Stressi tappaa

Jarkko    Näkemyksiä     Hermosto, Hormonit, Pelot, Stressi

Stressi herättää paljon keskustelua, mutta usein siihen suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi ja stressi mielletään lähinnä vain välttämättömänä pahana. Jos ihmiset tiedostaisivat sen, että mitä stressi heille todellisuudessa tekee, niin kaikenlainen välinpitämättömyys asian suhteen olisi saman tien poissa. Stressi kannattaa tappaa, ennen kuin se tappaa.

Itse olen ollut ajoittain ja olen edelleenkin helposti stressaantuva tyyppi. Pahimmillani olen ollut todellinen stressimöykky, joka oli päivästä toiseen alistuneena stressille. Olen aina ollut liiallinen huolehtija ja kaikista pääasiallisista peloistakin on tullut elämän aikana kärsittyä. Pelot on syytä mainita, koska onhan pelkääminen on yksi pahimmista jutuista, mitä voimme itsellemme tehdä. Kävin ajattelemaan näitä pelkoasioita tarkemmin kuutisen vuotta sitten, kun sain käsiini Napoleon Hillin kirjan – Ajattele oikein ja menesty. Tuossa kyseisessä kirjassa käydään hienolla tavalla läpi nämä pelkojutut, jotka jokaisen olisi syytä tiedostaa.

Mutta palataan takaisin stressiin… Stressi on mielestäni varsin suhteellinen käsitys. Jokainen ymmärtää stressin omalla tavallaan. On kovin vaikeaa määritellä, että milloin ihminen on stressaantunut. Näin esimerkiksi lääkärin on melkein mahdotonta sanoa sairastumisen tai kuoleman syyksi stressin, vaikka stressi näytteleekin merkittävää tekijää monien sairauksien ja kuolemantapausten taustalla. Verikokein voidaan mitata kolesteroliarvoja ja vaikka tarkka veren D-vitamiinipitoisuus. Sitä vastoin stressiä on kovin vaikeaa mitata ja usein joudutaankin turvautumaan ihmisten omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin. Kun menemme tälle puolelle aitaa, on perinteinen lääketiede helisemässä ja siksi monet lääkärit välttelevätkin tälle “harmaalle alueelle” menemistä.

Vielä monimutkaisemmaksi tilanteen tekee se, että on olemassa myös positiivisia ja negatiivisia stressivasteita. Eli kaikki stressitekijät eivät suinkaan ole pahasta. Esimerkiksi tiukka, mutta kohtuullinen työaikataulu miellyttävän työn parissa on todennäköisesti stressitekijä, jolla on terveellinen vaste. Sitä vastoin kohtuuttoman tiukka työaikataulu työn parissa, jota inhoaa, on kaikkea muuta kuin terveellistä.

Listaan seuraavaksi muutamia yleisimpiä tekijöitä, jotka aiheuttavat stressiä.

Stressin syntymekanismi
Ensin on syytä tutustua hieman neurohormonaaliseen järjestelmäämme, joka on niin monimutkainen kokonaisuus, että parhaimmatkaan asiantuntijat eivät tiedä siitä kaikkea. Tämä järjestelmä koostuu siis kahdesta perusosasta: hormonaalisesta ja hermostollisesta. Mielenkiintoista on se, että stressin synnyttää täsmälleen sama järjestelmä kuin se, joka sammuttaa stressin. Jokaista kiihdyttävää tai kiihottavaa hormonia kohti on olemassa hormoni, joka rauhoittaa ja tasapainottaa tilannetta. Monimutkaista? Oikeastaan parhaiten tätä järjestelmää kuvaa kiinalaisesta lääketieteestä tuttu jin ja jang, eli sisäinen tasapaino. Siinä vaiheessa kun neurohormonaalinen järjestelmämme alkaa savuttamaan, niin saamme huomata lukuisan kasan ongelmia, jotka voivat pahimmillaan näkyä vakavina sairauksina.

Stressiin liittyvistä hormoneista voidaan mainita kortisoli, adrenaliini ja kasvuhormoni. Näiden stressihormonien eritystä säätelevät hypotalamus ja aivolisäke. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että hypotalamus lähettää “stressiviestin” aivolisäkkeelle, joka puolestaan antaa lisämunuaisille käskyn ruveta erittämään esimerkiksi kortisolia tai adrenaliinia. Tätä kokonaisuutta kutsutaan usein HPA-akseliksi. Tämä HPA-akseli on naimisissa autonomisen hermoston kanssa, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.

Syytä on myös mainita se, että hypotalamuksesta lähtenyt stressiviesti ohjaa kaikki 50-100 triljoonaa soluasi “puolustuskannalle”. On sanomattakin selvää, että stressaantuneena ruokaileminen on kaikkea muuta kuin viisasta, sillä voit olla varma, että et pysty hyödyntämään ruoan ravinteita. Oikeastaan sinun tulee olla mieluiten syömättä, koska jos ihminen syö pahasti stressaantuneena, niin hänen aineenvaihdunta menee täysin sekaisin. Tämä selittyy sillä, että stressaantuneena ihminen ohjaa neurohormonaalisen järjestelmän aktivoimaan yhtä aikaa sekä katabolismin ja anabolismin. Kaikki ovat pielessä aina rasvakudosta, maksaa ja suolistoa myöten. Solut keskittyvät puolustamaan sinua, eivätkä hyväksy mitään ylimääräistä reviirilleen. Tästä stressijärjestelmän hajoamisesta käytetään nimitystä HPA-akselin toimintahäiriö.

Tätä asiaa tarkastellessa ei ole ehkä kovin suuri yllätys, että esimerkiksi Ranskassa on verrattain terve kansa. Ranskalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu ruoasta nauttiminen ja rento yhdessäolo aterioinnin yhteydessä. Itse en ole koskaan edes käynyt Ranskassa, mutta niin monet ovat asiasta kertoneet, että asia ei varmasti ole pelkkää mielikuvitustani. Arkipäivällinen saattaa kestää jopa muutaman tunnin, eikä kiireestä tai stressistä ole tietoakaan. Sitä vastoin Suomessa ja monessa muussa maassa on tapana, että heti kun tulemme vihaisina töistä kotiin, laitamme mikron täyteen eineksiä, jotka sitten syömme seisaaltaan samalla kun katsomme telkkaria, mökötämme aviopuolisolle ja komennamme lapsia. No ehkä tilanne on vain harvoin noin paha, mutta tämänkaltaisessa tilassa syöminen aiheuttaa vereen sokeripiikkejä, koska insuliini yrittää voittaa verenkiertoon tulvivien stressihormonien vaikutukset, mutta lopulta häviää kyseisen tappelun. Myöskään suolisto ei toimi, koska sympaattinen hermosto ohjaa verivirtaa suolistosta lihaksiin. Asiaa ei tietysti auta sekään, jos syömämme ruoka on kaikkea muuta kuin ihmiselle sopivaa…

Lopetan tämän tähän, että ei tule kerralla liian pitkä juttu. Kerron myöhemmin lisää mm. stressin merkityksestä sydäntautien taustalla ja myös stressin ehkäisystä sekä hoidosta haluan jakaa muutaman jutun.

Kerro muille!