Suomi on ruoan kehitysmaa

Jarkko    Näkemyksiä     Evira, Tehotuotanto, Venäjä

Venäjä sitten lätkäisi suomalaiselle ruoalle tuontikiellon. Veikkaan, että kovin moni teistä blogini lukijoista ei tästä yllättynyt, koska olette varmasti hyvin perillä vallitsevasta tilanteesta. Keskivertosuomalainen on sitä vastoin uutisesta hämmentynyt ja miettii lähinnä sitä, että mitä siellä Venäjällä taas höpistään. Eihän suomalaisessa ruuassa ole mitään vikaa. Suomalainen ruokahan on huippulaadukasta!

Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Suomi on ruoan kehitysmaa. Verrataan tilannetta nyt esimerkiksi Venäjään, joka on kulinaristin todellinen aarreaitta. Venäläiset arvostavat ja vaativat aitoja makuja, lisäaineettomuutta, eläinten hyvää kohtelua ja käsittelemätöntä ruokaa. Rajan takana kaupat ovatkin täynnä toinen toistaan laadukkaampia elintarvikkeita. Torit pullistelevat villivihanneksia, yrttejä, marjoja ja muita upeita luonnonantimia. Ja ruuan hinta on noin 50-70% halvempaa kuin Suomessa.

Samaan aikaan suomalaisesta marketista ei pysty ostamaan edes juustoa, jota ei olisi käsitelty pilalle. Kaupoistamme löytyvät lihatuotteet ovat tehotuotannon tulosta, jotka usein viimeistellään lisäaineilla. Vihannesosastolta löytyy lähinnä jäävuorisalaattia. Koulu- ja päiväkotiruokailu on järkyttävällä tasolla. Työpaikkaruokaloissa ihmiset ahtavat itsensä täyteen perunaa ja sitten ihmetellään porukalla, että miksi väsyttää ja harmittaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Tällaisten tuontirajoitusten luulisi herättävän kansan syvät rivit, mutta ei. Syyttelemme vain muita ja valmistajat tyytyvät toteamaan, että eipä tuo hirveästi haittaa. Evira julistaa tuttuun tyyliin laadun olevan ainakin kunnossa.

Jotain tarvitsisi tehdä, mutta mitä? Ja millä tavalla? Oikean ruoan puolestapuhujia on paljon, mutta tuntuu, että koko skene on aivan liian levällään. Näin viesti jota levitämme, on helposti muiden korvissa pelkkää kärpäsen surinaa.

Luomulla on väliä

Jarkko    Näkemyksiä     Banaani, Evira, Lisäaineet, Luomu, Tanska, Torjunta-ainejäämä

Monet luomutuotteiden “vastustajat” vetoavat lähes poikkeuksetta tutkimustuloksiin, jotka osoittavat esimerkiksi torjunta-ainejäämien vaarattomuuden. Usein kuitenkin unohdetaan se tosiseikka, että nämä tutkimustulokset ovat monella tapaa varsin arveluttavia.

1. Tutkimuksien kestot ovat ymmärtääkseni korkeintaan vain muutamia vuosia. On eri asia altistua myrkyille 5 vuotta kuin 50 vuotta.

2. Tutkimuksissa ei ole huomioitu millään tavalla sitä myrkkyjen kokonaismäärää mille altistumme päivittäisessä elämässämme. Miten esimerkiksi joku kasvinsuojeluainejäämä reagoi kehossamme yhdessä ilmansaasteiden ja lisäaineiden kanssa? En tiedä kemiasta juuri mitään, mutta koulun kemiantunneilta muistan varsin hyvin sen, että jo pienet määrät tiettyjä aineita voivat reagoida voimakkaasti keskenään. Voikin vain arvailla, että mitä nämä nauttimamme kemikaalikoktailit tekevät meille…

Kun nämä 2 kohtaa lasketaan yhteen, niin voidaan helposti todeta ettei ole olemassa ensimmäistäkään tutkimusta, joka osoittaa kasvinsuojeluaineiden vaarattomuuden. Me olemme niitä koe-eläimiä, joilla näitä aineita testataan.

Puhtauden lisäksi luomun puolesta puhuu niiden ravintoainetiheys ja maku. Esimerkiksi luomupaprikan C-vitamiinipitoisuus voi olla jopa kaksinkertainen tavalliseen paprikaan verrattuna.

Makuasioista voi aina kiistellä ja teimmekin pienen sokkotestin orastavan luomupiirimme keskuudessa. Testattavana oli 4 eri hedelmää, joista sokkotestin perusteella jokainen erotti päärynän ja omenan kohdalla luomun tehotuotetusta versiosta. Itse asiassa eron huomasi jo silmillä, sillä luomuomena ja luomupäärynä tummuivat huomattavasti nopeammin kuin myrkkyjä sisältävät vaihtoehdot.

Otin pari viikkoa sitten yhteyttä tullilaboratorioon ja kyselin heiltä tietoja eri hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluainejäämistä. Siellä suhtauduttiin tiedusteluuni hieman nihkeästi, eikä mitään virallista kommenttia suostuttu antamaan. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että pahimpia myrkkypakkauksia ovat omenat, päärynät, viinirypäleet, viljat ja mansikat. Tämä selviää myös Eviran sivuilta. Banaanien kohdalla käytetään aika runsaasti kemikaaleja, mutta merkittävä osa näistä myrkyistä jää kuoreen, joten toisin kuin yleisesti luullaan, niin banaanit eivät ole niitä pahimpia hedelmiä tässä suhteessa.

Toki on myös syytä huomioida se, että luomu ei aivan automaattisesti tarkoita puhtautta. Esimerkiksi vuonna 2008 Eviran testeissä 13% testatuista luomutuotteista sisälsi kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Näistä yksi tuote sisälsi lisäksi jäämän, joka ylitti normaalituotannolle asetetun enimmäismäärän, joten tuotteen pääsy markkinoille estettiin. Kotimaisista luomutuotteista ei löydetty kyseisissä testeissä mitään moitteen sijaa.

Voit kuitenkin olla kohtalaisen varma siitä, että kaupassa myytävät luomulaatuiset tuoretuotteet ovat oikeasti puhtaita. Satotukun suunnalta sain sellaista viestiä, että kaikki EU:n ulkopuolelta tuodut luomuerät testataan tullilaboratorion toimesta ainakin heidän kohdallaan. En tiedä onko tämä yleinen käytäntö, mutta seula on kuitenkin ilmeisen tiheä.

Vaikka luomutuotteiden saatavuus onkin parantunut viime aikoina dramaattisesti, on matkaa kuitenkin esimerkiksi Tanskaan todella paljon. Siellä luomutuote on melkein itsestään selvä asia ja mm. monet koulut käyttävät pääsääntöisesti luomua. Olen varma, että pääsemme tuohon Tanskan tyyliseen luomuilmapiiriin joskus myös Suomessa, mutta sitä on vaikea arvioida viekö se 10 vai 50 vuotta. Ensin asenteiden on muututtava.