Askeleita oikeaan suuntaan

Lähtökohtaisesti on hieman arveluttavaa käydä neuvomaan miten ihmisen pitäisi syödä, koska oikeanlaiset ruokailutottumukset löytyvät itseään kuuntelemalla. Näin kaikenlaiset säännöt ovat jopa pahasta. Tässä kuitenkin 4 pientä vinkkiä, joista voi olla apua kenelle tahansa.

1. Syö vain silloin kun sinulla on nälkä. On väärin, että ihmisiä opetetaan syömään kellon mukaan. Joku ravinto-opas neuvoo syömään vain kolmea ateriaa päivässä kun taas joku toinen korostaa välipalojen merkitystä. Ei näin! Syö ainoastaan silloin kun sinun tekee mieli syödä. Et sinä kuole siihen jos jätät aamupalan välistä tai et syö joka ilta lämmintä ateriaa. Kuuntele itseäsi ja syö sen mukaan.

2. Syö ajan kanssa. Pureskele jokainen suupala huolellisesti ja syö ruokasi hyvällä fiiliksellä. Jos olet syödessäsi vihainen tai stressaantunut, voi tämä haitata ruoansulatusta ja ravinnon imeytymistä jopa dramaattisella tavalla. Ainakin itselleni ilmavaivat ovat taattuja jos syön stressaantuneena.

3. Vältä ylensyöntiä ja syö mieluiten aina hieman liian vähän kuin hieman liikaa. Eli voidaan puhua tietynlaisesta alisyömisestä. On tutkittu, että ylensyönti vaikuttaa elimistössä myrkyn tavoin. Ylensyöminen haittaa ruoansulatusta, heikentää ravintoaineiden imeytymistä, aiheuttaa kaasunmuodostumista ja kuona-aineiden mätänemistä suolessa. Eli lautasta ei pidä syödä tyhjäksi ellei sitten oikeasti tunnu siltä. Lopeta ruokailu hieman ennen kuin olet ”täynnä”.

4. Älä syö samalla aterialla tärkkelys- ja proteiinipitoisia ruokia, koska ne ovat todella työläitä ruoansulatuksellemme. Parhaiten huomaat tämän käytännössä kun katsot omaa vireystilaa esimerkiksi perunan ja jauhelihakastikkeen syömisen jälkeen. Mieli vetää enemmän sohvalle kuin lenkille. Tosin peruna jo itsessään aiheuttaa todellisen väsymysefektin.

6 KommenttiaKommentoi

  • Kirjoitat täyttä asiaa. Minulle työläintä on ollut noiden 1- ja 3-kohtien opettelu – erityisesti lapsia ajatellen.

    Yleisten ohjeiden mukaan heille tuputetaan jatkuvasti aterioita ja välipaloja, ja ruokaa ei saa jättää… Kuitenkin, kun kuuntelen, miten usein ja paljon eli siis harvoin ja vähän lapsi luontaisesti haluaisi syödä, ristiriita on melkoinen. Itsensä ja lastensa kuuleminen on tässä kyllä kaiken a ja o.

  • Näinhän se on. En tiedä mikä tilanne on nykyään päiväkodeissa tai kouluissa, mutta kun itse olin näissä laitoksissa, niin lautanen piti syödä tyhjäksi jos ei halunnut torumista. Taidettiinpa jopa jälki-istunnoilla uhkailla. Muistan kuinka välillä piti salakuljettaa ruokaa servettien välillä roskiin jos ei halunnut syödä.

    En tiedä onko tämä perua lapsuuden ajoista vai mistä, mutta nykyäänkin tulee välillä syötyä se lautanen tyhjäksi vaikka mieli ei tekisi. Viimeeksi tänä aamuna…

  • Hyviä kohtia – jos ihmisen nälän- ja kylläisyydentunne on normaali eli ei ole häiriintynyt. Ja hyvin monilla on, jolloin tulee syötyä liikaa tai liian vähän. Yleisintä ns. ikuisella laihduttajalla on jättää aamiainen väliin, syödä aivan liian kevyesti lounaalla (”otan vain tämän salaatin vaikka tekisi mieli kalaa tai pastaa”). Sitten iltapäivällä vedetään karkkia tai muuta, kun on vähän heikko olo. Päivälliseksi ehkä nopeasti jotain valmisruokaa, kun ei ”jaksa” enää tehdä itse mitään (ei varmaan jaksa, kun ei ole syönyt kunnolla). Ja kun koko päivän kalorisaanti on edelleen liian pieni, vedetään sitten illalla kaksin käsin nälkään jäätelöä, keksipaketti, suklaata, sipsejä…

    Eli ensin pitää saada se nälän- ja kylläisyydentunne normalisoitua. Ja siihen auttaa se, että oikeasti syö aamulla ja lounaalla riittävästi. Eli ei pidä syödä liikaa, mutta ei myöskään liian vähän, joka on laihduttajien (ja muidenkin) yleisin ongelma. Itselleni ruokarytmin normalisoiminen on toiminut tosi hyvin (vaikka en siis laihduta), ja tulee syötyä paljon vähemmän illalla jotain tyhmää. Lisäksi kun olen ruvennut syömään enemmän (kuulun siihen helposti liian vähän syövien ryhmään), on aineenvaihduntani lähtenyt hurjaan vauhtiin eli olen tainnut elää jonkinlaisella säästöliekillä (joka taas panttaa niitä rasvasoluja). No, tuli vain mieleen tästä. Blogissani olen kirjoitellut näistä ”kokeiluistani” viime aikoina.

    Eli asioissa on puolensa. En minäkään pakkosyöntiä kannata, mutta kyllä tasainen ruokarytmi on hyvä, tietenkin sen mukaan, mitä elimistö viestii. Itseään kuuntelu on tärkeää, kuten sanot.

  • Erinomainen lisäys, jota ei kyllä sovi unohtaa. Erittäin iso ongelma painonpudottajien keskuudessa. Ei syödä missään vaiheessa päivää kunnolla. Vältetään rasvaa kuin ruttoa ja sitten ahmitaan kaikenlaista tekoruokaa, eli lähinnä kevyttuotteita. Illalla kun ”koneisto” ilmoittaa valtavista puutostiloista (tekee mieli rasvaista, suolaista tai makeaa), niin nämä puutteet yritetään korvata karkilla ja sipseillä…

    Tämän taustalla on hyvin pitkälti tuo vallalla oleva kaloriajattelu ja ihmisten aivopesu rasvojen vaarallisuudella, jota mm. Puska ja Hanna Partanen levittävät kuin pahan luokan kulkutautia.

    Kuten totesit, täytyisi saada tuo nälän- ja kylläisyydentunne normalisoitua. Parhaiten tämä onnistuu syömällä oikeaa ruokaa, jossa vältetään kaikenlaista kalorihömppää ja rasvakammoa.

  • Minäkin muistan kouluajoiltani, että syöminen oli lähes pakollista. Opettaja laittoi joskus jopa väkisin ruokaa lisää lautaselle, ellei oppilas itse ottanut open mielestä tarpeeksi.

    Tämä on huono systeemi. Mutta näkisin jotain järkeäkin sen taustalla. Jotkut lapset syövät lähes yksinomaan karkkeja, sipsejä ja limsoja. Tällöin koulussa olisi hyvä tutustuttaa lapset oikeankin ruuan pariin (pidän kouluruokaa oikeana ruokana, vaikka kaikki ehkä eivät pidä).

    Toinen syy voisi olla, että esim. mun kouluaikana oli opettajina vielä heitäkin, jotka olivat eläneet myös pula-aikaa. Näiden vanhan polven opettajien mielestä minkä tahansa ruuan ”halveksiminen”, esim. syömättä jättämällä ja roskiin heittämällä, oli ehkäpä huonotapaista ja kiittämätöntä.

  • Itsekin olen ajatellut, että tuo ”pakkosyöttäminen” perustui juuri tuohon ruoan kunnioittamiseen. Ja ihan ymmärrettäväähän se sikäli on, että monet jo nyt eläkkeellä olevat opettajat ovat saattaneet elää todellisessa puutteessa, jossa nykyajan kouluateria olisi ollut todellista juhlaruokaa.

    Jos nyt poiketaan tuosta alkuperäisestä aiheesta ja mennään lähemmin kouluruokailuun ja sen tasoon meillä Suomessa, niin aika hyvällä mallilla se on jos verrataan vaikka Yhdysvaltoihin tai Englantiin, jossa sipsit ja ranskalaiset ovat ihan jokapäiväinen juttu koulussa. Tosin tämä ei tarkoita sitä, etteikö tilannetta voisi parantaa myös meillä. Päinvastoin. Miksi tyytyä välttävään tai tyydyttävään kun jo kohtalaisella panostuksella voitaisiin saada tilanne paranemaan merkittävästi?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista