Onko ruokavalio nykyajan tärkein aate?

Viimeaikojen karppauskeskustelua seuranneena ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että onko ruokavaliot korvaamassa joltain osin ne perinteisen uskontomme? Niin selviä uskonnollisia piirteitä tästä keskustelusta pystyy poimimaan.

Mielenkiintoinen näkeymys, mutta en kuitenkaan kävisi rinnastamaan näitä juttuja uskontoihin. Tosin se on täysin selvää, että ruoan terveellisyydestä, mausta ja ravitsevuudesta on alettu siirtyä yhä vahvemmin tunteiden puolelle, jolloin ruoalla näytetään ja osoitetaan tunteita ja omia yksilöllisiä valintoja.

Tässä kehityksessä ei ole mielestäni mitään pahaa. Päinvastoin. Seurauksena on ollut se, että yhä useammat meistä ovat oikeasti ruvenneet ajattelemaan sitä mitä suuhumme pistämme. Lisäksi on todella mahtavaa huomata, että Suomessa, jossa ei ole ollut minkäänlaista ruokakulttuuria, onkin nyt yhtäkkiä ruoan suhteen käynnissä todellinen vallankumous. Olemme ymmärtäneet sen, ettei ruoan tarvitse olla intohimotonta nälän poistamista, vaan jotain paljon enemmän. Jotain mitä voimme kutsua rikkaudeksi… Olemme myös heränneet ja tajunneet sen, että se perinteinen ”peruna ja ruisleipä” ei ehkä olekaan ehdoton totuus, vaan olemme etuoikeutettuja koittamaan myös jotain muuta. Eli kiihkeä ja ajoittain aika väsynyt sekä ala-arvoinen karppauskeskustelu jatkukoon kiivaana!

Ja se keskustelu jatkuukin heti tänään tiistaina!

Mitä mieltä olet CocoVin tuotteista? Ovatko ne hyvälaatuisia vai eivät?

Tätä samaa kysymystä minulta kysytään melkein viikoittain. Täytyy varmaan kohta ruveta syömään niitä CocoVin tuotteita, että osaan sanoa asiasta ”totuuden”. En nimittäin ole käyttänyt hamppuöljyä lukuun ottamatta CocoVin tuotteita pitkään aikaan. Kyllästyin aika pahasti keskinkertaiseen laatuun ja erityisesti hurjiin laatuvaihteluihin. Esimerkiksi CocoVin spirulinatabeltit olivat ajoittain ihan mahtavan makuisia, mutta kun ostit niitä sitten kuukauden päästä uudestaan, niin purkki saattoi lentää sisältöineen saman tien roskiin. Mutta en tosiaan tiedä heidän tämänhetkisestä tilanteesta noiden laatuasioiden suhteen.

Kuinka luotettavia eri luomumerkinnät ovat? Katsoin dokumentin, joka käsitteli muotiteollisuutta. Tuossa dokumentissa todettiin, että luomuvaatteet voivat olla todellisuudessa kaikkea muuta kuin luomua. Eikö ruoan suhteen voi olla ihan sama tilanne?

Luomusertifikaateissa on huomattavia eroja. Esimerkiksi USDA-Organic sertifikaatti on täydellinen vitsi, kun taas vaikka Krav-merkkiin voi jo aika vahvasti luottaa. Myös alkuperämaasta voi päätellä aika paljon. Suomalainen luomu on varmasti sitä mitä luvataan, mutta joku Intiasta tai Kiinasta tuotu luomu voi olla ihan mitä tahansa. Suomessa valvonta on tiukkaa, mutta ei se tullilaboratorio pysty testaamaan kuin mitättömän osan maahan tuoduista luomuelintarvikkeista.

Luomun suosion kasvun myötä alalle hakeutuu yhä enemmän kaikenlaisia helppoheikkejä, joiden päämääränä ei ole muuta kuin rikastuminen. Arvio voi olla kohtuuttoman pessimistinen, mutta veikkaisin, että yli puolet luomuna myytävistä elintarvikkeista on kaikkea muuta kuin luomua.

Luomuvaatteista puhuttaessa on hyvä muistaa se, että vaate mielletään usein luomuvaatteeksi jos siinä on käytetty esimerkiksi luomupuuvillaa. Tämä luomupuuvilla on kuitenkin useimmissa tapauksissa pilattu hurjilla myrkyillä, joita vaateteollisuus käyttää mm. vaatteiden värjäykseen. Näin se iloisia mielikuvia herättävä luomuvaate onkin kaikkea muuta kuin luomua. Tietenkään tämän asian suhteen ei pidä yleistää mitään ja markkinoilta löytyy varmasti myös oikeasti vaatteita, joita voi sanoa luomulaatuiseksi. Niitä ei kuitenkaan löydä mistään H&M:n tarjouskorista…

            

5 KommenttiaKommentoi

  • Ihanteellista olisi varmastikin se, että suhteemme ruokaan voisi olla jokseenkin mutkaton ja nöyrä, niin kuin entisaikaan. Harmittaa, että ruuasta on tullut sellainen teorioiden ja hypetyksen kenttä. Se on tietysti ymmärrettävää seurausta tästä tiedonvälityksen vallankumouksesta, joka ensinnäkin vaatii vanhojen (ravintotieteellisten) uskomusten päivittämistä.

    ”Älä kiinny tietoon. Se on vain pimeyttä, joka väittää itseään valoksi.” – J. Krishnamurti

    Kirjatieto ja teoriat eivät yksinään ratkaise mitään. Kokonaisnäkemystä ei muodosteta osista kokoamalla. Osat voivat korkeintaan antaa viitteitä oivallukseen, intuitiiviseen kokonaisnäkemykseen (tunne siitä, että asiat loksahtavat kohdalleen). Kokonaisoivallus on samalla elämän merkityksen oivaltamista, joka ei ole hajanainen palapeli, vaan spiraalinmuotoinen polku.

    ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos.” – Matt. 15:11

    Tuo Raamatun lainaus on monien terveysharrastajien mukaan vanhentunut. Siitä huolimatta siinä piilee totuus, joka ei vanhene – henkinen totuus. Ja henkiselle totuudelle ja tiedolle on ominaista, että se peilaa todellisuutta elämän ja kuoleman kokonaisuuden näköalasta käsin, ei ainoastaan materiaalisten ja maallisten (=egoististen) prioriteettien valossa.

    Totuuden valossa emme voi lopulta tukeutua ja kiintyä mihinkään ulkoiseen hyvinvoinnin lähteeseen, emmekä edes ulkoiseen hyvinvointiin tai pahoinvointiin sinänsä, koska kaikki se häviää kuolemassa. Ainoastaan sisäisen tietoisuuden muutoksilla on merkitystä elämän-kuoleman suuren syklin näkökulmasta. Puhtaasti materiaaliselta kannalta silläkään ei ole väliä, vaan tärkeintä on, että nopeat syövät hitaat.

    Sekä hyvinvointi että pahoinvointi voivat edesauttaa tietoisuuden heräämistä. Kaikki, mikä hellittää ja heikentää ’itsen’ (egon) rakenteita, palvelee tietoisuuden heräämisessä, koska tietoisuus nukkuu ainoastaan ’itsen’ (egon) muodoissa.

    (Se, mitä karmaksi kutsutaan, vaikuttaisi olevan pääosin tuon egon toimintaa. Toisin sanoen kaikki meissä piilevä tiedostamaton itsekkyys on karmaa, joka saa meidät kärsimään ajaessaan meidät ristiriitaan elämän realiteettien kanssa. Kärsimys on siis useimmissa tapauksissa omaa syytämme, puhtaasti omien alitajuisten viettiemme ajama asiaintila.)

  • Minusta esim. karppauksesta pitää suurinta mölyä ihan muut kuin karppaajat itse.
    Argumentointi on ollut todella paskaa. Kuten Karppaajat vaihtaa hiilarit protskuun ja sen tulee suurinpiirtein ilmastonmuutos. No mikäpä tilanne tällä hetkellä ei olisi karppaajien vika….Mutta siis en tiedä yhtään karppaajaa joka olisi muuttanut hiilarit protskuun, koska sehän ei ole edes tarkoitus.

    Toinen ärsyke on se, että kun ruokavalio yksipuolistuu? WTF? Jos ei syö minuutti riisipuuroa, aamuvelliä, kauraleipää, ruisleipää, ohrapuuroa (joka kokonaisista suurimoista 3 h uunissa on sairaan hyvää),kaurapuuroa, kaiken maailman makarooneja jne. Tuoko on sitten monipuolista? Huoh.
    Sekä nää uusituubat tietää aina kertoa, että kun karppaajat ei syö marjoja, vihanneksia, juureksia jne..Huoh. Herätkää pahvit siellä pääkallopaikoilla…Jossain ohjelmassa se kauppias sanoikin, että karppamisen huomaa kaupan tasolla, että leivän myynti tökki, kasvisosasto menee hyvin kaupaksi jne jne.
    Kuten Heikkilä sanoi jo ajat sitten kohta käy, niin että itse P.Puska sanoo keksineensä koko karppauksen.

    T: Ei karppi

  • Kiitos hyvistä kommenteista!

    Jussi-> Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että joskus sitä tulee väkisin hieman pysähdyttyä ja ihmeteltyä tätä ruoan ympärillä olevaa melua. Vähempikin riittäisi… Toisaalta tuo ”melu” on tarpeellista, jotta ihmiset heräisivät unesta ja rupeaisivat päivittämään omia ruokailutottumuksiaan. Kuitenkin rajansa kaikella…

    Myy->Juu, tuo karppauskeskustelu on juuri tuolta vastustajien puolelta välillä ihan päätöntä. Viimeeksi tuossa eilisessä Ylen ruokakeskustelussa joku ravitsemusterapeutti esitti ihan käsittämättömiä väitteitä karppauksesta. Eivätkö ne oikeasti tiedä mitä hiilihydraattitietoisuus tarkoittaa vai mikä tuon ”tyhmyyden” takana oikein on?

    Sekin on ihmetyttänyt, että miksi median pitää suhtautua karppaukseen niin nuivasti? Ainakin viime viikkoina karppaaminen on ollut jatkuvien hyökkäyksien kohteena…

  • Nuivasti, koska paska korporaatiot kuolee omaan mahdottomuuteensa. Jos kukaan ei syö sitä paska ruokaa, niin sitten ei mene lääkkeetkään kaupaksi.
    Jo vuosia sitten kelan paula hakala (?) valehteli päin ”näköä”, että karppaus ei ole mistään kotoisin, kun kaikki pupun ruoka jää pois. Todella törkeää valehtelua tuolta ”korkeudelta”. Tarkoituskin on pelotella ihmisiä, ettei heikot hairahtuisi. Suomalaisethan on tutkitusti yksi maailman auktoriteetti uskovaisinta kansaa.

    En suosittele juuri kellekkään mitään 20 g hiilari karppausta, mutta 100-150 g:aa enempää ei varmaan kovin moni siedä jos ei liiku paljon. Voiko parempaa diabetes hoitoa olla :)

    Mielenkiintoista, että ei tule haastattelua jossa puhuisi asiasta joku oikea ”karppi”. No juu Antti Heikkilä aina välillä, mutta joku muukin joskus. Tulisi niillekkin realistisempi kuva jotka nyt harkitsee karpata vai ei.

    Minusta hyvä sana ruokavaliolle on juuri tuo käyttämäsi sana hiilihydraattitietoisuus. Niin ruokavaliolle, ei dietille. Karppaustakin yleensä pidetään diettinä. Eipä se paljoa auta jos samaa hiilarimoskaa alkaa vetämään laihtumisen jälkeen.

    Mutta ihanaa ihmiset on alkanut ajattelemaan maailman menoa ja se on ihanata :)

    Kiitos sinullekkin Jarkko tästä loistavasta blogista!

  • Cocovin tuotteiden laatu on kyseenlaista. Eivät edes vastaa, miten tarkkailevat laatua. Puhdistamo on ihan omaa luokkaansa :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista