Suosikkihunajat

Aina kun olen tekemisissä hunajan kanssa, minut valtaa tietynlainen kunnioitus tätä luonnon tarjoamaa ihmettä kohtaan. Käsissäni olevassa puolen kilon hunajapurkin hunajan valmistamiseen mehiläisten on täytynyt lentää liki 100 000 kilometriä ja käydä yli 2 miljoonassa kukassa. Hunaja on monella tapaa yksi luontomme upeimmista jutuista ja hunaja onkin ollut valtavan arvostetussa asemassa esimerkiksi muinaisessa Egyptissä, jossa mehiläistenhoitajat olivat niin tärkeitä henkilöitä, että heidät ikuistettiin pyramidien seiniin.

Nykyään hunajaa arvostetaan valitettavan vähän. Sokeri on korvannut hunajan makeutusaineena ja keskimääräinen hunajan käyttäjä lisää sitä ehkä teehen, mutta ei hyödynnä tätä herkkua juuri millään muulla tavalla. Tämä on sääli, sillä hunajalla on maukkauden lisäksi myös runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Ei olekaan sattumaa, että monissa kansanparannusta käsittelevissä kirjoissa hunaja on yhdessä omenaviinietikan kanssa hyvin keskeisessä asemassa.

Itse suhtaudun hunajaan suurella intohimolla ja maistelen hunajaa kuin hienointa viiniä. Oikeastaan hunajan maistelua voidaan verrata viinien maisteluun, sillä hunajan makuun vaikuttaa monta eri tekijää ja jokainen hunajaerä on maultaan omintakeinen. Viinien kuten kuten myös hunajan suhteen laatu on kaikki kaikessa. Me olemme todella onnekkaita, sillä suomalainen hunaja lienee laadun suhteen maailman parasta tai ainakin lähellä sitä.

Hunajasta kuulee usein paljon erilaisia huhuja. Yleisin harhaluulo lienee se, että luomulaatuisen hunajan tuottamisessa ei saisi käyttää mehiläisten ruokkimiseen sokeria. Tämä on väärä oletus, sillä myös luomuhunajan tuotannossa on käytetty sokeriruokintaa, mutta tavallisen sokerin tilalla käytetään luomusokeria. Suomalaisen luomuhunajan ja ”tavallisen hunajan” välillä on keskimäärin varsin vähän eroa. Monet kotimaiset tavallisena hunajana myytävät hunajat ovat käytännössä luomua, mutta kalliiden tarkastusmaksujen ja tiukan pykäläviidakon keskellä monet tuottajat päättävät suosiolla unohtaa luomumerkin perässä juoksemisen. Eli älä tyrmää suomalaista hunajaa vaikka sillä ei ole luomumerkkiä. Kannattaa selvittää hunajan taustat ja soittaa vaikka suoraan hunajantuottajalle ja kysellä häneltä näistä laatuasioista.

Olen maistanut tänä vuonna noin 20-30 eri hunajaa. Näistä maistamistani herkuista on aika helppo nimetä 3 suosikkia, jotka ajattelin jakaa tässä yhteydessä kanssasi. Suosittelen.



   

10 KommenttiaKommentoi

  • Lasten koululla oli käynyt joku pieni paikallinen hunajan tuottaja kertomassa 4 luokkalaisille mehiläisistä ja hunajasta. Vielä ei ollut kukkasten ja mehiläisten vuoro :)
    Olin kyllä ihan tyytyväinen tuohon toimintaan. Paikallisessa lehdessä oli vuoden alussa uutinen jossa kerrottiin, että oli alkanut vasta mehiläistarhauksen koulutus. Olisin kyllä hakenut jos olisin tiennyt.

  • Hunaja on melkoinen hiilihydraattipommi ja sen glykeeminen indeksi vaihtelee melko paljon hunajaerästä toiseen. Joka tapauksessa sen GI on aina selvästi korkeampi kuin fruktoosilla. Nykykäsityksen mukaan iso glykeeminen kuorma johtaa rajuihin insuliinitason muutoksiin mikä aiheuttaa monia terveysongelmia. Pieni määrä hunajaa kerralla ei ole ongelma, mutta onko siitä korvaamaan makeuttajana fruktoosia ja keinomakeuttajia esim. diabeetikon päivittäisruokavaliossa?

  • Niin itsekkin huonoja hiilareita karttelen, mutta tuo tl tai 2 pvässä hunajaa ei onnkesi mun elämää kaada (enää).

    Mielestäni ei ole muuta hyvää makeuttajaa diabeetikolle kuin stevia. Eikä normaali arjessa minusta tarvitse ihminen sokeria jokapäivä. Mihin sitä tarvitsisi joka pvä? Leivonnaisiin? Tiedän, että ruokasuosituksissa se on 10% kaloreista voi olla sokeria, mutta tuolla ajatusmaailmalla ei tarvitse ihmetellä silloin diabeteksen nousua jos vetää sen 9 leipäpalaa+ potut jne.

    Ja jauhot on diabetes potilaalle vielä huonompia kuin sokeri.
    Itse kun leivon laitan n. puolet sokerin määrästä ja vähän steviaa. Yleensä jos kaiken sokerin laittaisi mitä ohjeessa käsketään, niin se olisi niin karmean makuinen, että ei sitä söisi pirukaan. Leivon ns. karpisti pääsääntöisesti. Eikä pullat ,kakut tai karkit houkuttele kovinkaan usein.

  • Myy -> Vau! Tuo toiminta kuulostaa kyllä todella hienolta.

    Jari -> Kaikessa täytyy muistaa kohtuus. Suurien hunajamäärien syöminen on kaikkea muuta kuin järkevää.

    Tuo Myyn mainitsema stevia lienee yksi järkevimmistä vaihtoehdoista jos tarvitaan korvaajaa suurille sokerimäärille.

  • Moi,

    En ole koskaan maistanut noita Lappi-hunajan tuotteita. Vaikuttaa kyllä ensisilmäyksen perusteella maistamisen arvoisilta, eli pitänee laittaa jossain vaiheessa tilaukseen… Oletko sinä syönyt kyseisiä hunajoita?

  • Olen maistanut, ja lapsi tykästyi niihin heti, mikä kertoo jo paljon. Yritys kiertää markkinoilla (ainakin kesäisin) ja ostin valikoiman erilaisia hunajia, mm. kanerva-, kuusi-, syys- ja keväthunajaa. Oli jännä huomata, että ne ovat koostumukseltaan ja maultaan keskenään aivan erilaisia. Kanervahunajan pitäisi olla kuulemma kaikkein tehokkain tulehduksiin.

  • Tuo mehiläisten sokerilla ruokkiminen on aina vähän hämmentänyt minua. Miten se vaikuttaa hunajan laatuun? Olettaisin että kuten muillakin eläimillä, niiden syömä ruoka vaikuttaa oleellisesti niiden tuotteisiin (maito, munat).

  • Tiedustelin tätä asiaa eräältä hunajantuottajalta. Hän sanoi, että talvella tapahtuva sokeriruokinta ei periaatteessa vaikuta hunajan laatuun millään tavalla. Ongelmana voi olla se, että tätä sokeria joutuu sitten tuohon valmiin hunajan sekaan. Tämä ongelma on kuitenkin hyvin vähäinen ja asiaa kontroloidaan melko tarkasti.

  • Näiden vanhanajan hunaja on miun ehdoton suosikki: http://laatuhunajaa.fi/ ”Vanhanajanhunaja on mahdollisimman vähän käsiteltyä ns. karkeasiivilöityä hunajaa joka sisältää niin hunajavaahdon, siitepölyhiukkaset ja kuorimavahamurut. Sen vuoksi sitä voidaan käyttää talviaikaan siitepölyallergian siedätykseen (varovasti edeten).Vanhanajan hunajaa voitais verrata ns.tinkimaitoon, sillä siinäkin on kaikki mukana mitä luonto on tarkoittanutkin.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista