Hannele

Hannele täyttää pian 55-vuotta. Hän on tavallinen suomalainen nainen jos asian nyt niin voi ilmaista. Hän on lievästi ylipainoinen, liikkuu kohtalaisesti ja syö omasta mielestään melko terveellisesti. Hannele pyrkii parhaimpansa mukaan noudattamaan virallisia ravitsemussuosituksia. Hän suosii hyvin hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, käyttää lähinnä vain pehmeitä rasvoja kuten margariinia ja rypsiöljyä, syö suolaa niukanlaisesti, nauttii runsaasti kuituja lähinnä ruisleivän muodossa, juo rasvatonta maitoa ja valitsee aina kevyttuotteen jos vain mahdollista. Alkoholia Hannele käyttää melko vähän ja hän ei tupakoi lainkaan.

Kaikki näyttää paperilla melko hyvältä, mutta Hannelen olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Hän on jatkuvasti väsynyt ja mieliala vaihtelee suuresti. Hannele sairastaa vuosittain useamman flunssan ja lisäksi hän kärsii toistuvista univaikeuksista. Elämäntilanteeseen nähden oireilu ei ole kovin järkeenkäyvää, sillä terveellisten elämäntapojen lisäksi Hannelen ulkoiset puitteet ovat hyvät parisuhdetta, rahatilannetta ja sosiaalisia ympyröitä myöden.

Hannele kyllästyy jatkuvaan pahaan oloon ja hän päättää mennä lääkärin pakeille. Aikansa kuunneltuaan lääkäri kysyy Hannelelta sitä, että onko hän mielestään masentunut. Hannele hieman osasi odottaa ja toivoa tuota kysymystä ja hän vastaa empimättä kysymykseen myönteisesti. Lääkäri määrääkin siltä istumalta Hannelelle mielialalääkkeet ja lisäksi hän antaa lähetteen labraan, jossa mitataan varmuuden vuoksi Hannelen kolesteroliarvot.

Myöhemmin selvisi, että Hannelen kokonaiskolesteroliarvo oli 5.6, eli virallisen linjauksen mukaan hänen kolesteroliarvonsa ovat koholla ja se vaatii toimenpiteitä. Hannele oli tietysti tästä tiedosta kovin hämmästynyt, sillä olihan hän mielestään syönyt virallisten suositusen mukaisesti jo pidemmän ajan. Lääkäri lohdutteli Hannelea ja sanoi, että kyllä ne kolesteroliarvot saadaan kohdilleen tehokkaan lääkityksen ja entistä vähärasvaisemman ruokavalion myötä.

Mennään aikakoneella viisi vuotta eteenpäin. Hannele on siis kuusikymppinen, eli nainen mitä upeimmassa iässä. Harmi vain, että Hannele on todella sairas.
Mielialalääkkeiden ja statiinien rinnalle hän on joutunut lisäämään lääkearsenaaliin mm. beetasalpaajat ja nitrot, koska Hannelella on todettu sepelvaltimotauti. Lisäksi Hannele kärsii myös tyypin 2 diabeteksesta, johon hän käyttää diabeteksen hoitoon suunnattua lääkearmeijaa.

Hannele on kovin tyrmistynyt tilanteeseen. Hän on noudattanut erittäin tarkkaan lääkärin suosittelemaa vähärasvaista ruokavaliota ja syönyt kaikki hänelle määrätyt lääkkeet. Lisäksi Hannele harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja käy mm. vesijumpassa 2 kertaa viikossa. Hannelen pitäisi olla mitä parhaimmassa iässä, mutta todellisuudessa hän pelkää sydänkohtausta ja kuolemaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä…

Hannelen onneksi hän sattui törmäämään erääseen nettikeskusteluun, jossa keskusteltiin kriittiseen sävyyn nykyaikaisesta sairausteollisuudesta. Ensin Hannele suhtautui lukemaansa hymyillen, mutta pian suhtautuminen muuttui lähinnä hämmästykseksi. Vähärasvainen ja hiilihydraattipitoinen ruokavalio voikin olla todellinen terveysuhka! Ja statiinit ovatkin todellista myrkkyä, jotka voivat selittää monet hänet vaivoistaan. Hannele lainasi kirjastosta välittömästi muutaman Antti Heikkilän kirjan ja lisäksi hän kävi ahmimaan erilaisia nettiblogeja.

Hannele ajatteli, että ei tässä ole mitään hävittävää, joten hän päätti muuttaa ruokailutottumuksiaan dramaattisella tavalla. Hän lopetti viljojen mussuttamisen ja päätti ruveta syömään niiden tilalla mm. hampunsiemeniä ja tattaria. Rypsiöljyn hän vaihtoi kookosöljyyn ja margariinit aitoon voihin. Perunan tilalle hän päätti valita avokadon. Aamupuuron sijasta Hannele syö nykyään aamupalaksi herkullisen pirtelön ja rasvaa tihkuvan munakkaan. Ennen välipalan virkaa toimittivat riisikakut, nykyään rasvaiset pähkinät. Myrkkysuola sai tehdä tilaa aidolle raffinoimattomalle merisuolalle. Hannele heitti nitropurkkia lukuun ottamatta kaikki lääkkeet roskiin ja osti näistä säästyneillä rahoilla mm. spirulinaa, macaa, MSM-jauhetta, D-vitamiinia, luonnollista C-vitamiinia, raakakaakaota ja acaita. Lisäksi Hannele ryhtyi suosimaan luomuruokaa ja hän liittyi mukaan paikalliseen luomupiiriin, jonka kautta hän saa kuukausittain ison kasan erilaisia luomuherkkuja.

Puolen vuoden päästä tästä totaalisesta ruokavaliomuutoksesta Hannelen elämä oli kokenut uskomattoman muutoksen. Entisen sumun sijasta Hannele eli häikäisevässä kirkkaudessa. Hän tunsi monen vuoden tauon jälkeen itsensä elinvoimaiseksi ja jopa nuorekkaaksi. Seksuaalinen haluttomuus oli tiessään, samoin kuin kaikki ihmeelliset kivut ja päänsäryt. Hän pystyi toteuttamaan lukuisia haaveitaan, jotka sairastelun vuoksi olivat meinanneet jääneet vain haaveiksi. Hannele oli saanut elämänsä takaisin.

Mutta mitä sairausteollisuus sanoo tästä? Hannele meni edellisen lääkärikäynnin yhteydessä sovitulle kontrollikäynnille. Hän kertoi lääkärilleen iloisesti siitä, kuinka hänen vaivansa ovat hävinneet radikaalien ruokavaliomuutosten myötä. Mitä iloisemmin Hannele kertoi tapahtuneesta, sitä punaisemmaksi muuttui lääkärin kasvojen väri. Lääkäri käski Hannelea välittömästi lopettamaan nuo kookosöljyllä leikkimiset ja etsimään ne roskiin heitetyt lääkkeet. Lopuksi lääkäri piti tiukan puhuttelun ja kertoi, että omilla aivoilla ei kannata ajatella, eikä omiin tuntemuksiin tarvitse kiinnittää huomiota, sillä lääketeollisuus on tehnyt sen hänen puolestaan. Lopuksi lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi vielä pari reseptiä ja toivotti turvallista matkaa…

Vaikka tämä tarina onkin täysin mielikuvitukseni tuotetta ja se on kirjoitettu paikoittain hieman provosoivasti, on tarina valitettavan tosi. Pelkästään Suomessa Hannelen kaltaisia tapauksia lienee useita satojatuhansia. Vain harva näistä hanneleista ymmärtää etsiä apua sairausteollisuuden ulkopuolelta ja jos joku vaikka tajuaakin näin tehdä, niin usein eksyneet lampaat paimennetaan takaisin ruotuun lääkärin, tietämättömien läheisten ja esimerkiksi median voimalla. Onneksi tarinan Hannele oli viisas ja hän ymmärsi kuunnella myös omaa ääntään.

11 KommenttiaKommentoi

  • Mulla on yksi kaveri, joka on lähes tulkoon samassa tilanteessa kuin ”Hannele”, nitrot vaan puuttuu. Ja tämä kso. kaveri on vasta 23 vuotias ja tälläkin hetkellä potee kohtuu syvää masennusta kaikkien lääkkeidensä takia. Ennen lääkkeitä hän oli ihan normaalin oloinen mutta nyt hyvä kun jaksaa päivän vetää läpi ilman parin tunnin päikkäreitä.

  • Aivan sairaan järkyttävää Chaos. En ole ollut koskaan masentunut, mutta sairaan väsynyt vaikka olis nukkunut kuinka paljon tai vähän tahansa. Tuo väsymys on pitänyt minua jo todella monta vuotta pois töistä, kun ei vaan pysty. Kiitos jos jaksaa koti asiat hoitaa. No nyt tällä hetkellä alkaa valo olemaan aika vahva tunnelin päässä.

    Joo no itse vuosikymmeniä näiden omien tautien osalta voin sanoa, että mitään v***n apuja ei ole tk lääkäriltä tullut. No kävin toki antioksidanttikliniikan lääkärillä joka sanoi, että tilanteeni on, niin vaikea, että ei osaa auttaa. Jep. Eikä tilanteeni ole mitenkään ”kummallinen” vaan aika normaali setti jos tiettyjä foorumeja lukee.
    Itse on pitänyt osata vaatia oikeat labrat ja lääkitykset ja väistellä laihdutuslääkke ja mesennuslääke reseptejä sun muita hullutuksia. Viimesin huippu oli, kun lääkäri sanoi, että jos sokerit on kunnossa, niin ei voi olla insuliini ongelmaa. No voitte arvata miten sekin asia on oikeesti. Tai ei kai tuota tartte edes arvata…Toki viitearvot näyttää olevan samanlaiset, kuin monissa muissa sairauksissa, että VA on, niin laaja, että täytyy olla jo todella perseelleen, että pääsee viitearvojen ulkopuolelle.

  • Valitettavan tutun kuuloinen stoori. Liippasi aika läheltä omaakin elämääni, tosin olin paljon nuorempi ollessani melko samassa tilanteessa kuin ”Hannele” tarinan alussa. Onneksi en ruvennut syömään niitä mielialalääkkeitä.

    Mutta muutoksen tuulet puhaltavat. Toivotaan, ettei omilla aivoilla ajattelu ja kehon kuunteleminen jää pelkäksi muoti-ilmiöksi!

  • No mut just noinhan se menee! Minäki tunnen monta tuollasta ”Hannelea” jotka kylläki elää vielä siellä tarinan keskivaiheilla, uskovat lääkäreitä ja syövät lääkkeitä…:( Eikä sitä tarvi olla iältään vanha, nämä ongelmat on yhä enemmän nuorempienki ihmisten ongelmia.

  • Kiitos kommenteista!

    Juu, niinhän se on, että ei tuo juttu ikää paljoa kysele… Masennuslääkkeitä syövien lasten ja nuorten määrä on vissiin jopa kolminkertaistunut Suomessa kymmessä vuodessa. Ja tahti taitaa vain kiihtyä. Tämä kertoo mielestäni aika hyvin yhteiskuntamme tilasta. Todella surullista…

  • Jarkko: Niinpä. Se kertoo paitsi yhteiskunnan, myös ravitsemuksen tilasta.

    Ihan äskettäin oli lehdessä juttua siitä, miten moni nuori nykyään jättää opinnot kesken tai ei edes hakeudu jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen. He kun eivät koe siitä olevan hyötyä, koska työpaikan saaminen on valmistumisesta huolimatta niin epävarmaa, ja vielä useammat karsastavat sitä hirveää kilpailua ja uraputkisuuntautuneisuutta joka vallitsee etenkin korkeakouluissa.

  • Aivan ensimmäiseksi kiitos sinulle Jarkko, että jaksat kirjoittaa näistä asioista, usko pois, erittäin moni ihminen saa kimmokkeen uuteen elämään luettuaan tekstejäsi. Mitä useampi näistä kirjoittaa (Antti, Sinä, Jaakko, tarzan). Sen parempi.

    Itse olin aika samassa tilanteessa kuin kirjoituksen henkilö. Viimeiset 10-vuotta paino vaan nousi (Oli alle 80 kiloa, lopussa jo 138 kiloa). Lisäksi alkoi olla kaikki mahdolliset elintaso sairaudet ( Migreeni, kolme lääkettä, Korkea verenpaine, kaksi lääkettä, Astma, 3 lääkettä) Viimeisenä ilmeni sitten 2 tyypin diapetes ja korkea kolesterooli, arvo oli jotain 8 paikkeilla. Oma lääkäri arvauskeskuksessa ehdotti kolestrooli lääkitystä ja diapeeteslääkitystä, mittani tuli täyteen, aloin tutkia ruokaa, löysin vinkin kirjasta vaaralliset viljat, jätin viljat pois, aloin syömään pekonia, voita, kookosöljyä, kananmunia, vihanneksia, jne. 1 kk migreeni katosi, 2 kk astma, 6 kk verenpaine normaali, kolesterooli arvot normaalit.

    Nyt on mennyt aikaa 16 kk ja painoa on lähtenyt 30 kiloa ja en syö mitään lääkeitä enään.

  • Hieno juttu Tero! Terveys asiat on vaan otettava omiin käsiin.
    Se vaatii vaan itseltäänkin jotain eikä voi odottaa, että joku kantaa vastaukset naaman eteen lääkärillä käydessä.
    Muuta sieltä ei saa kuin nipun reseptejä.

    Kummastelen aina, kun juttelen näiden ”terveystietoisten” kanssa ja ne ei tiedä mitään muuta kuin sen virallisterveellisen jutun. Siinä sitten kauhistelevat mun korkeita kolesteroleja (kok kol 5 ja triglyt alle 1). Itseä lähinnä alkoi jossain vaiheessa hirvittää, kun rasvan syönnistä huolimatta kolet painui alle 5 :)

    Sitten vedellään laihdutusmoska pusseja ja paskotaan viikko tolkulla verta…jep todella terveellistä..

  • Tero-> Onnittelut huikeasta elämänmuutoksesta. Näitä tarinoita on aina yhtä mukava kuulla. Tuli tosi upea fiilis, kun luin viestisi. Kiitos siitä!

    Tuota Teron mainitsemaa Vaaralliset viljat-kirjaa voi suositella jokaiselle…

    Myy-> Erinomainen pointti. Kuten tiedeämme, niin tämä ”virallinen terveystietoisuus” on jossain määrin erittäin epäterveellistä ja lisäksi se pitää tiukasti pintansa. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi median puolelta sitä ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta juurikaan kyseenalaisteta. Ainakin jos sattuu selailemaan jotain lehtien ”terveysvinkkejä”, niin ei siinä voi muuta kuin päätään pyöritellä. Niin kevyttä ja viljaisaa kalorimaailmaa ne jutut on. Toki välillä joukkoon eksyy myös mainioita poikkeuksia…

  • Tässä vuodatusta aiheesta: Näen noita Hanneleita joka päivä, niitä on työpaikkani täynnä. Ylipainoisia, väsyneitä, masentuneita ikääntyviä ihmisiä, joilta et hymyn häivää saa. Marmattavat kaikesta, mikään ei ole hyvin. Syövät kaikenmoisia laihdutusvalmisteita ilman tuloksia. Yksi söi jopa pelkkää riisiä viikkotolkulla ja laihtuikin paljon, mutta sen jälkeen lihoi takaisin ja reippaasti yli sen mitä oli painanut aiemmin.

    Yksi työkaveri kuoli joku aika sitten, söi lääkkeitä, oli ylipainoinen ja tosi väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin jo pitkään. Ikää 60. Toiselta kuoli 56 vee mies suorilta jaloiltaan. Todella ylipainoinen, söi kourallisen lääkkeitä päivässä. Yhdeltä meni just sisko, alle 60 vee, hänkin ”elintasosairauteen”. Pari naapuriosastolaista kuoli tänä keväänä, sellaisia 50 vee ikäisiä. Viime vuosina on tästä talosta mennyt vaikka kuinka monta ihmistä ennen eläkeikää sydäreihin ym, välillä lippu oli puolitangossa joka viikko. Parilla työkaverilla verenpaineet on sitä luokkaa, että lääkäri sanoi molempien voivan kuolla minä hetkenä hyvänsä. Ylipainoisia, monilääkityksen omaavia alle kuusikymppisiä naisia. Saivat lisää lääkkeitä.

    Tällaisella osastolla, jolla keski-ikä on yli 55, ei taida kovinkaan moni eläkkeelle terveenä päästä. Tai eläkkeelle ollenkaan, kun heittävät henkensä sitä ennen. Silti luottamus lääketieteeseen on ihan ”sairaan” luja. Elämäntapoja ei muuteta, kun lääkärikään ei käske, määrää vaan lisää pillereitä. En muista näistä kuolleista yhtään normaalipainoista ilman lääkitystä ollutta ihmistä.

    Itse vaihdoin ruokavalioni pari vuotta sitten (kaikki luomua, hirmusti raakaa/vihreää/marjoja ja kalaa sekä oikeaa voita ja juustoa). Olen 45 vuotias. Energiatasoni ovat huipussaan ja elämä hymyilee. Ylipainoa ei ole (165 cm/54 kg), iho on kaunis, ja olen suorastaan yltiöpositiivinen. Ei enää sairauksia, eikä lääkkeitä. Minulle on sanottu, että onneksi täällä on edes yksi, joka jaksaa aina hymyillä ja nauraa:). Tosin tälläkin on kääntöpuolensa, osa kanssasisarista on katkaissut välit, yksi siksi, kun erehdyin hymyilemään hänelle liian pitkään eräs aamu. Otti sen henkilökohtaisena loukkauksena, hänellä kun ei ole tapana itsellään töissä hymyillä. Mutta en jaksa enää välittää moisesta, se on hänen oma ongelmansa. Hänkin on reippaasti ylipainoinen, monisairas ja aina kiukkuinen ja pahantuulinen.

    Lihavat ei ole enää leppoisia!!;)

  • Nimetön -> Kuulostaa tosi hurjalle, mutta tämä se tilanne nykyään usein on. Hiljaiseksi tuo vetää…

    Toivottavasti jaat työkavereillesi tuota iloa ja hymyä myös jatkossa, sillä ehkäpä joku heistä ottaa sinusta esimerkkiä ja tekee muutoksia omiin ruokailutottumuksiin..

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista