Tag - Evira

Parempi maito

Maito on asia, joka tuntuu olevan nykyään lähes jatkuvasti pinnalla. Jokaisella on maidosta mielipide puolesta tai vastaan. Toisen mielestä lehmänmaito ei ole ihmisravintoa ja joku muu pitää sitä todellisena terveysjuomana. Mukavinta tässä on se, että molemmat ovat oikeassa. Toiselle maito sopii ja toiselle ei.

Elokuun alkupuolella uutisoitiin siitä, että raakamaidon myynti suoraan tilalta kuluttajalle voi vaikeutua tai jopa loppua kokonaan. Tämän suunnitteilla olevan muutoksen taustalla on Evira, joka on huolissaan raakamaidon sisältämistä bakteereista ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä.

Harmi ettei virallinen taho ole olleenkaan huolissaan kaupassa myytävän yliprosessoidu maidon terveysriskeistä, joita pastörointi ja homogenointi aiheuttaa.

Minulta kysytään lähes viikoittain sitä, että kannattaa maitoa juoda vai ei. Tähän, kuten moneen muuhunkin ravitsemukseen liittyvään kysymykseen on helppo vastata. Kuuntele itseäsi ja tarpeitasi.

Jos esimerkiksi mietit sitä, että aiheuttaako maito jotain terveysongelmia, niin jätä maito pois ruokavaliosta vaikka pariksi viikoksi ja kuulostele miltä tuntuu. Kiinnitä myös erityishuomiota maidon laatuun. Jos Valion rasvaton litku aiheuttaa ongelmia, niin olen melko varma siitä, että nämä ongelmat ovat tiessään jos siirryt aitoon raakamaitoon.

Itse en ole juonut maitoa enää pitkään aikaan. Siihen ei ole mitään erityistä syytä. Minun ei vain tee mieli maitoa. Voita, kermaa ja juustoja tulee käytettyä senkin edestä…

Adressi raakamaidon puolesta
Jos pidät maidosta ja haluat nauttia sen myös jatkossa raakana, niin kannattaa käydä allekirjoittamassa tämä adressi raakamaidon puolesta. Kun adressiin on kertynyt riittävästi nimiä, niin se on ymmärtääkseni tarkoitus luovuttaa maa- ja metsätalousministeriöön.

Mihin luomu on menossa?

Kukaan ei varmasti ole pystynyt olemaan törmäämättä viime päivinä velloviin myrkkykurkku-uutisiin. On ollut mielenkiintoista huomata se, ettei kotimainen media ole puhunut luomukurkuista, vaikka tämän EHEC-ongelman taustalla on ollut juuri espanjalaiset luomukurkut. Totuushan tässä kuitenkin on erittäin todennäköisesti se, että tapahtuneesta on turha syyttää millään tapaa luomutuotantoa, vaan se olisi yhtä hyvin voinut tapahtua myös tehotuotetuille kurkuille. Ja vielähän ei ole edes selvää, että mistä tuon kurkkuerän saastuminen itse asiassa on lopulta johtunut. Esimerkiksi ilkivaltaa ei ole vielä poissuljettu.

Oli tilanne sitten mikä tahansa, niin suuren yleisön silmissä luomu on kärsinyt tapahtuneen johdosta ainakin jonkinlaisen imagotappion. Itse toivon syvästi, että tämä EHEC-kohu herättäisi edes pientä keskustelua nykyaikaisesta luomutuotannosta. Vallitseva tilanne on nimittäin tällä hetkellä kaikkea muuta kuin hyvä. Jos nyt ajatellaan vaikka jotain espanjalaista luomukurkkuja viljelevää tilaa, niin siellä on ne tuotantomenetelmät aika kaukana luomuajatuksesta ja toiminta lähentelee monelta osin perinteistä tehotuotantoa. Hurjinta tilanne taitaa olla jenkeissä, missä vallalla oleva USDA Organic-sertifiointi on lähinnä vain vitsi. Juttelin taannoin erään suomalaisen luomuviljelijän kanssa, joka oli käynyt tutustumassa jenkkien luomutuotantoon. Hän ei ollut voinut muuta kuin pyöritellä päätään, kun näki mitä metodeja kasvatuksessa käytettiin. Niin kaukana se oli luomusta.

Me olemme sikäli onnekkaita, että suomalainen luomu on ehdoton tae laadusta. Olen jutellut monen kotimaisen luomuviljelijän kanssa ja jokaisesta heistä paistaa aito intohimo tuottaa laadukasta sekä puhdasta ruokaa, jossa ajatellaan myös ekosysteemiä. Toki tässä yhteydessä pitää laittaa myös pieni kiitos inhoamani Eviran suuntaan. Kyseisen laitoksen sairaanomainen tarve kytätä pienintäkin pykälää on omalta osaltaan ollut takaamassa kotimaisen luomutuotannon äärimmäisen korkeaa laatua…

Saan ajoittain tiedusteluita eri luomusertifikaateista. Kirjo on laaja ja monesti on vaikea arvioida, että missä mennään. Nyrkkisääntönä voisi kuitenkin sanoa muutaman jutun. Kotimaiseen luomuun voit luottaa aina. Aina ei edes tarvita mitään luomumerkkejä, sillä Suomessa on lukuisia priimalaatuista luomua tuottavia viljelijöitä, jotka eivät vain halua lähteä Eviran leikkeihin mukaan. Esimerkkinä mainittakoon hunajatilat, joiden toiminnassa liikkuu melko vähän rahaa, joten erilaiset tarkastusmaksut nousisivat kohtuuttoman suureksi. USDA Organic-sertifikaatti alkaa oikeasti olemaan jo vitsi. Se takaa ehkä jonkun gm-vapauden, mutta ei paljoa muuta. EU:n luomusertifikaatti on ihan ok, mutta ei ole missään nimessä tae laadusta. Krav on sitä vastoin ehkäpä yksi luotettavimmista luomusertifikaateista ja kyseisen merkin saadakseen täytyy luomuviljelijän sitoutua kovempiin ehtoihin kuin esimerkiksi EU:n luomusertifikaatin saamiseksi…

Kysymyksiä kalsiumista?

Ensi viikolla olisi tarkoitus palata jälleen mielenkiintoiseen ja tärkeään kalsium-asiaan. Haastattelen kaveria, joka tietää aiheesta paljon! Jos sinulla on joku aiheeseen liittyvä kysymys, johon kaipaat vastausta, niin lähetä se sähköpostilla minulle osoitteeseen: jarkko@raikasweb.com.

Ajatuksia Fukushimasta
Japanin katastrofi on vetänyt mielen nöyräksi. Saimme jälleen muistutuksen siitä, että kuinka pieni ihminen on luonnon rinnalla. Tsunamin aiheuttama tuho on ihan käsittämätön, jota täältä tietokoneen ruudusta katselemalla on mahdotonta edes ymmärtää. Hätää on entisestään lisännyt Fukushiman ydinvoimaloiden ongelmat, jotka tuntuvat jatkuvan päivästä toiseen.

En tiedä mistä tunne kumpuaa, mutta minusta tuntuu sille, ettei Fukushiman ydinvoimaonnettomuudesta ole kerrottu kaikkea oleellista tietoa. Esimerkiksi vasta äskettäin saatiin kaivettua infoa siitä, että Fukushiman ydinvoimaloissa on käytetty MOX-polttoainetta, joka sisältää ydinaseissa käytettävää voimakkaasti säteilevää plutoniumia. Toivottavasti olen väärässä, mutta ainakin itse olen varsin skeptinen Tepco-energiayhtiön ja japanilaisviranomaisten informaatioon…

Yleensä me ihmiset tarvitsemme aina jonkinlaisen kriisin, ennen kuin heräämme tosiasioiden äärelle. Itse olen ollut ainakin jossain määrin ydinvoimamyönteinen tyyppi. Tai oikeastaan voisi sanoa niin, että en ole asiaan juurikaan perehtynyt ja olen pitänyt ydinvoimaa välttämättömänä juttuna kasvavan energiantarpeen täyttämiseksi. Mutta todellisuudessa se energiantarpeen täyttäminen on sivuseikka. Siinä vaiheessa, jos tulee perusteellinen ydinkatastrofi, niin tuskin kenelläkään on mielessä mitkään energia-asiat… Viime päivien tapahtumien jälkeen on kenenkään turha väittää, että ydinvoima on turvallista. Varsin pienen aikajanan sisällä on tapahtunut jo sen verran monta onnettomuutta, että sijaa selittelyille ei oikein enää ole.

Eviran pääjohtajalta viisaita sanoja
Kuluttajana olen hyvin kriittinen lisäaineiden suhteen. Ruoanlaitosta pitävänä suosin raaka-aineista itse tehtyä ruokaa. Luomua suosin aina, kun se sopii ruokasuunnitelmiin ja sitä on saatavilla. Luotan siihen, että EU:ssa tehtävä lisäaineiden turvallisuusarviointi on maailman parasta. Tulen kuitenkin EU-tasolla viemään eteenpäin näkemystäni siitä, että eri kemiallisten aineiden yhteisvaikutuksia tulee tutkia entistä enemmän. Terve maalaisjärki jo sanoo, että turhaa kemiallista kuormitusta on hyvä välttää. On todella hyvä, että meillä Suomessakin käydään avointa keskustelua lisäaineista ja niiden todellisesta tarpeesta. Kuluttajan ääntä on meilläkin syytä kuunnella.

Lue koko kirjoitus tästä linkistä.

Maailman puhtaimmat lisäaineet!

Silminnäkijä ohjelmassa käsiteltiin maanantaina aihetta, josta ei Suomessa kuule juuri puhuttavan. Eli syömämme ruoan laadusta. Ohjelmassa keskityttiin lähinnä lisäaineisiin ja ruokamme yliprosessointiin, jossa tavoitteena on pitkä hyllyikä ja mahdollisimman alhaiset kustannukset. Lopputuloksena on sitten se, että leipä ei ole leipää ja kinkku ei ole kinkkua, vaan jotain syötäväksi kelpaamatonta mössöä. Homma on mennyt Suomessa niin villiksi, että ruokakaupasta ei tahdo enää löytää aitoa ja laadukasta ruokaa.

Ohjelmassa haastateltiin ”Eviran kahta parasta asiantuntijaa”. En tiedä mistä tunteeni kumpuaa, mutta nämä asiantuntijat vaikuttivat olevan jotenkin hieman pihalla asioista. Lisäksi rivien välistä pystyi lukemaan helposti sen, että Evira puolustaa tiukasti vallitsevaa tilannetta. Ja onhan Evira käytännön toimillaankin tehnyt selväksi sen, että kunnon tehotuotanto ja pitkälle jalostaminen on se, mitä he Suomeen haluavat. Evira jahtaa mielipuolisesti luomuviljelijää, joka ei suostu pastöroimaan hapankaaliaan, mutta silittää esimerkiksi Myllyn Parasta, joka on saanut tungettua tacostickiinsä niin paljon kemiaa, että jo tuoteselostetta lukiessa iskee päänsärky. Eviran myötävaikutuksella Suomesta on tehty tehotuotannon ja pitkälle jalostamisen esimerkkivaltio, jossa juhlii ketjumarketit, jättimäiset ruoan jalostajat ja lopulta sitten lääkeyhtiöt.

Tilanteesta on helppo syyttää muita, mutta on kuitenkin syytä on muistaa se tosiasia, että mehän sitä moskaa sieltä kaupasta kannamme kotiin. Jostain syystä me suomalaiset olemme tiettyjen asioiden suhteen käsittämättömän sinisilmäistä kansaa. Uskomme kaiken, mitä viranomainen sanoo ja luotamme ruokakauppojen valikoimiin. Silminnäkijä ohjemassa haastatellut kuluttajat antavat varsin hyvän läpileikkauksen siitä, kuinka pihalla me olemme vallitsevasta tilanteesta. Lisäaineet ei kiinnosta, mutta mm. kalorit ja vähärasvaisuus on se mitä tuijotetaan. Siinä vaiheessa kun eräs haastateltava herrasmies totesi, ettei ruoan laadulla ole väliä, minulta meinasi päästä itku.

Ai niin, mutta kaikesta huolimatta Suomessa on maailman puhtaimmat lisäaineet! Tämmöiseen kommenttiin törmäsin Uuden Suomen uutisen yhteydessä, jossa uutisoitiin tuosta Silminnäkijä ohjelmasta. Satiiri on vaikea laji, mutta toivoakseni tässä kommentissa oli kyse siitä…

Miksi kaikki kiva kielletään?

Ensin meni pakuri ja kohta menee ashwagandha, Pau d’Arco ja kasa muita yrttejä kiellettyjen aineiden listalle. Onhan se aika outoa, että monia vuosituhansia käytössä olleita luonnontuotteita joutuu kerralla tämänkaltaisen ajojahdin uhriksi. Oletko kuullut kenestäkään, joka olisi kuollut sen seurauksena, että on juonut pakuriteetä? En minäkään, mutta olen kuullut aika monesta, joka on kuollut vedettyään riittävästi esimerkiksi laillista röökiä. Philip Morris muuten vastikään julkaisi osan niistä aineista, joita tuo heidän laillinen myrkkyputki sisältää (Casperille jälleen kiitos linkkivinkistä)…

Herääkin kysymys, että miksi? Eikö EU:n herroilla muka ole parempaa tekemistä? Vastaus on niinkin yksinkertainen asia, kuin raha. Ei kukaan päättävistä tahoista ole huolestunut yhdenkään kansalaisen terveydestä ja siitä mitä tapahtuu, jos vetää yrttiöverit. Rahanpyörittäjät (etunenässä lääkeyhtiöt) ovat vain ja ainoastaan huolissaan siitä, kun tämä uusi terveystrendi suosii häikäilemättömästi luonnon tehokkaimpia juttuja, joita ei voi patentoida. Jos GlaxoSmithKline omaisi patentin pakuriin, niin arvaa olisiko se Eviran hampaissa? Tai olisiko virkamiehet kieltämässä ashwagandhaa, jos Pfizerillä olisi yksinoikeus kyseiseen luonnonihmeeseen?

Muutama huolestunut lukijani on kysynyt sitä, että voiko näihin kieltoihin vielä jollain tavalla vaikuttaa. Ei niihin voi. Kiellot tulee ja niitä tulee tulevaisuudessa vielä paljon lisää. Tämä pakuri ja yrttipelleily on vasta alkusoittoa. Toki voit heittää nimesi johonkin adressiin, mutta se on vain kärpäsen surinaa korvissa. Ei niitä nimilistoja edes kukaan lue. Sitä vastoin voit käydä todellisiin toimenpiteisiin. Jos olet rahoissasi, niin hamstraa varastot täyteen yrttejä, jotka ovat pian kiellettyjä. Esimerkiksi monet tinktuurat säilyvät kevyesti 5-vuotta. Hanki niin paljon, että niistä riittää myös kavereille ja kavereiden kavereille. Ja mitä tulee esimerkiksi pakuriin, niin levitä omalla esimerkilläsi pakurin ilosanomaa. Kerro pakurin huikeista terveyshyödyistä sekä käyttövinkeistä ja anna pakuria tuttavapiirillesi esimerkiksi lahjaksi.

Näiden toimenpiteiden lisäksi, ainakin itse suuntaan katseet kasvatushommiin. Aivan ensimmäiseksi olisi tarkoitus opetella reishin kasvatukseen liittyvät salat. Ihan jo sen takia, että tuntuu turhauttavalta maksaa julmettua kilohintaa tuotteesta, jota pitäisi pystyä kasvattamaan ihan kotioloissa. Kerron kasvatukseen liittyvistä jutuista heti lisää, kunhan niistä jotain opin.

PS. Päätin järjestää pakurikiellon kunniaksi pienen kilpailun, jonka voittajalle lupaan lähettää itse keräämääni ja kuivattamaani pakuria. Määrältään sellainen satsi, että siitä ainakin muutaman viikon teet keittelee.

Lähetä osoitteeseen jarkko@raikasweb.com luomutiloja tai luomupiirejä, jotka eivät esiinnyt Terveydenjuuren sivuilla. Eniten uusia tietoja ilmoittanut voittaa kilpailun. Kilpailuaika päättyy 23.1.2011.

PPS. Kannattaa lukea Samulin juttua tästä Eviran pakurikiellosta.

”Mahtava” rypsiporsas

Tarkoitus oli pitää bloggaustaukoa tämä joulunjälkeinen viikko, mutta eihän siitä mitään tullut…

HK:n mahtava rypsiporsas
Varmasti monen silmään on osunut uutinen, jossa HK Ruokatalo esittää keksintöineen suurta kansakunnan pelastajaa. HK:lle ei riitä pelkkä gm-possu, sillä nyt HK tuo markkinoille ”gm-rypsi-possun”.

HK Ruokatalo ei ole kertonut tiedotteissaan sitä, että onko rypsi sian luontaista ravintoa ja kuinka sian ruoansulatus soveltuu rypsille. HK ei kerro myöskään sitä, että syötetäänkö sioille sitten entistä enemmän antibiootteja, kun rypsisuokinta todennäköisesti aiheuttaa possuraukoille todellisen tulehduskierteen.

Pakuri kiellettyjen aineiden listalle
Samaan aikaan kun HK Ruokatalo ja muut lihayhtiöt saavat mellestää rauhassa ja tuoda markkinoille yhä luonnottomampia tuotteita, on Evira suuressa viisaudessaan päättänyt laittaa pakurin myyntikieltoon. Onhan tämä aika nurinkurista, että myyntikieltoon joutuu vuosituhansia käytetty aito luonnontuote, josta on olemassa tuhansia sivuja tutkimustuloksia ja etenkin paljon käytännön kokemusta, mutta samaan aikaan joku HK:n superpossu saa myyntiluvan ilman kunnon tutkimuksia.

Pakurikäävän myynti ja markkinointi elintarvikkeena ei ole sallittua, koska sieni ei ole saanut uuselintarvikkeita koskevan asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaista hyväksyntää. Lisäksi pakurikääpää ei ole hyväksytty kansalliseen kauppasieniluetteloomme (KTMa 2006/489), joten sen kerääminen ja myyminen elintarviketarkoitukseen on Suomessa kielletty.

Puolueiden näkemyksiä
Kyselin Terveydenjuuren puitteissa suurimpien puolueiden näkemyksiä GMO-viljelyyn, kouluruokailuun ja luomuasioihin liittyen. Vihreät, kokoomus ja vasemmisto vastasivat kysymyksiin määräajan puitteissa. Sitä vastoin keskusta, SDP, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit kohauttivat vain olkiaan asian tärkeydelle ja päättivät olla vastaamatta. Etenkin keskustan suhtautuminen asiaan oli lähes huvittavaa. Tosin se sopii varsin hyvin puolueen nykyiseen imagoon.

Kokoomuksen vastaukset olivat totutun ympäripyöreitä, mutta sitä vastoin vihreillä ja vasemmistolla oli varsin selkeitä ja hyviä näkemyksiä asioista. Etenkin vasemmiston vastaukset yllättivät todella positiivisella tavalla.

Ajatuksia tulevasta vuodesta
Vuosi 2011 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen ja erittäin haasteellinen. Talouskriisi pahenee pahenemistaan, energiakriisi koputtelee ovella ja oma lukunsa on sitten lisääntyneet terveysongelmat, joita ei virallisten tahojen mukaan ole edes olemassa. On vain parempaa diagnostiikkaa.

Tulen keskittymään blogissani tulevana vuotena entistä enemmän vinkkeihin, joiden avulla jokainen meistä voi parantaa hyvinvointiaan. Heti vuoden alussa julkaisen pienimuotoisen artikkelisarjan liittyen stressiin ja sen torjuntaan. Mielestäni stressistä puhutaan aivan liian vähän siihen nähden, kuinka iso ongelma se todellisuudessa on.

Aitoa maitoa pöytään

Hesarissa oli varsin mainio juttu liittyen raakamaitoon. Kiitos vain Jounille juttuvinkistä!


Kuva klikkaamalla suuremmaksi.

Oikeastaan koko maitoasian voi tiivistää Heikkilän toteamukseen: ”bakteereilla peloittelu on vastenmielistä”.

Nykymaailma elää ihmeellisessä bakteerikammossa. Eräs tuntemani luomuviljelijä kertoi kuinka hän joutui terveystarkastajien hampaisiin, koska ei suostunut pastöroimaan hapankaalituotteitaan. Seurauksena oli lukuisia pistotarkistuksia ja tapahtumia voidaan kuvailla eräänlaiseksi ajojahdiksi. Eviran aivopesemät terveystarkastajat joutuivat kuitenkin vuosi toisensa jälkeen pettymään, koska hapankaalinäytteistä ei löytynyt mitään moitittavaa. Nyt viime vuosina tämä viljelijä on onneksi jätetty pakollisia tarkistuksia lukuun ottamatta rauhaan ja hän saa keskittyä huippulaadukkaan pastöroimattoman hapankaalin valmistamiseen.

Koska Valiolta et raakamaitoa tule saamaan, niin kannattaa käydä selvitystyöhön lähialueesi maitotiloista. Sitten kun tärppää ja sopiva tila löytyy, niin kokoa kavereista, naapureista tai vaikka työkavereista ryhmä, joka on innostunut aidosta maidosta. Voitte sitten sopia vuorot sen suhteen, että kuka milloinkin käy hakemassa maitokuorman ja miten jakelu hoidetaan. Ryhmässä toimimisesta on paljon etua kuten edullisemmat hinnat sekä maidon noutoreissujen ja siitä aiheutuvien kustannusten jakaminen. Kerran viikossa tapahtuva 80 kilometrin ajomatka maitotilalle voi tuntua kohtuuttomalta, mutta jos sinun ei tarvitse tehdä sitä kuin kerran kahdessa kuukaudessa, niin se ei varmasti ole enää mikään ongelma.

Rakastakaa ruokaa!

Perunamuusia pussista, tehotuotettua lihaa, arominvahventeita ja mikroaaltouunin hurinaa. Siinä pala länsimaalaista ruokailua. Nälkä sillä lähtee, mutta mitään muuta se ei anna. Länsimaalaisen ruokapöydän kulmakivet ovat helppous, nopeus ja edullisuus. Laatu, maku ja rakkaus eivät mahdu tähän yhtälöön.

Vanhemmat käskevät lastensa kunnioittamaan ruokaa ja ruokailua, mutta kuinka kukaan tervejärkinen voi kunnioittaa sitä, millä lautasemme täyttyvät? Ruokaa, joka näyttää ikävälle, maistuu teennäiselle ja aiheuttaa väsymystä sekä sairauksia.

Länsimaalainen ihminen on täysin vieraantunut aidosta ruoasta. Emme pysty enää erottamaan edes hyvin yksinkertaisia aitoja makuja, koska olemme keskittyneet maistelemaan kemianteollisuuden tuottamia aromeja. Jo pelkästään parin kuukauden elämä ilman arominvahventeita saa aikaiseksi hämmästyttäviä juttuja. Pystyt maistamaan oikeasti sen kuinka suolainen maistuu suolaiselle ja makea makealle. Löydät hyvinkin yksinkertaisista mauista aivan uusia ulottuvuuksia.

Ranskalainen keittiö ja ruokakulttuuri ovat tunnettuja siitä, että raaka-aineiden laadussa vaaditaan vain parasta ja ruoanlaittoon sekä itse ruokailuun varataan reilusti aikaa. Ranska lienee yksi harvoista maista, jossa ruokaa vielä arvostetaan tai tässä tapauksessa voitaneen puhua jopa rakkaudesta. Ranskassa keskitytään olennaiseen eikä siellä ole Suomesta tuttuja nautinnonpilaajia kuten dinosaurus-Eviraa tai järkyttävää markettikulttuuria, jotka pitävät huolen siitä, että tehotuotanto voi hyvin.

Huomattava tosiasia on se, että viime kädessä valta on meillä kuluttajilla. Meidän päivittäiset ostopäätökset ovat kuitenkin se ainoa asia mikä kauppiaita kiinnostaa. Jos yhtäkkiä miljoona suomalaista näyttäisi S-marketille keskisormea ja hakisi ruokansa lähitiloilta tai suosisi esimerkiksi luomupiirien kimppatilauksia, niin on varmaa, että myös sinne marketin hyllyille alkaa ilmestymään nopealla tahdilla oikeaa ruokaa. Jos haluamme einesten tilalle jotain muuta, niin meidän pitää vaatia ja ostaa sitä jotain muuta. Tosin aivan ensimmäiseksi meidän pitää haluta muutosta ja tässä on se suurin ongelma. Millä tavalla ihmiset saataisiin rakastamaan ruokaa?

Suomi on ruoan kehitysmaa

Venäjä sitten lätkäisi suomalaiselle ruoalle tuontikiellon. Veikkaan, että kovin moni teistä blogini lukijoista ei tästä yllättynyt, koska olette varmasti hyvin perillä vallitsevasta tilanteesta. Keskivertosuomalainen on sitä vastoin uutisesta hämmentynyt ja miettii lähinnä sitä, että mitä siellä Venäjällä taas höpistään. Eihän suomalaisessa ruuassa ole mitään vikaa. Suomalainen ruokahan on huippulaadukasta!

Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Suomi on ruoan kehitysmaa. Verrataan tilannetta nyt esimerkiksi Venäjään, joka on kulinaristin todellinen aarreaitta. Venäläiset arvostavat ja vaativat aitoja makuja, lisäaineettomuutta, eläinten hyvää kohtelua ja käsittelemätöntä ruokaa. Rajan takana kaupat ovatkin täynnä toinen toistaan laadukkaampia elintarvikkeita. Torit pullistelevat villivihanneksia, yrttejä, marjoja ja muita upeita luonnonantimia. Ja ruuan hinta on noin 50-70% halvempaa kuin Suomessa.

Samaan aikaan suomalaisesta marketista ei pysty ostamaan edes juustoa, jota ei olisi käsitelty pilalle. Kaupoistamme löytyvät lihatuotteet ovat tehotuotannon tulosta, jotka usein viimeistellään lisäaineilla. Vihannesosastolta löytyy lähinnä jäävuorisalaattia. Koulu- ja päiväkotiruokailu on järkyttävällä tasolla. Työpaikkaruokaloissa ihmiset ahtavat itsensä täyteen perunaa ja sitten ihmetellään porukalla, että miksi väsyttää ja harmittaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Tällaisten tuontirajoitusten luulisi herättävän kansan syvät rivit, mutta ei. Syyttelemme vain muita ja valmistajat tyytyvät toteamaan, että eipä tuo hirveästi haittaa. Evira julistaa tuttuun tyyliin laadun olevan ainakin kunnossa.

Jotain tarvitsisi tehdä, mutta mitä? Ja millä tavalla? Oikean ruoan puolestapuhujia on paljon, mutta tuntuu, että koko skene on aivan liian levällään. Näin viesti jota levitämme, on helposti muiden korvissa pelkkää kärpäsen surinaa.

Luomulla on väliä

Monet luomutuotteiden ”vastustajat” vetoavat lähes poikkeuksetta tutkimustuloksiin, jotka osoittavat esimerkiksi torjunta-ainejäämien vaarattomuuden. Usein kuitenkin unohdetaan se tosiseikka, että nämä tutkimustulokset ovat monella tapaa varsin arveluttavia.

1. Tutkimuksien kestot ovat ymmärtääkseni korkeintaan vain muutamia vuosia. On eri asia altistua myrkyille 5 vuotta kuin 50 vuotta.

2. Tutkimuksissa ei ole huomioitu millään tavalla sitä myrkkyjen kokonaismäärää mille altistumme päivittäisessä elämässämme. Miten esimerkiksi joku kasvinsuojeluainejäämä reagoi kehossamme yhdessä ilmansaasteiden ja lisäaineiden kanssa? En tiedä kemiasta juuri mitään, mutta koulun kemiantunneilta muistan varsin hyvin sen, että jo pienet määrät tiettyjä aineita voivat reagoida voimakkaasti keskenään. Voikin vain arvailla, että mitä nämä nauttimamme kemikaalikoktailit tekevät meille…

Kun nämä 2 kohtaa lasketaan yhteen, niin voidaan helposti todeta ettei ole olemassa ensimmäistäkään tutkimusta, joka osoittaa kasvinsuojeluaineiden vaarattomuuden. Me olemme niitä koe-eläimiä, joilla näitä aineita testataan.

Puhtauden lisäksi luomun puolesta puhuu niiden ravintoainetiheys ja maku. Esimerkiksi luomupaprikan C-vitamiinipitoisuus voi olla jopa kaksinkertainen tavalliseen paprikaan verrattuna.

Makuasioista voi aina kiistellä ja teimmekin pienen sokkotestin orastavan luomupiirimme keskuudessa. Testattavana oli 4 eri hedelmää, joista sokkotestin perusteella jokainen erotti päärynän ja omenan kohdalla luomun tehotuotetusta versiosta. Itse asiassa eron huomasi jo silmillä, sillä luomuomena ja luomupäärynä tummuivat huomattavasti nopeammin kuin myrkkyjä sisältävät vaihtoehdot.

Otin pari viikkoa sitten yhteyttä tullilaboratorioon ja kyselin heiltä tietoja eri hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluainejäämistä. Siellä suhtauduttiin tiedusteluuni hieman nihkeästi, eikä mitään virallista kommenttia suostuttu antamaan. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että pahimpia myrkkypakkauksia ovat omenat, päärynät, viinirypäleet, viljat ja mansikat. Tämä selviää myös Eviran sivuilta. Banaanien kohdalla käytetään aika runsaasti kemikaaleja, mutta merkittävä osa näistä myrkyistä jää kuoreen, joten toisin kuin yleisesti luullaan, niin banaanit eivät ole niitä pahimpia hedelmiä tässä suhteessa.

Toki on myös syytä huomioida se, että luomu ei aivan automaattisesti tarkoita puhtautta. Esimerkiksi vuonna 2008 Eviran testeissä 13% testatuista luomutuotteista sisälsi kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Näistä yksi tuote sisälsi lisäksi jäämän, joka ylitti normaalituotannolle asetetun enimmäismäärän, joten tuotteen pääsy markkinoille estettiin. Kotimaisista luomutuotteista ei löydetty kyseisissä testeissä mitään moitteen sijaa.

Voit kuitenkin olla kohtalaisen varma siitä, että kaupassa myytävät luomulaatuiset tuoretuotteet ovat oikeasti puhtaita. Satotukun suunnalta sain sellaista viestiä, että kaikki EU:n ulkopuolelta tuodut luomuerät testataan tullilaboratorion toimesta ainakin heidän kohdallaan. En tiedä onko tämä yleinen käytäntö, mutta seula on kuitenkin ilmeisen tiheä.

Vaikka luomutuotteiden saatavuus onkin parantunut viime aikoina dramaattisesti, on matkaa kuitenkin esimerkiksi Tanskaan todella paljon. Siellä luomutuote on melkein itsestään selvä asia ja mm. monet koulut käyttävät pääsääntöisesti luomua. Olen varma, että pääsemme tuohon Tanskan tyyliseen luomuilmapiiriin joskus myös Suomessa, mutta sitä on vaikea arvioida viekö se 10 vai 50 vuotta. Ensin asenteiden on muututtava.