Kesäisiä makuja

Eletään taas aikoja, jolloin on vaikea pysyä housuissaan. Syy on tietysti marjat, jotka ovat parhaimmillaan tai ainakin hyvää vauhtia kypsymässä. Mansikoiden suhteen eletään juuri nyt sitä parasta aikaa ja myös mustikat rupeavat olemaan keräyskunnossa. Tosin mustikoita ei ole! Ainakaan minun vakiopaikoilta en löytänyt käytännössä mustikoita lainkaan. Syynä tähän ovat asiantuntijoiden mukaan pölyttäjien niukkuus. Toivottavasti tilanne on muualla edes vähän parempi.

Kesän yksi tähän mennessä huikeimmista pirtelöistä tuli tehtyä pääasiassa itse kerätyistä tai kasvatetuista herkuista:
* Omenamehua
* Lähdevettä
* Reilusti mansikkaa
* Puna-apilaa
* Pinaattia
* Maitohorsmaa
* Männyn siitepölyä (tinktuura)
* Kuusenkerkkää (tinktuura)
* Suolaa
* Vaniljajauhetta
* Kanelia

Maitohorsman lisäksi tuo puna-apila on varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Puna-apila on Kalifornian intiaanien eniten käyttämä villivihannes. Se on todella valkuaispitoinen kasvi, jota voi hyödyntää monella tapaa:

* Kukat värjäykseen, salaattiin tai teeksi (kukat kuivataan ja murennetaan).
* Lehdet salaatiksi tai muuhun ruuanlaittoon.
* Siemenet ruuaksi, jauhoksi tai iduiksi sinimailasen tapaan.

Lehdistä ja kukista voi tehdä myös tinktuuraa, jolla voi lääkitä esimerkiksi yskää, astmaa, ripulia, kuumetta, maksavaivoja, reumaa, kihtiä sekä helpottaa vaihdevuosia ja kuukautisvaivoja.

Kuten kaikissa kasveissa, on myös puna-apilassa omat huonot puolensa. Ne eivät välttämättä ole kovin hyvää ravintoa ainakaan sille, jolla on estrogeeniriippuvaisia kasvaimia. Suuret määrät apilanlehtiä ruokana voivat aiheuttaa myös keskenmenon, hedelmättömyyttä ja sekoittaa hormonihoidon. Mutta kohtuudella käytettynä ovat kyllä mainio lisä ruokavalioon. Ja maistuu hyvälle!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista