairausteollisuuden pankkitilin lihottamiseksi. Ne ovat vain nerokas viesti siitä, että täytyisi tehdä jotain korjaavia toimenpiteitä. Joskus se voi tarkoittaa lisää lepoa, kun taas toisinaan huudamme lisää rasitusta. Yhtä hyvin kehomme voi kertoa meille siitä, että älä syö tätä tai syö tuota lisää. Todella yksinkertaista, mutta monelle täysin mahdoton lähestymistapa.

Tämä kehon kuuntelusta vieraantuminen on omalta osaltaan todella merkittävä tekijä noiden hurjien sairaustilastojen taustalla. Kehon varoitteluista huolimatta vedämme vuodesta toiseen tukka putkella samoja virheitä toistaen, jonka seurauksena on sitten pahimmillaan vaikka sydäninfarkti tai täydellinen burnout.

Sain viime viikolla käsiini todella mainion kehon kuuntelun oppaan, jossa käydään osuvalla tavalla läpi kehon kuuntelun perusteet ja neuvotaan kuinka kehon kuuntelua voidaan tarvittaessa opetella. Suosittelen jokaisen luettavaksi!

Luonnon helpoin villiyrtti?

Itse antaisin tämän nimityksen kuusenkerkälle. Sen löytää ja tunnistaa helposti, sen käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset ja säilöminen vaivatonta. Ja tietysti myös nuo kuusenkerkän terveyshyödyt ovat sen verran mittavia, että kyseessä on mitä parhainta villiruokaa. Ainoa miinus on oikeastaan se, että kuusenkerkän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Nyt kun tuo kuusenkerkän keruuaika on vielä käynnissä, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä mahdollisuus. Voit käyttää kerkkää salaattiin, pirtelöihin, teenä, mausteena ja toki syödä sellaisenaan vaikka suoraan puusta. Kuusenkerkkää voi kuivattaa, mutta paras ja helpoin säilöntätapa on ehdottomasti pakastus. Kerkät voi pakastaa heti keräämisen jälkeen ihan sellaisenaan ja nautiskella sitten pimeinä talvi-iltoina kesää muistellen…

Kesä ja punkit

Jarkko    Näkemyksiä, Uutiset     Borrelioosi, Laatu, Punkki

Kyllä tämä kesä jaksaa yllättää joka kerta kauneudellaan. Tuntuu melkein siltä, ettei tuolla luonnossa liikkumisesta voi saada tarpeekseen. Tosin lähes uskomattoman suuret hyttysarmeijat vesittävät omalla tavallaan tätä nautintoa, mutta sopivasti vaatteilla suojautumalla tämäkään ei juuri haittaa.

Hyttysten lisäksi monien luonnonystävien luontoelämyksiä rajoittaa karhut, sudet ja kyyt. Itsekin tunnen muutaman ihmisen, jotka eivät uskalla mennä metsään valtaisan karhupelon takia. Sekään ei auta, että heille yrittää selittää karhun kohtaamisen epätodennäköisyyttä, saati sitä, että karhu hyökkäisi kimppuun. Kaksi perättäistä loton päävoittoa lienee huomattavasti todennäköisempi skenaario…

On hieman nurinkurista, että varsin kunnioitettavan karhun sijasta meidän tulisi pelätä paljon ennemmin pikkuriikkistä punkkia ja niiden levittämää borrelioosia, eli Lymen tautia. Borrelioosiin täytyy suhtautua aina erittäin vakavasti. Hoitamattomana borrelioosi voi johtaa myöhäisborrelioosiin, jossa on hyvin monenlaisia oireita ihossa, hermostossa, nivelissä tai sydämessä.

Jos sattuu käymään niin ikävästi, että huomaat punkin kiinnittyneen ihoosi, niin älä mene paniikkiin. Suositeltavin keino punkin poistamiseksi on tarttua siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa. Helpoiten se käy punkkipihdeillä, mutta paremman puutteessa se tehdään kynsillä. Punkki poistetaan edestakaisin pyörittävin liikkein, jotta punkki ja sen imukärsä saataisiin kokonaisina irti. Punkin poistamista rasvalla tai öljyllä tukehduttamalla ei suositella, sillä tukehtuessaan punkki voi oksentaa, jolloin mahdollinen Borrelia-bakteeri voi siirtyä ihoon.

Kun olet saanut punkin irrotettua, suosittelen varmuuden vuoksi välitöntä kotihoitoa. Itse olen nauttinut aina punkin pureman jälkeen viikon ajan huomattavan suuria annoksia C-vitamiinia sekä Cat´s Clawta, eli kissankynttä ja ainakin tähän päivään mennessä olen välttynyt borrelioosilta. Mahdotonta sanoa onko tästä kotihoidosta ollut sitten mitään apua, mutta ei siitä haittakaan ole…

Arviolta joka neljäs suomalainen punkki kantaa Borrelia-bakteeria ja joka 50. punkin purema tartuttaa ihmiseen borrelioosin. Borrelia-infektio tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta, kun punkki on ollut veriaterialla ihossa useita tunteja. Eli tämän takia säännöllinen punkkisyyni on todella tärkeä asia.

Vain 50 prosentille borrelioositartunnan saaneista tulee ensioireena puremakohdasta alkava usein rengasmaisesti leviävä ihottuma. Eli jos ihottumaa ei punkin pureman jälkeen kehity, niin se ei ole mikään tae siitä, ettet ole saanut tartuntaa. Tuo ihottuma voi kehittyä muutamasta päivästä aina useampaan viikkoon tartunnan saannista. Muita merkkejä tartunnan saamisesta ovat flunssankaltaiset oireet kuten päänsärky, kurkkukipu, lämpöily ja lihasarkuus. Jos epäilet saaneesi borreliatartunnan, niin hakeudu ihmeessä heti asiantuntevan lääkärin puoleen!

Suosittelen jokaista asiasta kiinnostunutta tutustumaan Suomen Lyme Borrelioosi ry:n sivuihin.

Ruoan laatu mediassa
Nykyään ruoan laatuun keskittyvään uutisointiin törmää yhä useammin ja useammin. Tämä on tietysti mitä mainioin kehityssuunta, joka kertoo selvästi siitä, että ihmiset ovat alkaneet heräämään ja ruveneet kiinnostumaan ruoan laadusta. Toki tekemistä on vielä paljon, mutta ainakin se ensimmäinen askel on otettu.

Arvo nimisessä lehdessä oli ihan mielenkiintoinen juttu, joka sivusi näitä ruoan laatuun liittyviä kysymyksiä:

Kuvat klikkaamalla isommiksi.