Rakastakaa ruokaa!

Perunamuusia pussista, tehotuotettua lihaa, arominvahventeita ja mikroaaltouunin hurinaa. Siinä pala länsimaalaista ruokailua. Nälkä sillä lähtee, mutta mitään muuta se ei anna. Länsimaalaisen ruokapöydän kulmakivet ovat helppous, nopeus ja edullisuus. Laatu, maku ja rakkaus eivät mahdu tähän yhtälöön.

Vanhemmat käskevät lastensa kunnioittamaan ruokaa ja ruokailua, mutta kuinka kukaan tervejärkinen voi kunnioittaa sitä, millä lautasemme täyttyvät? Ruokaa, joka näyttää ikävälle, maistuu teennäiselle ja aiheuttaa väsymystä sekä sairauksia.

Länsimaalainen ihminen on täysin vieraantunut aidosta ruoasta. Emme pysty enää erottamaan edes hyvin yksinkertaisia aitoja makuja, koska olemme keskittyneet maistelemaan kemianteollisuuden tuottamia aromeja. Jo pelkästään parin kuukauden elämä ilman arominvahventeita saa aikaiseksi hämmästyttäviä juttuja. Pystyt maistamaan oikeasti sen kuinka suolainen maistuu suolaiselle ja makea makealle. Löydät hyvinkin yksinkertaisista mauista aivan uusia ulottuvuuksia.

Ranskalainen keittiö ja ruokakulttuuri ovat tunnettuja siitä, että raaka-aineiden laadussa vaaditaan vain parasta ja ruoanlaittoon sekä itse ruokailuun varataan reilusti aikaa. Ranska lienee yksi harvoista maista, jossa ruokaa vielä arvostetaan tai tässä tapauksessa voitaneen puhua jopa rakkaudesta. Ranskassa keskitytään olennaiseen eikä siellä ole Suomesta tuttuja nautinnonpilaajia kuten dinosaurus-Eviraa tai järkyttävää markettikulttuuria, jotka pitävät huolen siitä, että tehotuotanto voi hyvin.

Huomattava tosiasia on se, että viime kädessä valta on meillä kuluttajilla. Meidän päivittäiset ostopäätökset ovat kuitenkin se ainoa asia mikä kauppiaita kiinnostaa. Jos yhtäkkiä miljoona suomalaista näyttäisi S-marketille keskisormea ja hakisi ruokansa lähitiloilta tai suosisi esimerkiksi luomupiirien kimppatilauksia, niin on varmaa, että myös sinne marketin hyllyille alkaa ilmestymään nopealla tahdilla oikeaa ruokaa. Jos haluamme einesten tilalle jotain muuta, niin meidän pitää vaatia ja ostaa sitä jotain muuta. Tosin aivan ensimmäiseksi meidän pitää haluta muutosta ja tässä on se suurin ongelma. Millä tavalla ihmiset saataisiin rakastamaan ruokaa?

               

19 KommenttiaKommentoi

  • Ranskasta puheenollen sattui silmääni mielenkiintoinen Luomulehden artikkeli, jossa esiteltiin erästä Pariisilaista luomutoria. Joka lauantai klo 8-14 on reilun sadan metrin matkalla 4 riviä täynnä mitä upeimpia luomutuotteita… Pitänee varmaan jo tuon takia matkustaa joskus Pariisiin.

  • Itse olen hieman turhautunut asian suhteen. Mitä enemmän panostan ruokaan ja sen valmistukseen sitä suuremmalla varmuudella lapseni nyrpistävät sille nenäänsä. Kaupan einekset tuntuvat kyllä uppoavat aina ilman ongelmia. En tiedä sitten onko muksut niin vieraantuneita mainitsemastasi aidoista makuelämyksistä.

  • Laura, mulla on tuo ihan sama ongelma lasten ruokailun suhteen. On kyllä hirveen turhauttavaa kun lapsi itse valitsisi sen huonomman vaihtoehdon satanolla. Sitten jostain keskustelusta hoksasin, että en voi eineksillä kyllästettyä lautasta vaihtaa yhtäkkiä ihan erilaiseksi ja olettaa, että lapset ottaa sen vastaan ryppyilemättä.

    Ihan selkeesti eineksillä on oma makunsa, johon tottuneella on tekemistä prosessoimattomampaan ruokaan siirtymisessä. Meillä syötiin ennen päiväkotiin menoa mahdollisimman pelkistettyä ruokaa ja sitten parissa viikossa oli mehut ja hillot ja ketsupit löytäneet tiensä esikoisen ruokatoivomuksiin ja -tottumuksiin..

    Pienin askelin kohti parempaa ruokaa, on meillä mottona.

  • On hyvä asia, että ruuan laatuun kiinnitettäisiin huomiota. Mutta maku on aivan ratkaisevassa osassa. Itsekin erään bloggaajaan innoittamana olen kokeillut useitakin eri superfoodeja, mutta lopulta melkein kaikki kalliit pussit ovat löytäneet tiensä biojäteastiaan. Syy on se, että superfoodien maku on karsea, gojia ja acaita lukuunottamatta, jotka ovat ihan siedettäviä. Pahin esimerkki on maca, jonka sekoittaminen mihin tahansa ruokaan pilaa sen maun totaalisesti.

    Olenkin itse pyrkinyt siirtymään sellaiseen ruokavalioon, jossa on ns. sopivasti kaikkea. Eineksiä, leipää, maitotuotteita, lihaa, mutta myös paljon käsittelemättömiä kasviksia. Lisäksi syön tiettyjä ravintolisiä. Mielestäni tämä toimii hyvin. Maku on kohdallaan, helppous myös ja hintakaan ei ihan mahdoton. Tällaiset kysymykset ovat erittäin tärkeitä. Jos suositeltu ruokavalio on miten terveellistä tahansa, mutta se on vaivalloinen, kallis ja pahanmakuinen, ei sitä suuri yleisö kauaa noudata.

    Samoin pidän kohtuuttomana THL:n syyttämistä vaikka diabetesepidemiasta, kun valtaosa huonossa hoitotasapainossa olevista diabetespotilaista EI TODELLAKAAN noudata niitä THL:n antamia ohjeita ollenkaan. Tämähän se suurin ongelma on. Ja ihan sama ongelma olisi, jos THL suosittelisi jotain superfood-pohjaista luomuruokavaliota. Sitä ei monetkaan potilaat noudattaisi. Olisivatko silloin siis superfoodsuosittelijatkin syypäitä diabeteksen lisääntymiseen??

  • Unohtui mainita, että tämä blogi on hyvä. Keskustelua näyttää syntyvän ja bloggaaja vastaa asiallisesti kommentteihin. Siis kiitokset Jarkolle, vaikka en kanssasi ihan samaa mieltä aina olekaan :)

  • Ekaksi se, että eihän tämä hyvä juttu koskenut superfoodeja, jotka mielestäni ovat se ”kirsikka kakun päällä”, joita ilman voi hyvinkin elää ja syödä hyvin.

    Asun pienellä paikkakunnalla ja kyllä tuo S-Marketin valikoima on surkea. K-kaupassa on vähän paremmat luomuvihannesvalikoimat (on siis luomuporkkanaa ja -sipulia ja ehkä jotain muuta…).

    Hyllyt ovat täynnä rasvattomia tai kevytrasvaisia tuotteita! Täältä ei saa edes luomukermaa tai luomupiimää. Puhumattakaan että saisi ne täysrasvaisina. Maustamatonta luomujugurttia sentään on. Usein pyydän kassalta tai maitohyllyn täyttäjältä, että lisäisivät nämä tuotevalikoimiinsa, mutta eipä ole näkynyt. Luomupiirejä en täältä päin ole löytänyt, mutta jatkan etsintää. Luomulihaa löytyy tasan se yksi oudolta maistuva HK:n luomunaudanjauheliha. Byääh. Välillä on ikävä pääkaupunkiseudulle…

    Elintarviketeollisuuskin syytää koko ajan kaikkea p-skaa. ”Kolmen sipulin kerma. Helposti, ilman kyyneleitä”. On se nyt perkele jos ei enää viitsitä ja osata edes sipulia itse leikata! Pizzainekset purkista, voi miten kätevää! Samoin ihmettelen, kun ihmiset jääräpäisesti jopa kesällä hakevat aina pakastekaapista sen pienen pussin vihannessekoitusta, kun tuoretiski notkuu ihania tuoreita juureksia ja vihanneksia. Voi pyhä lehmä. Ei vaan tajua.

    Samaa mieltä Jari Niemen kanssa siitä, että ei virallinen ruokasuosituskaan suosittele kaikkea sitä skeidaa, mitä ihmiset napaansa vetävät ja joista myös niitä ongelmia syntyy. Ei yksinkertaisteta ja kanneta vihamielisyyttä mielissämme, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin, myös stressi ja pessimistisyys ym. sairastuttavat.

  • Kiitos upeista kommenteista!

    Laura ja Anita -> Aika samanlaisia kokemuksia myös täällä. Tosin hirmuisesti riippuu myös siitä ruoasta mitä valmistaa. ”Yksinkertaiset” maut ilman mausteilla kikkailua toimii, mutta heti jos käy maustamaan oman maun mukaisesti, niin ongelmia tulee. Omien lasten kohdalla olen myös huomannut sen, että ruoka-aineet on hyvä pitää ”erillään toisistaan”. Jos tarjolla on vaikka lihaa, porkkanaa, parsakaalia ja tattaria, niin kaikki uppoaa. Mutta kun nämä kaikki yhdistää ja tekee siitä vaikka jotain pataa, ei enää kelpaakaan vaikka tyytyisi maustamaan hyvin maltillisesti.

    Jari -> Olen täysin samaa mieltä. Maku on ehdottomasti se oleellinen seikka. Itselleni superfoodit ovat eräänlainen lisä normaaliin ruokavalioon ja tässä jutussa yritin tuoda esiin ongelmakohtia jokapäiväisistä peruselintarvikkeista ja etenkin yleisestä suhtautumisesta ruokaan. Tyydytään siihen, että nälkä lähtee ja maistuu kohtalaiselle. Ruoalla olisi kuitenkin niin paljon enemmän annettavaa meille.

    On tietysti älytön kuvitelma, että me kaikki suhtautuisimme intohimolla ruokaan. Jotkut eivät vain pidä ruoanlaitosta. Olisikin upeaa, että heille saataisiin parempia vaihtoehtoja nykyisten eineshyllyjen sijaan.

    Ei tietenkään koko diabetesongelmaa voi laittaa THL:n niskaan. Mutta se on kuitenkin kylmä tosiasia, että viralliset ravitsemussuositukset ohjaavat ihmiset helposti täysin vääränlaisen ravinnon pariin, jossa korostetaan leivän, perunan ja vähärasvaisuuden merkitystä. Kyseinen ruokavalio on monella tapaa ongelmallinen, mutta yhtenä keskeisenä ongelmakohtana siitä voidaan mainita, että se lisää helposti napostelukulttuuria, joka on tänä päivänä räjähtänyt käsiin. Toki tämän napostelukulttuurin pääarkkitehdit löytyvät kaupan puolelta.

    Pellon pientareella -> Tämä juttu ei koskenut superfoodeja oikeastaan millään tapaa vaan juuri noita sinun mainitsemiasi ongelmakohtia. Esimerkiksi isossa supermarketissa on kymmenien metrien kylmähyllyt maitotuotteille, mutta pastöroimattomia ja täysrasvaisia elintarvikkeita sieltä on lähes turha etsiä.

  • Tuosta Jarin mainitsemasta superfoodien mausta vielä pieni kommentti. Kannattaa aina kiinnittää katseet laatuun. Markkinoilla on valitettavan paljon huonolaatuista tavaraa, jotka oikeasti maistuu pahalle.

    Macan ja etenkin spirulinan osalta olen omalta kohdaltani huomannut sen, että niitä on turha yrittää sekoittaa esimerkiksi pirtelöihin. Ne eivät vain sovi sinne. Sitä vastoin ihan sellaisenaan veteen sekoitettuna ovat maca ja spirulina suurta herkkuani. Etenkin tuo spirulina. Vettä, spirulinaa joskus ehkä hieman kookosöljyä ja suolaa. Täydellistä. Maca toimii myös upeasti raakasuklaan kanssa, kuten myös ripaus spirulinaa.

    Makuasiat ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia, että ei voi yleistää. Esimerkiksi vaimoni ei pysty edes katsomaan kun ahmin noita spirulinakeitoksiani naama vihreänä…

  • Juu, kuten sanoinkin, et kirjoittanut superfoodeista, tämän kommentoin lähinnä Jarille. Mä taidan olla outo, koska mä vedän mielelläni smoothieita, joissa on spirulinaa ja macaakin. Ei se haittaa, vaikkei se maistuisikaan kauhean ”hyvälle” tai makealle tms. Usein smoothieissani on enin osa vihanneksia ja noita lisäjuttua, levääkin ym., ja suhteessa vähän mitään luontaista makeata, esim. hedelmiä. En kyllä noita ”terveyspommejani” ehkä ihan uudelle kokeilijalle syöttäisi, ei taatusti innostuisi ;).

    Eikö maitotaudissa nimenomaan se homogenointi ole ongelma, ei pästörointi? Vaiko molemmat?

  • Juu, käsitykseni mukaan tuo homogenointi on noista kahdesta se vielä pahempi. Molemmat ovat kuitenkin isoja ongelmia.

  • Vautsivau. Minkä vetoomuksen voin allekirjoittaa, että ruoka saisi enemmän rakkautta ja arvostusta tässä maassa? Romanssi voisi päästä aluilleen jo kunnon raaka-aineilla, joiden kanssa ei pihistellä oikeaa rasvaa ja suolaa. Eihän sellainen mauton muhennus herätä edes ihastusta, vaikka kovasti natriumglutamaatilla välillä yritetäänkin kemiallisesti hämätä. All we need is love.

  • Oikeasti joku ”oikeaa ruokaa kauppoihin” vetoomus tai adressi voisi olla hyvä idea! Tosin mille taholle tämä adressi sitten luovutettaisiin? Ja miten sitten sen keskivertokansalaisen suhtautuminen ruokaan muuttuu jos vaikka tarjontaa saadaa paremmaksi. Ehkä se on sitä rakkautta ensisilmäyksellä?

  • Loistavaa tekstiä tuolla Myyn linkin takana:

    Haluatko yhteiskunnan ihannekansalaiseksi? Omaksu siis Kymmenen käskyä.

    6: Kunnioita jokapäiväisen leipäsi tuottajaa. Näitä ovat Suomessa Atria, Valio, Raisio, Saarioinen, Fazer ja Leaf. Pitäytymällä vain näiden tuottajien ruoissa varmistat, että pysyt terveenä läpi elämän. Ummetus, ihottumat, diabetes tai ms-tauti ovat tuntemattomia sairauksia viljojen ja jalostettujen maitotuotteiden syöjien keskuudessa

    7: Vaali perheesi terveyttä rokottamalla itsesi, lapsesi ja eläimesi. Jos sairastut, mene lääkäriin ja pyydä mitä tahansa reseptiä, jotta THL:ää rahoittava lääkeyhtiö GlaxoSmithKline ei joutuisi vararikkoon. Pysy loitolla vitamiineista, hivenaineista ja luontaishoidoista, ne ovat sinulle iljetys.

  • Meillä taitaa olla melko erikoiset lapset , kun heille uppoaa viherpirtelöt (avokado, banaani, spirulina, vehnäoras, tammenlehti, mustikka jne) ihan surutta ;). No, tämä kommenttini ei varmasti autttanut ketään tai ollut mitenkään rakentava, mutta mä olen lähinnä ollut hämmästynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet vastaan ruokavaliomme muutoksen.

    Toki meillä ei eineksiä syöty aiemminkaan, mutta suurin muutos lasten kannalta on varmaan ollut sokerijugurttien poisjättäminen ja korvaaminen maustamattomasta jugurtista itse tehdyillä marjaseoksilla. Perunan poisjättö sen sijaan taisi molemmista lapsista olla vain helpotus 😉

    Mutta lasten kanssa on kai hyvä edetä pienin askelin ja pitkäjänteisesti. Itse olen ainakin huomannut, että terveellinen luonnollinen ruoka maistuu oikeasti ihan hurjan hyvällä, joten kyllä siinä rinnalla einesten maku kalpenee =)

  • Juu, pirtelöt maistuvat myös minun muksuille jos vain piilottaa huolella vihrejauheen ja muut superherkut sinne sekaan. Mansikka ja banaani ovat tässä piilotustarkoituksessa varsin toimivia ratkaisuja.

    Tuo sokerijugurttien esiintuominen oli hyvä pointti. Nämä maustetut jugurtit lienevät ehkä jopa merkittävin piilosokerin lähde suomalaisten ruokapöydässä?

    Pitkäjänteisyys on tosi tärkeää tuon lasten ruokailun suhteen. Toisaalta sitten pitää muistaa myös se, että ei saa liikaa tuputtaa. Itse siihen aina välillä sorrun…

  • Valtuutetu hyvinsyöjät on ainakin jonkinlainen kanava paremman ruuan puolesta. En ole kyllä itse vielä liittynyt enkä oikein perehtynytkään sen paremmin, jostain lehdestä joskus näin juttua tuosta.

    http://www.hyvinsyoja.fi/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista