Ajatuksia Suomesta

Itsenäisyyspäivänä on aina tapana kysellä, että mitä suomalaisuus merkitsee? Yleisimmät vastaus tähän kysymykseen taitavat liittyä jollain tavoin vapauteen, turvallisuuteen ja puhtaaseen luontoon. Tuon tässä yhteydessä esiin näkemyksiäni suomalaisesta ruoasta, vedestä ja Suomea vaivaavasta vakavasta ongelmasta.

Suomalaisen ruoan suhteen olen todella toiveikas. Suomalainen ruokakulttuuri elää eräänlaista murroskautta, sillä vihdoin uskalletaan kyseenalaistaa kotimaisen ruokapöydän peruspilareita. Keskustelu ei ole ollut moneen vuoteen näin vilkasta ja selviä muutoksen tuulia on aistittavissa. Kansa vaatii enenevissä määrin prosessoimatonta ruokaa ja aitoja makuja. Myös ruoan puhtauden suhteen on vihdoin herätty. Nyt kun muutos on selvästi kytemässä, olisi tärkeää saada puhallettua hiillos liekeiksi ja myöhemmin roihuksi. Meillä on mahdollisuus tehdä Suomesta oikeasti todellinen edelläkävijä laadukkaan ruoan suhteen, koska kilpailuetumme on ainutlaatuinen. Harvasta maasta löytyy yhtä puhdasta luontoa ja vettä. Jo tällä hetkellä on suomalaiset luomukasvikset ovat laadun suhteen lähes lyömättömiä.

Pidämme puhdasta vettä itsestään selvänä asiana. Menetpä mihin tahansa Suomessa, voit juoda hanavettä turvallisin mielin. Maailmassa ei taida olla kovin montaa maata, missä vastaava on mahdollista. Lähdeveden nauttiminen on ehdottomasti yksi parhaista jutuista mitä ihminen voi itselleen tehdä ja onkin syytä erikseen mainita luontomme lukuisat luonnonlähteet, jotka ovat jokaisen kansalaisen vapaassa käytössä. Ainakin vielä. Suomalaisilla päättäjillä on viime vuosina ollut tapana myydä itsenäisyyttämme pala palalta pois ja sama suuntaus näyttää jatkuvan myös arvokkaiden luonnonvarojen suhteen. On täysin mahdollista, että tulevaisuudessa pohjavetemme ja luonnonlähteemme ovat monikansallisten yhtiöiden omistuksessa. Näin ollen voimme pian olla tilanteessa, että sieltä hanasta ei enää tulekaan juomakelpoista vettä. Lisäksi vapaassa käytössä ollut luonnonlähde voikin yhtäkkiä olla jättiyhtiön omaisuutta, johon ei meillä tavallisilla kansalaisilla ole mitään asiaa. Tämä voi tuntua kaukaiselta, mutta se voi olla hyvinkin pian arkipäivää jos emme puutu asioihin. Voit lukea aiheesta lisää Marko Sihvosen sivuilta.

Talouskriisin keskellä monet kotimaiset tahot haikailevat uusien nokioiden perään. Suomalainen metsäteollisuus on elänyt todellisia kriisin vuosia ja myös moni muu ennen hyvin työllistänyt ala on karkaamassa kilpailukykyisempiin maihin. Olemme pian todella pahassa pulassa jos emme tee konkreettisia muutoksia yhteiskunnassamme. Tätä nykyä Suomi on tehottomuuden suhteen todellinen mallioppilas. Lisäksi suomalainen yhteiskunta pyrkii tekemään kaikkensa, että se saa hiljennettyä aitoon vapauteen pyrkivät yksilöt. Suomalainen kulttuuri arvostaa hämmästyttävällä tavalla kaikkea mikä ei erotu joukosta. Meihin on iskostettu todella syvälle sääntö, joka painottaa tekemään niin kuin kaikki muut tekevät. Tämänkaltainen rajoittaminen johtaa moniin ja laajamittaisiin ongelmiin. Se on iso ja vakava taakka Suomen kilpailukykyä ajatellen. Ajatellaan vaikka tavallista suomalaista työpaikkaa, jossa on melkein pakko piilottaa omaa osaamistaan ja missä innovaatiot ovat kuolleet jo syntyessään. Tämä maassamme vallitseva johtamiskulttuuri toimi upeasti sodassa ja vaikeina sodan jälkeisinä vuosina, mutta nykyään pelisäännöt ovat muuttuneet. Yksilöiden rajoittamisesta olisi päästävä todella nopeasti eroon jos haluamme pysyä mukana kiristyvässä kilpailussa.

Kun mietimme mistä löydämme Suomeen niitä uusia menestystarinoita, on syytä pysähtyä miettimään Mikael Jungnerin mielenkiintoisia sanoja:

Satu muurahaisista ja heinäsirkoista kuului lapsuuteeni. Heinäsirkka soitteli läpi kesän, ja sille kävi ilmojen kylmennettyä köpelösti. Ahkerille muurahaisille kävi tietysti hyvin. Tämän päivän maailma on muuttunut tuosta sadusta. Kaikella kunnioituksella ahkeruutta kohtaan me tarvitsemme tänään enemmän heinäsirkkoja ja vähemmän muurahaisia. Me tarvitsemme vähemmän muurahaisia, koska rutiininomainen puurtaminen on paitsi turhaa myös vahingollista. Juuri rutiinikuvioista kasvaa se muutosvastarinta, joka Suomen menestystä tällä hetkellä jarruttaa. Riskiä ottava innostunut ihminen voi luoda jotain täysin ainutlaatuista ja mittaamattoman arvokasta – sellaista, jota arkisella rutiinisuorituksella ei olisi koskaan syntynyt.

Ehkäpä tuossa on meille jokaiselle paljon ajateltavaa ja sisäistettävää. Suomi on todella upea maa ja meillä on mahdollisuuksia vaikka mihin, jos ymmärrämme vastata nykyajan ja tulevaisuuden vaatimiin muutoksiin.

         

3 KommenttiaKommentoi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista