Spirulina syömäkelpoiseksi

Mihin tuota spirulinaa oikein pitäisi sekoittaa, että sen saisi menemään alas? Olen koittanut vaikka mitä variaatioita, mutta jo spirulinan ulkonäkö ja haju on tosi vastenmielinen

Ei mihinkään! Ainakin itse olen vahvasti sitä mieltä, että meidän ei tule syödä mitään sellaista, joka ei mene ihan sellaisenaan alas ilman taikatemppuja. Ruoka jota syöt, pitää herättää sinussa tietynlaista himoa sitä ruokaa kohtaan. Jos jokin ruoka haisee, näyttää tai maistuu epämiellyttävältä, niin se ei ole sinun juttu.

Toki esimerkiksi spirulinan kohdalla on erityisen tärkeää muistaa nämä laatujutut, sillä markkinoilla on runsain mitoin tarjolla huonolaatuista spirulinaa, joka on kaukana ihmisravinnosta. Ja sitäkään ei pidä unohtaa, että kun tuomme ruokavalioon uusia tuttavuuksia, niin voi mennä aikaa ennen kuin pääsemme niistä jyvälle. Esimerkiksi itselleni maca tai spirulina ei alkuun toiminut yhtään, mutta pienen tutustumisjakson jälkeen olin ihan myyty.

Kuitenkin aika useasti nämä luontomme helmet iskevät heti ja lujaa. Kun joskus muutama vuosi sitten maistoin ekaa kertaa pakuriteetä, niin sitä meni yhden illan aikana saman tien useampi litra. En ollut tuolloin mikään ”itsensä kuuntelemisen mestari” (enkä ole sitä vieläkään), mutta tajusin kyllä oikein hyvin sen, että tässä juomassa on jotain sellaista, mitä kehoni suorastaan huutaa. Toinen vastaavanlainen kokemus oli suolan kanssa. Olin syönyt käytännössä koko ikäni sitä perinteistä yliprosessoitua suolaa ja kun sitten sain suuhuni ripauksen laadukasta raffinoimatonta merisuolaa, niin tuntemukset oli melkoiset. Seuraavat viikot söinkin sitä suolaa niin paljon, että virallisten näkemyksien mukaan minun olisi varmaan pitänyt kuolla johonkin suolan yliannostukseen. Tässä yhteydessä on pakko mainita myös raakakaakao ja siitä valmistettu suklaa. Monille se on ollut ”se iso juttu”, jonka ansiosta on laitettu jopa koko elämä uuteen uskoon.

Eli lyhyesti. Älä usko ketään muuta kuin itseäsi. Kokeile ennakkoluulottomasti uusia juttuja ja kuulostele omia tuntemuksia. Homma joko toimii tai sitten ei. Huomaat sen kyllä…

            

23 KommenttiaKommentoi

  • Minä sekoitan viherpirtelöön itsekeräämien villiyrttien kanssa. Makeutukseksi liotan pari kuivattua viikunaa. Jos en tee pirtelöä, niin ihan veteenkin sekoittamalla menee reilu teelusikallinen.

    Tuosta suolasta tuli mieleeni. Sydämeni oli jonkun aikaa nukkumaan mennessä lyönyt jotenkin kummallisesti. Magnesiumin tiesin sydämelle tärkeäksi ja sitä mielestäni sain riittävästi, mutta sitten parina päivänä join merisuolavettä ja sydän rauhoittui.
    Olen niin tottunut vähäsuolaiseen ruokaan, ettei sitä suolaa tullut tarpeeksi.

  • Spirulinaa ja chlorellaa fifti siksti veden sekaan muutama tl per litra, helppo venyttää lisäämällä vettä.

    Robert Cassar calls this drink ”Prison Water”

    Kalle Kaunisto

  • Minä sekoitan spirulinan lasilliseen vettä, johon lisään hiukan sitruunaa/limemehua. Raikasta ja virkistävää :)

  • Ja vielä aihepiiriin liittyen: Maca on minulle ollut sellainen on/off -tuote; välillä se maistuu aivan kamalalta ja joskus taas oikein hyvältä. Eikä maun muuttuminen johdu merkin vaihtumisesta. Ehkä kroppa toisinaan tarvitsee sitä ja välillä ei.

  • Kiitos kommenteista!

    Spirulinaan tutustuminen kannattaa aloittaa pienistä määristä. Tämä ohje pätee oikeastaan kaikkiin voimakkaisiin vihreisiin. Alkuun vaikka puoli teelusikallista päivässä veteen sekoitettuna ja siitä sitten annostusta pikku hiljaa ylöspäin.

    Asko-> En uskalla suositella mitään, mutta varmaan itse koittaisin yrttien puolelta ekaksi esimerkiksi mäkikuismaa. Käsitykseni mukaan tuota pitää syödä vähintään 6 viikon ajan, ennen kuin tuloksia rupeaa näkemään tämän vaivan suhteen.

  • Meena-> Juu, tuo macan maistuminen voi olla kiinni juuri siitä, että kuinka paljon tarvitset sitä sillä hetkellä…

  • Käytän fitnesfirstin spirua ainakin puoli kiloa kuukaudessa, yleensä laitan sekaan kaakao jauhe, toco lucuma, maca,brahmi, suola hunaja, kauramaito,Punttisalilla viel lisäksi hamppujauhe, palmusokeri.. Menisi kyllä pelkästään veden kanssa, on se niin hyvää.

  • Lähes täysin eri mieltä, olen. 😀

    On mielestäni kohtuullisen typerä väite, että kaikki terveellinen maistuu pahalta. Ei kuitenkaan ole niinkään, että kaikki terveellinen maistuu hyvältä. Maku on karkea aisti, jolla voi arvioida ruoan koostumusta, mutta ei kovin tarkasti. Maku on yksi alue, jolla ihmisellä on erilaisia mieltymyksiä. Omien mieltymysten seuraaminen on hyvä asia, kun se johtaa terveellisen ruoan syöntiin, mutta se voi myös johtaa tuhoon. Parhaiten kolahtavat asiat voivat olla juuri niitä, joita ei kannattaisi syödä.

    Kehomme ei kovin tehokkaasti erittele, mitä tarvitsemme. Lähinnä tietoisuutemme mahdollistaa erilaisten oire- ja tuntemusprofiilien analysoinnin. Keho saavuttaa saman lähinnä vain palkitsemalla terveydellä, kun sattuu syömään juuri puutostilan korjaavaa ravintoa – tämä ei riitä.

    Syön mielelläni joitakin asioita väkisin, sillä muutoin kunnollisesta ravinnesaannista olisi liian vähän takeita. Harvoin kuitenkaan tarvitsee kitata mitään väkisin. Aina löytyy jotain, joka tarjoaa tarpeeksi samoja hyötyjä kuin toinen asia ja maistuu paremmalta tietylle yksilölle.

  • Lisäksi tietysti kaikkein aktiivisimmat aineet luonnossamme tuppaavat olemaan niitä, jotka ovat niitä vähiten neutraaleja. Harva tykkää esimerkiksi kitkeristä mauista, mutta ne voivat olla merkki jostain todella hyvästä. Mielelläni vedän väkisin.

  • Hei Alex,

    Kiitos kommentista!

    Mielestäni en sanonut, että kaikki terveellinen maistuu pahalta. Päinvastoin. Esimerkiksi itselleni jokainen ateria on todellinen herkkuhetki ja samalla lähes poikkeuksetta varsin terveellinen.

    ”Kehomme ei kovin tehokkaasti erittele, mitä tarvitsemme.”

    Tuosta olen ehdottomasti eri mieltä. Ajatellaan vaikka sitä, että meillä on kova jano. Tämä lienee ehkäpä se yksi selkeimmistä kehon viesteistä, johon jokainen on joskus törmännyt. Toinen hyvä esimerkki lienee se, että meidän tekee mieli jotain suolaista.

    Nuo olivat hyvin yksinkertaisia esimerkkejä, mutta ihminen pystyy luontaisesti määrittelemään hyvinkin tarkasti erilaisia kehon tarpeita. Useimmat meistä ovat kuitenkin vieraantuneet tästä kehon kuuntelusta melko pahasti. Tilannetta pahentaa entisestään se, että yritämme epätoivoisesti täyttää näitä tarpeitamme huonoilla vaihtoehdoilla, kuten totesit. Janoa sammutetaan energiajuomilla eikä laadukkailla nesteillä ja armotonta makeanhimoa sokerilla, vaikka todellisuudessa huudamme todennäköisesti vain ravinteita.

    Tähän ongelmaan on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu. Ensin on tärkeää ruveta lisäämään ruokavalioomme jotain hyviä komponenteja. Olkoon se vaikka sitten spirulina, hunaja, lähdevesi, mustikka, maca, pakuri tai jotain muuta. Samalla kannattaa ruveta korvaamaan esimerkiksi se perinteinen suola raffinoimattomalla merisuolalla. Kun jatkamme tätä lisää ja korvaa menetelmää vaikka 3-vuoden ajan (tuo koko ajan pikkuhiljaa ruokavalioosi uusia hyviä juttuja ja korvaa niitä huonoja vaihtoehtoja paremmilla jutuilla), niin huomaamme yhtäkkiä sen, että joka päivä on karkkipäivä, mutta nämä karkit ovatkin terveyttämme ajatellen mitä parhaimpia vaihtoehtoja. Hienointa tässä jutussa on se, että meidän ei tarvitse luopua mistään. Tai siis meille ei tule sitä luopumisen / ”kärsimyksen” tunnetta, joka on useimpien dieettien kompastuskivi.

  • Tervehdys vaan kaikille!
    Tuo laatu on se juttu. Itse tilasin ekan kerran Saksasta Raabs vitalfoodin spiruliinaa. Maku ei ollut oikein hyvä. Vähänkuin rehu tai muu eläimille tarkoitettu ruoka. Purkki kesti aika kauan. Mutta tällä hetkellä käytän puhdistamon ja ojion spiruliinaa. Sitä menee aamulla jogurtin sekaan 1 rlk. Tilasin Living Treeltä tuotteita ja lähettivät trail mix pussin kaupanpäälle ja olin aivan otettu. Ne maistuivat niin puhtaan raikkaalle, vaikka pussissa oli esim. cashew pähkinöitä. Ja ne menivätkin heti. Eli pointtini se, että kaikki laadukas tuntuu menevän paremmin alas kuin ei niin laadukkaat tuotteet. Toki kehon todellisella tarpeella on myös tekemistä asian kanssa.

  • Jarkko, jatkakaamme tätä banaakkelia tanssia 😀

    En väittänytkään, että sanoit niin, vaan lähdin erittelemään esittämääni pointtia sen ääripäistä. Väittämäni oli siis kiteytetysti, että herkullinen ateria ei välttämättä ole terveellinen, eikä erittäin huonosti alas laskeva epäterveellinen. Terveellisimmät asiat eivät aina maistu parhailta! Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että hyvältä maistuva ruoka on terveellistä, ja toisinpäin. Luontaiseen aisteihin perustuvaan arviointikykyymme ei primitiivisimmillään ole luottamista. Hyvä maku on merkki terveellisyydestä vain lähinnä erittäin luonnollisessa ruoassa, mutta ei siinäkään tapauksessa läheskään aina.

    Jos spirulina ei tietyssä muodossa laske, sen käytöstä ei tarvitse luopua, eikä edes välttämättä kannata. Siitä kannattaa tehdä parempaa, kuten kysyjä ilmeisesti halusikin tehdä! Yhtä lailla pellavansiemenrouheen syöminen sellaisenaan on hirveää, mutta sen syöminen vaikkapa kvinoa-torronen seassa on ihan luontaista. Vastasit kysymykseen ”Mihin tuota spirulinaa oikein pitäisi sekoittaa, että sen saisi menemään alas?” omalla periaatteellasi (ei lainkaan huono sellainen), vaikka siihen todennäköisesti olisi voinut vastata reseptillä. Kysyjähän nimenomaan ei halunnut vetää tavaraa väkisin alas, mutta ilmeisesti piti todennäköisenä, että spirulinasta saa hyvää jotenkin.

    Kun ”kuuntelee itseään”, voi pahimmillaan luovuttaa liian aikaisin ja jättää älynsä hyödyt käyttämättä. Kun ”kuuntelee itseään”, tarkoittaen siis kehoaan, saa hyvin suppeita vihjeitä kehonsa tarpeista ja reaktioista, kuten väitin aikaisemminkin. Tästä olet ilmeisesti eri mieltä. Vaikuttaa, että pidät kehon tilan ja ravinnon vaikutuksen tarkkaa analyysiä mahdollisena kehon kunnollisella kuuntelulla.

    Oma näkemykseni on, että keholla ei ole tarpeellisia mekanismeja tuottaa kokemuksia, joiden perusteella ihminen voi luonnostaan arvioida kehonsa tarpeita ja reaktioita kovin tarkasti. Ihminen lähinnä tuntee kipua eri sijainneissa, sekä perustuntemuksia kuten janoa. Lisäksi erilaiset mieliteot voidaan ymmärtää biologisesti ohjattuihin pyrkimyksiksi kehomme homeostaasin ylläpitämisen varmistamiseen. Tähän luontainen kykymme eritellä kehomme tarpeita sitten loppuukin, eikä tämä kyky ole edes täysin luonnollisissa oloissa kiistatta täydellinen. Mielitekomme kohdistuvat lähinnä pääravinteisiin ja merkittävimpiin asioihin. Näiksi voidaan lukea ainakin neste, rasva, sokeri, suola.

    Mitä tarkoitan sillä, että kehomme eivät kunnolla tarjoa mahdollisuutta arvioida tarpeitaan ilman opittua älyn käyttöä, liittyy mikroravinteisiin ja vastaaviin yksittäisempiin tekijöihin. Esimerkiksi tarvitessamme tiettyä ravinnetta, kehomme ei ilmaise tätä mitenkään spesifisesti. Saatamme huomata vaikkapa sinkin puutokselle tyypillisiä oireita, jos osaamme niitä tulkita, mutta muutoin suoraan keholtamme saatu tieto on erittäin vähäistä. Parhaimmillaan saatamme kyetä vahingossa ehdollistumaan syömään jotain tiettyä asiaa, joka yleensä parantaa jostain puutoksesta johtuneen huonon olon. Emme kuitenkaan esimerkiksi C-vitamiinin puutostilassa suoraan ymmärrä lähteä lisäravinnepurkille, emmekä todennäköisesti edes tajua syödä hedelmiä, ellei meillä ole asiaan liittyvää kykyä päättelyyn. Meillä ei ole jokaista ravinnepuutosta vastaavaa huonoa oloa, josta voimme päätellä kehomme tarpeet. Tunnemme lähinnä vain huonoa ja hyvää oloa, kenties joskus hiukan yksilöitävällä tavalla. Vasta kun älyämme tarkastella asioita tarkemmin, myöskin kehomme tuntemusten ulkopuolen, voimme kokeilla ratkaisuja ja löytää sellaisen muutenkin kuin vahingossa. Huonon ja hyvän fiiliksen sävyjä ei fysiologisella tasolla ole hirveän montaa.

    Kehon kuuntelu antaa suurinpiirteisiä viitteitä, ei tarkkaa tietoa. On kuitenkin myös niin, että ihmiset ovat liiankin välinpitämättömiä tuntemuksiaan kohtaan. Kehon kuunteluun liittyy aina älyllinen komponentti, jonka ollessa vääristynyt tai kehittymätön teemme mahdollisesti typeriä asioita, kuten sanoit: ”– armotonta makeanhimoa [täytetään] sokerilla, vaikka todellisuudessa huudamme todennäköisesti vain ravinteita.” Tietyn ravinteen puutos saattaa johtaa vaikkapa janoon, nälkään, yleiseen pahoinvointiin tai johonkin muuhun yleiseen oireeseen. Tarkasti tarpeistaan ilmoittava keho aiheuttaisi vaikkapa kivun keskisormessa sinkin puutostilassa, kivun nimettömässä nestehukan sattuessa tai jotain muuta kuin yleisen ärsyyntymisen ja letargian kun serotoniinin esiasteita ei kyetä luomaan vaikkapa B-vitamiinien tai l-tryptofaanin puutoksen johdosta.

    Milloin itseään kannattaa mielestäni kuunnella, on makrotason ilmiöiden syntyessä. Pahoinvointi/hyvinvointi. Näissäkään tapauksissa harva osaa päätellä, mikä tilan aiheutti. Eri asioiden kokeilu on eräänlaista yksilötason tiedettä, jossa voidaan etsiä itselle sopivimpia asioita. Keho kuitenkin ilmoittaa ravinnon sopivuudesta vaikkapa mahasäryllä tai yleisellä hyvällä fiiliksellä, eikä tee täyttä analyysiä ravinnesisällöstä ja kerro että nyt tuli liikaa tätä suhteessa tuohon.

    Ja ongelmat makuaistin ja koostumuksen kokemisessa eivät ole niin merkittäviä tuntemuksia, että niiden pohjalta kannattaisi tehdä mitään erityisiä päätelmiä. Jos jokin nyt maistuu ihan tuhottoman huonolta, se voi olla myrkyllinen tai pienissä määrin erittäin hyödyllinen – on makuaististakin tietenkin hyötyä tällaisessa arvioinnissa! Spirulina ja superfoodit ovat usein kuitenkin niin pitkälti verrattavissa lisäravinteisiin, ettei niitä tule kohdella kuin ruokaa vaan ruoan parantajina. Mieluummin väännän väkisin spirulinaa alas ja syön kunnolla muutakin ruokaa kuin jätän spirulinat syömättä ja syön vain hyvää ruokaa, jonka hyödyllisyydestä ei ole maun perusteella takuita. Spirulinan hyödyllisyys taas on lähemmäs universaali. Sen syöminen saa vaatiakin taikatemppuja – ei sitä ole tarkoitettu hyvän makuiseksi. Sama juttu on vaikka MSM:n kanssa, ja usein Macan ja Camu Camun kanssa. Kyse on parhaista lisäravinteista, ei aina parhaan makuisista asioista. Kuka nyt syö spirulinaa sen maun takia? Sen syöminen vaatii vaivaa ja maksaa itsensä takaisin terveyshyötyinä! Mukautumisen varaa tietysti on siinä, että millä spirulinan korvaa jos se yksinkertaisesti etoo liikaa.

    On myös huomattava, että ravinteilla tuppaa olemaan voimakas maku. Mietitäänpä vaikka askorbiinihappoa. Ei se hyvältä maistu, vaikka se on suurissakin määrissä kehoillemme hyödyllistä. Terveellisin ei maistu aina hyvältä, joten maku ei ole kunnollinen tekijä jonkin terveysvaikutusten arviointiin.

    Mitä tulee luopumiseen, rahoistamme usein saamme luopua ;D Ei mutta kuitenkin, tekstisi pointti itsensä kuuntelusta on hyvä. Ei pidä syödä jotain, mistä tulee huono olo. Pahan makuisesta aineesta vain ei yleensä kerkeä tulemaan hyvä tai huono olo, jos sitä ei edes syö. Jos syömisestä seuraava hyvä olo on suurempi kuin syömisen vaiva, syökää vaikka väkisin.

    Kuten olet sanonut blogissasi: keho haluaa sitä, mikä on sille hyväksi. Jos spirulina on lähes varmasti minulle hyväksi, miksi kehoni haluaa nyt sokeria (ja älyni tarkenta että järkevää on ottaa hunajaa), eikä sitä spirulinaa, vaikka sitäkin kaapissani on yli kilo? Vaikka söisin nyt sitä hunajaa, kehoni edelleenkään ei haluaisi spirulinaa, vaikka sen hyödyllisyys on taattua. Näissä tuntemuksissa on aina älyllinen komponentti, eikä mikään yksittäinen tuntemus itsessään tarjoa paljoa mitään tarkkuuden mahdollisuutta ravinnollisiin valintoihin. Älymme tehostaa tätä juttua! Muutoin kukaan meistä ei haluaisi syödä teollista kakkaa. Kehomme on huijattavissa ja on primitiivinen kone, vaikkakin hyvin monimutkainen. Kehomme haluavat elää viidakossa, jossa tuntemukset johtavat usein hyviin tuloksiin. Viidakossa halutessamme sokeria opimme syömään hedelmiä, emmekä donitseja. Luonnossa tuntemuksemme pätevät ja johtavat hyvään, mutta eivät aina eivätkä ainakaan tässä yhteiskunnassa.

  • Kiitos Alex tämän blogin pisimmästä kommentista! Kommentissasi oli paljon hyviä pointteja…

  • Minä ostin tota kerran ja voi kuinka pahaa se oli!:O Piti nenästä pitää kun join tuota. Sen lisäksi minulle tuli kummallinen olo ja pääkipua. Jostain sitten luin, että spiru saatttaa laukaista vaikka autoimmuunisairauksien esille tuloa, niin lopetin kokonaan, ku nalkoi pelottaa:(

  • jos terveellinen ruoka ei maistu ja porkkana pitää itku nkanssa syödä muta roskaruokamaistuu ja hyvin.Päteekö silloinkin tämä ,että ei pidä syödä mitään mikä ei maist:D?

  • tere,

    Itse olen alkanut käyttämään Voimaruoan: Spirulina-, Ginseng-, Guarana-, ja Ashwagandha jauheita sekä COCOVI:n MACA-jauhetta. Sekoitan kaikki jauheet keskenään kulhoon, keitän veden n.1,5l ja sitten vesi kulhoon. Sitä sitten nautiskelen 2päivän ajan keitosta (säilytys jääkaapissa). Hyvin saa potkua treeniin ja arjen askareisiin pimeyden keskellä 😉 Hyviä joulun odotuksia ja kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista.

  • ”Ei mihinkään! Ainakin itse olen vahvasti sitä mieltä, että meidän ei tule syödä mitään sellaista, joka ei mene ihan sellaisenaan alas ilman taikatemppuja. Ruoka jota syöt, pitää herättää sinussa tietynlaista himoa sitä ruokaa kohtaan. Jos jokin ruoka haisee, näyttää tai maistuu epämiellyttävältä, niin se ei ole sinun juttu.”

    Olen eri mieltä. Ihminen on vieraantunut siinä määrin luonnosta ja ehkä joskus ammoin meillä yleisemminkin olleista kyvyistä, kuten itsensä / elimistönsä kuuntelu ja vaistoaminen että mitä se tarvitsee.

    Jos söisin vain mistä tykkään niin suurin osa ruokavaliostani koostuisi pelkästään epätervellisistä asioista, pepperonipizzaa, yli kymmentä muuta pizzaa, valkoisia jauhoja sisältävistä pastoista, letuista, riisi ja perunaruoista ja aina kun en jaksaisi tehdä ruokaa niin söisin voileipiä kahvin kanssa.

    Nykyäänkin joutuu taistelemaan että saan salaattia syötyä. Yleensä siinä käykin niin että ostan tarvikket, eikä koskaan tule se fiilis että haluaisin syödä niitä vaan ne menevät jääkaapissa pilalle.

    En pidä juuri minkään superfoodin mausta, maca on jotenkin etovan äitelän makuista, spirulinan haju on jo karmea ja pelkkä ajatuskin siitä että siinä on levää, aiheuttaa inhon puuskia.
    Raakakaakao on ehkä neutraalia. Ei hyvää muttei pahaakaan. L-teaniini on täysin mautonta = OK.
    Hunaja on hyvää.

    Jos siis seuraisin vain makumieltymyksiäni niin söisin aika lailla päin p-tä.

    Olenkin suhtautunut asiaan enempi järjellä.
    Luen ensin tietoa tuotteista ja mietin samalla omaa terveydentilaani. Sitten vertailen oireita ja eri tuotteista kerrottuja kuvauksia ja otan muiden kertomista kokemuksista oppia ennen kuin ostan jotain.

    Sitten vain pakotan itseni syömään ne jotenkin.

    Jos makua ei saa millään mieleisekseen niin kapseloin mömmöt.

  • Alex O sanoikin sen kaiken mitä ajoin takaa ja paljon paremmin argumentoituna. :)

    Hyvä esimerkki muuten se MSM.
    Joskus kun söin sitä yhden erän niin oli se kyllä pahaa! 250g tai 500g pussi kesti aika pitkään…
    Mielestäni pahimman makuista substanssia mitä olin ikinä suuhuni työntänyt.
    Lähin vastine makukokemukselle voisi olla jokin syövyttävä happo tms.

    Maistatutin sitä huvikseni joillekin aina silloin tällöin.
    Aina oli reaktiona se että koekaniinin naama meni ensin ruttuun, sitten alkoi jonnekin huvittuneen ja äkäisen välimaastoon sijoittuva sadattelu.
    ”Hyi v***u! Hullu! Miten sä VOIT syyä jotain tollasta!”

    Terveellistä tai ei, niin en ostanut toista satsia koskaan. Silloin en omistanut vielä kapselointikonetta. :)

  • itse rakastan macaa ihan vaan veden kanssa, vaikka sanotaan että et saa sitä alas ilman sekoituksia. spirulinakin hyvää veden kanssa. itellä maistuu porkkanaraastekkin mahtavalle, kun ennen ei. eli makuaisti varmasti heränny :) hanna skytänki yks lempiruuista on spirulina eli makuasioita. ennen coca cola oli hyvää nyt pahaa et kylhän noi kertoo jostain. ainakin ihanaa, et se paska ei enää maistu. toki esim. jauheliha pizza tilattuna maistuu viel, kun halusin testata meneekö vehnästä maha kipeeks.ainakin kerta viikkoon, kun syöny ni ei ongelmia. muuten sit ilman gluteiinia ja maitotuotteita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista