Kesäisiä makuja

Jarkko    Raaka-aineet     Mansikka, Mustikka, Pinaatti, Puna-apila

Eletään taas aikoja, jolloin on vaikea pysyä housuissaan. Syy on tietysti marjat, jotka ovat parhaimmillaan tai ainakin hyvää vauhtia kypsymässä. Mansikoiden suhteen eletään juuri nyt sitä parasta aikaa ja myös mustikat rupeavat olemaan keräyskunnossa. Tosin mustikoita ei ole! Ainakaan minun vakiopaikoilta en löytänyt käytännössä mustikoita lainkaan. Syynä tähän ovat asiantuntijoiden mukaan pölyttäjien niukkuus. Toivottavasti tilanne on muualla edes vähän parempi.

Kesän yksi tähän mennessä huikeimmista pirtelöistä tuli tehtyä pääasiassa itse kerätyistä tai kasvatetuista herkuista:
* Omenamehua
* Lähdevettä
* Reilusti mansikkaa
* Puna-apilaa
* Pinaattia
* Maitohorsmaa
* Männyn siitepölyä (tinktuura)
* Kuusenkerkkää (tinktuura)
* Suolaa
* Vaniljajauhetta
* Kanelia

Maitohorsman lisäksi tuo puna-apila on varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Puna-apila on Kalifornian intiaanien eniten käyttämä villivihannes. Se on todella valkuaispitoinen kasvi, jota voi hyödyntää monella tapaa:

* Kukat värjäykseen, salaattiin tai teeksi (kukat kuivataan ja murennetaan).
* Lehdet salaatiksi tai muuhun ruuanlaittoon.
* Siemenet ruuaksi, jauhoksi tai iduiksi sinimailasen tapaan.

Lehdistä ja kukista voi tehdä myös tinktuuraa, jolla voi lääkitä esimerkiksi yskää, astmaa, ripulia, kuumetta, maksavaivoja, reumaa, kihtiä sekä helpottaa vaihdevuosia ja kuukautisvaivoja.

Kuten kaikissa kasveissa, on myös puna-apilassa omat huonot puolensa. Ne eivät välttämättä ole kovin hyvää ravintoa ainakaan sille, jolla on estrogeeniriippuvaisia kasvaimia. Suuret määrät apilanlehtiä ruokana voivat aiheuttaa myös keskenmenon, hedelmättömyyttä ja sekoittaa hormonihoidon. Mutta kohtuudella käytettynä ovat kyllä mainio lisä ruokavalioon. Ja maistuu hyvälle!

Mansikkavaroitus

Jarkko    Näkemyksiä     Luomu, Mansikka, Torjunta-aineet

Kinometionaatti, fenbutatinaoksidi, metiokarbi, heksitiatsoksi, atsinfossimetyyli, dimetoaatti, lambda-syhalotriini, mevinfossi, malationi, metiokarbi, fenmedifaami, klopyralidi, gyfosaatti, simatsiini, dikvatti, lenasiili, metamitroni…

Siinä listaa mansikan viljelyssä käytetyistä torjunta-aineista. Näitä aineita ruiskutellaan mansikkapelloille jopa 10 kertaa kesässä. Ei olekaan sattumaa, että Eviran mukaan suomalaiset saavat viljojen jälkeen eniten torjunta-ainejäämiä mansikoista. Kun huomioidaan se, että kuinka vähän loppujen lopuksi kuitenkin syömme mansikoita, niin ymmärtää helposti sen mistä tässä on kysymys.

Kävin aamulla ostamassa torilta tuoreita muikkuja. Siinä jonottaessa ihmiset rupesivat puhumaan näistä mansikan viljelyssä käytetyistä myrkyistä. Kommentteja tuli mansikoiden oudosta hajusta, niiden aiheuttamasta päänsärystä ja jopa kuumeilusta. Eräs rouva kertoi tuntevansa mansikanviljelijän, joka ei suostu syömään myyntiin kasvattamiaan mansikoita. Karua kieltä, jonka totuuspohjaa en epäile yhtään.

Eli pitäkää huolta siitä, että syötte ainoastaan luomulaatuisia mansikoita! Nykyään tarjolla näyttää olevan enenevissä määrin mansikanmyyjiä, jotka markkinoivat marjojaan viljellyksi ilman torjunta-aineita. Tämä on varmasti hyvä vaihtoehto jos luomua ei ole tarjolla.