Tag - Gluteeni

FODMAP

Olisin kysynyt sinun näkemystä FODMAP-ruokavaliosta? IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) on ollut riesana ties kuinka pitkään. Gluteenittomuus ei ole tuonut kovin suurta apua. Nyt mielessäni olisikin koittaa FODMAP-ruokavaliota jos se vaikka auttaisi. Mitä mieltä olet – Onko kyseessä jokin muotidieetti muiden joukossa vai voisiko tuosta olla ihan oikeasti apua? Onko asiasta luotettavaa tutkimustietoa?

Yleisesti FODMAP-ruokavaliosta

FODMAP-ruokavalio kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Ja ihan perustellusti, sillä käytännön kokemuksien lisäksi FODMAP-dieetin on myös tutkimusten valossa huomattu tuovan apua erityisesti ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville.

FODMAP nimi tulee sanoista Fermentable Oligo-, Di-, Mono-saccharides And Polyols. FODMAP-hiilihydraatit imeytyvät huonosti ohutsuolessa, joten ne päätyvät paksusuoleen, jossa paksu­suolen mikrobit käyttävät niitä ravinnokseen. Tämä sitten aiheuttaa suolistokaasujen muodostumista ja IBS-potilaille ikäviä oireita. Terveille ihmisille, jotka eivät kärsi suolisto-ongelmista FODMAP-hiilihydraateista ei lähtökohtaisesti ottaen aiheudu ongelmia.

FODMAP-ruokavaliossa pyritään siis välttämään näitä runsaasti FODMAP -hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, joista voi mainita esimerkiksi nämä:

  • Vehnä, ohra, ruis
  • Linssit, pavut ja herneet
  • Monet sienet
  • Omena
  • Päärynä
  • Kirsikka
  • Nektariini
  • Vesimeloni
  • Luumu
  • Aprikoosi
  • Sipulit
  • Monet kaalit
  • Monet makeutusaineet
  • Terveysjugurtit, jotka sisältävät lisättyjä kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja. Eli se vatsan hyvinvointia edistävänä mainostettu terveysjugurtti voikin aiheuttaa ihan päinvastaisia vaikutuksia, kuin niitä syövä toivoo…
  • Hunaja
  • Pastillit ja purukumit

Tarkemman listauksen löydät tästä pdf-tiedostosta.

Oma näkemykseni asiasta

Oma mielipiteeni asiasta on se, että kenenkään ei kannata rientää suin päin ainakaan millekään tiukalle FODMAP-dieetille. Monessa yhteydessä on annettu ymmärtää, että FODMAP-dieetti tuo avun ärtyvän suolen oireyhtymään, eikä muita toimenpiteitä tarvita. Tämä on omasta mielestäni riittämätön lähestymistapa asiaan.

Hyvin usein suolisto-ongelmien taustalta paljastuu krooninen stressi.

Hyvin usein suolisto-ongelmien taustalta paljastuu krooninen stressi.

Suolisto-ongelmien taustalla on usein paljon liikkuvia tekijöitä ja jos halutaan hyviä ja pysyviä hoitotuloksia, niin esimerkiksi pelkkään FODMAP-dieettiin ei pidä pelkästään turvautua. Se voi olla joissain tapauksissa hyvä pohja, jonka ympärille paranemisprosessia ruvetaan rakentamaan, mutta lisäksi erityisesti stressinhallintaan tulee kiinnittää erityishuomiota.

Yllättävän usein suolisto-ongelmien pääsyyllinen liittyy krooniseen stressiin, eikä niinkään paljon ruokavalioon. Krooninen stressi aiheuttaa mm. matala-asteista tulehdusta ja myös suoliston mikrobitasapaino sekä suolinukan epiteelisolut voivat vaurioitua niin akuutista kuin kroonisestakin stressistä.

Eli jokaisen lääkärin pitäisi kysyä suolisto-ongelmia valittavalta potilaalta ensimmäiseksi yksinkertaisesti sitä, että mitä sinulle kuuluu, mitä murheita sinulla on, onko töissä tai kotona rankaa, painaako raha-asiat? Tämän jälkeen voidaan ruveta sitten miettimään ruokavalioon liittyviä kysymyksiä tai muita tärkeitä juttuja. Valitettavan harvoin näin kuitenkaan käy. Ehkä siitä syystä, että on helpompi määrätä jotain lääkkeitä tai jokin tietty ruokavalio, kuin ruveta oikeasti miettimään potilaan suolisto-ongelmien alkuperää.

Kroonisen stressin lisäksi huomionarvoisia asioita on ainakin matala-asteisen tulehduksen nujertaminen sekä suoliston mikrobitasapainon korjaaminen.

Jos tarvitaan muutoksia ruokavalioon, niin ennen FODMAP-dieettiä olisi syytä tarkastella yleisellä tasolla sitä, että millä tolalla se ruokavalio on. Jos ruokavalio koostuu lähinnä eineksistä, vehnästä, maitotuotteista ja sokerista, niin ei ole mitään järkeä rynnätä ensimmäiseksi FODMAP-dieetin kimppuun. Jo sillä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, että korjataan ruokavalio edes kohtuulliselle tasolle.

Jos hoidossa päädytään lopulta FODMAP-ruokavalioon, niin usein kannattaa lähteä liikkeelle kohtalaisen kevyestä ruoka-aineiden karsimisesta. Eli FODMAP-dieetin käytännön toteutusta kannattaa miettiä tarkasti, eikä ruveta intoilemaan liikaa. Joissain tapauksissa tarvitaan laajempaa karsintaa, eli eteen voi tulla laaja ruokavalioremontti. Vaikka vältettävien ruokien lista voi tuntua tosi pitkälle, niin täytyy muistaa, että korvaavia ruoka-aineita on tarjolla runsain mitoin.

Lopuksi

Liian moni suolisto-ongelmista kärsivä jää ilman asianmukaista hoitoa. Jos menet valittamaan terveyskeskuslääkärille sitä, että takapuolesta tulee melkein joka päivä lähinnä kuravelliä eikä kunnon kakkaa, niin saat ehkä vinkkejä siitä, että syö lisää kuitua ja siinä se. No, ehkä tuo oli vähän kärjistetysti todettu, mutta ei kauhean kaukana totuudesta. Ja ei, en missään tapauksessa syyllistä lääkäreitä. Ongelma on paljon syvemmällä.

Olen tässä kirjoituksessa puhunut ärtyvän suolen oireyhtymästä. Loppujen lopuksi tiedämme tästä tai muista suolisto-ongelmista aika vähän. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymän yhteydessä haluaisin nostaa pöydälle vuotavan suolen. Eli minkälaista roolia vuotava suoli mahdollisesti näyttelee IBS:n suhteen? Itse väitän, että IBS on hyvin usein seurausta vuotavasta suolesta.

Olennaisinta tietysti tässä on kuitenkin se, että miten voimme saada suolisto-ongelman kuntoon. Tässä toimii useimmiten loppujen lopuksi varsin yksinkertainen resepti:

  1. Krooninen stressi kuriin
  2. Paranemista tukeva ruokavalio
  3. Suoliston mikrobitasapaino kuntoon
  4. Matala-asteinen tulehdus kuriin
  5. Maksan toiminnan tukeminen

Tarinoita

Taannoin pyysin teitä lähettämään omia tarinoita, jotka liittyivät jollain tapaa kokemuksiin ruoasta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. Sain lopulta ilahduttavan paljon näitä tarinoita, joten iso kiitos siitä! Tässä pari poimintaa teidän mielenkiintoisista kokemuksista:

Olen ollut lapsesta saakka maitoallergikko, enkä ole voinut käyttää muita maitotuotteita kuin kovia juustoja. Kahdeksan vuotta sitten sain lyhytaikaisten lääkkeiden sivuoireena aivan uudenlaisia vatsakipuja, ruokatorven ja vatsalaukun krampit, jotka jäivät vaikka lääkekuuri päättyi. Kivuliaat krampit vaivasivat minua joka päivä ja herättivät aina aikaisin aamulla. Välillä ne olivat jatkuvia. Närästyslääkkeitä määrättiin mutta niistä ei ollut apua. Tähystettiin ja tutkittiin, mutta tuloksetta. Viimeisin diagnoosi oli, että vatsa kramppaa muuten vaan ilman mitään näkyvää syytä. Samaan aikaan painoni laski 47 kiloon mikä oli selkeä alipaino. Ruoka ei sulanut enää nimeksikään. Kävin allergiatesteissä ja sanoin epäileväni keliakiaa, koska oireet olivat vähän helpottaneet lyhyellä gluteenittomalla ruokavaliolla. Verikokeissa ei kuitenkaan keliakiaa näkynyt ja lääkäri sanoi ettei minulla sellaista voi missään nimessä olla, kun verikokeen tulos on tämä. Uskoin häntä, mikä oli valtava virhe. Vuosien sairastamisen aikana jouduin jättämään pois lihan, maitotuotteet, sienet ja rasvan saadakseni krampit pysymään kurissa. Samaan aikaan olin fyysisesti raskaissa töissä. Energiavaje oli jatkuva ja hemoglobiini hipoi anemian rajaa. Ainoa kramppeja hillitsevä lääke oli raaka inkiväärimehu. Ruokavalion suhteen yritin lähes kaikkeni. Joskus elin pelkillä vihanneksilla koska niille ainakaan kukaan ei voi olla allerginen. Valitettavasti samaan aikaan söin paljon viljaa ja pysyin sairaana.

Kaksi vuotta sitten lopetin gluteeniviljojen syönnin. Ihan vain kokeeksi. Jos vaikka lääkäri olisikin ollut väärässä. Kuin taikaiskusta ruoka alkoi sulaa! Saatoin jälleen syödä lihaa, voita, ja mikä kaikkein ihmeellisintä, maitoallergiani parani vuoden sisällä täysin. Kokeeksi vielä söin tovin viljaa ja jälleen vatsaoireet palasivat. Kahdeksan vuoden sairastaminen yhden epäpätevän lääkärin vuoksi.

Mitä hyvänsä ongelmia elämässä tuleekaan vastaan, aina kannattaa sitkeästi jatkaa ratkaisun etsimistä. Etsiä ja kokeilla uusia joskus turhankin tuntuisia juttuja. Jokin niistä voi olla avain parempaan elämään. Sen löytämiseen voi mennä kymmenen vuotta, mutta ellei etsi, siihen menee koko ikä.

-Jonna

Olen paininut ruokahommien kanssa vuosikausia ja nyt viimeinkin tunnelin päässä alkaa olemaan valoa. Minulla meni aika pitkään ennen kuin tajusin ruveta kuuntelemaan itseäni. Ennen tein mitä muut suosittelivat ja käskivät, mutta eihän se toiminut. Yleisin virhe lieneekin se, että teemme ruokavaliomuutosten suhteen liian isoja päätöksiä liian nopeasti. Onhan se kuitenkin aika iso shokki jos yhtäkkiä hylkäämme 30-vuotta syömämme ruoan jollain muilla vaihtoehdoilla. Ainakin itse tarvitsin todella paljon totuttelua ennen kuin pystyin syömään vaikka voimakkaita vihreitä.

Koin ennen ruokailusta hirmuista stressiä. Tämä on nykyisin kai melko yleinen ongelma. Mielessä pyörii paljon kysymyksiä joihin ei tiedä varmaa vastausta. Yhtenä päivänä luet jostain blogista, että syö näin ja sitten seuraavana päivänä voit lukea jostain muualta samasta asiasta, että älä missään nimissä syö ainakaan tällä tavalla. Lehtiä ei pysty edes lukemaan, ellei halua törmätä joihinkin uusiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan melkein kaikki on terveellistä tai sitten kamalan epäterveellistä. Ainakin itselleni ruokamaailma oli yhdessä vaiheessa täynnä uhkia eikä niinkään nautintoa. Esimerkiksi luomuinnostuksen myötä en oikein uskaltanut syödä mitään muuta kuin luomua. Koita siinä sitten noudattaa monipuolista ruokavaliota kun oman kylän kaupoista ei saanut luomuna kuin ehkä jotain porkkanaa.

Nyt jälkeenpäin tulee tietysti hymyiltyä näille omille kasvukivuille. Olin ennen asioiden suhteen turhan friikki ja liian sinisilmäinen. Uskoin kaiken lukemani ja oletin, että se toimii myös minun kohdalla. Etenkin hiilihydraattien välttäminen meni aikoinaan ihan yli äyräiden. Kun luin riittävästi asiaan liittyvää kirjallisuutta ja keskustelupalstoja, niin yhtäkkiä ne hiilihydraatit olivat kuin joku suurikin synti. Välttelin siis hiilareita ihan viimeiseen asti vaikka siihen ei minulla ollutkaan mitään erikoista tarvetta esimerkiksi painon osalta. Tuloksena olikin hirmu raju painonpudotus ja jatkuva kiukkuinen tai epämiellyttävä olo.

Nykyisin en enää stressaa ruokavalion suhteen yhtään ja voin paremmin kuin koskaan. Terve järki, laatutietoisuus ja oman kehon kuuntelu ovat ainakin itselleni ne avainsanat optimaaliseen ruokavalioon. Valitsen aina joka hetkeen mahdollisimman hyvän ja laadukkaan vaihtoehdon. Käytännössä tämä tarkoittaa gluteenitonta sekaruokaa ja aika usein tietysti luomuna. En siis kuitenkaan nipota vaan nautin jokaisesta suupalasta. Joskus tulee vedettyä mäkkäriateria oikein hyvällä omallatunnolla ja kyläreissuilla syön kiitollisena kaiken mitä eteen kannetaan.

-Maria

Viljaton maaliskuu

Heikkilältä on tullut viime viikkoina totuttuun tapaan todella mainiota juttua, eikä tämä viljoihin liittyvä info tee poikkeusta. Lisäaineet, rypsiporsas ja Valion vesimaito ovat todella mitättömiä ongelmia verrattuna siihen, mitä viljat meille tekevät. Olemme niin aivopestyjä viljojen suhteen, että moni voisi luopua melkein mistä vain, mutta ei ruisleivästä. Itsekin olin kumartanut ruisleivän suuntaan yli 20-vuotta ja shokki olikin melkoinen, kun huomasin kuinka hyvältä tuntuu, jos jättää ne kuusi päivittäistä ruisleipäviipaletta syömättä. Siinä lähti iho-ongelmien lisäksi selittämätön väsymys ja monet pikkuvaivat.

Minulla on tallessa lukuisia kertomuksia siitä, kuinka mitä erilaisimmat sairaudet ja vaivat ovat hävinneet sen jälkeen, kun viljat on jätetty kaupan hyllylle. Kovaa materiaalia alkaa olemaan kohta jo sen verran paljon, että taidan laittaa pystyyn kilpailevan organisaation Suomen leipätiedotukselle, joka on osa ruokamafian tehokasta propagandakoneistoa.

Viljojen aiheuttamista ongelmista puhuttaessa ei pidä tuijottaa liikaa keliakiaa ja siihen liittyviä testejä. Vasta-ainetestit ovat varsin tehokkaita ajatellen keliakiaa, mutta usein yhtä tyhjän kanssa jos puhutaan niin sanotusta viljaherkkyydestä. Suosittelenkin Heikkilän tapaan laboratoriotestien sijasta muutaman viikon viljatonta ruokavaliota ja katso mitä se saa aikaan. Voit hämmästyä tuloksista!

Syksyllä mediassa kerrottiin totuus statiineista ja rasvoista. Nyt vuorossa ovat olleet lisäaineet ja ruoan heikko laatu. Tästä on vielä melko pitkä matka siihen, kun joku toimittaja uskaltaa kertoa kansalla totuuden viljoista. Se vaatii jo aika paljon rohkeutta, sillä viljat jos mitkä herättävät voimakkaita tunteita. Tämän olen itsekin saanut huomata, sillä sähköpostiin on joskus tipahtanut sen verran äkäistä aiheeseen liittyvää viestiä.

Suosittelen jokaiselle Vaaralliset viljat nimistä kirjaa, jossa nämä viljojen ongelmat aukaistaan perin pohjin. Kirjan ovat kirjoittaneet James Braly ja Ron Hoggan ja se löytyy useimmista kirjastoista.

Lasten ravitsemus – osa 1

Lasten ravitsemuksessa pätee pääasiassa samat periaatteet kuin meidän aikuistenkin ruokailussa. Jo sillä pääsee pitkälle kun vältetään pahimmat karikot ja korvataan huonot jutut edes kohtalaisilla vaihtoehdoilla.

Jos lähdetään liikkeelle niistä pahimmista karikoista, on listalla yksi selkeästi muista erottuvaa asia ja se on sokeri. Sokerin haitoista puhutaan yleisellä tasolla paljon, joten on hieman ihmeellistä, että tästä huolimatta lapsille syötetään suunnattomia määriä karkkia, limsaa, leivonnaisia, sokerijogurtteja ja muita epäterveystuotteita. Näiden sokerilähteiden ansiosta päivittäinen sokerinsaanti nousee helposti kymmeniin grammoihin. Sitten vielä ihmetellään miksi lapsi on koko ajan tulehdusten kourissa.

Perusteet

Avainsanat ovat monipuolisuus ja laatu. Kaikki tietävät, että hyvä pohja saadaan aikaiseksi suosimalla monipuolisesti kasvikunnan tuotteita, laadukasta lihaa ja kalaa. Lasten kohdalla haluan kuitenkin korostaa rasvojen merkitystä, sillä hyvälaatuiset rasvat ovat välttämättömiä lapsen terveelle kasvulle ja etenkin aivojen kehitykselle. Huolehdi siis siitä, että lapsesi saa laadukkaita rasvoja monipuolisesti eri lähteistä. Etenkin riittävästä omega-3-rashappojen saannista tulee huolehtia.

Ravintolisät ja vitamiinit

Lapsetkaan eivät saa ruoasta kaikkia tarvitsemiaan rakennuspalikoita, joten valikoidut ravintolisät ja vitamiinit ovat perusteltuja. D-vitamiini on niin itsestäänselvä ja tärkeä asia, että sitä ei tarvitse erikseen edes mainita. D-vitamiinin lisäksi voin suositella seuraavia juttuja:

1. Kalaöljy / kalanmaksaöljy
2. Luonnollinen C-vitamiini
3. Maitohappobakteerit
4. Laadukas viherjauhe

Spirulina ja cholrella voivat olla toimivia juttuja myös lasten kohdalla. Näiden voimakkaiden vihreiden annostuksessa tulee kuitenkin olla tarkkana ja aloittaa niihin tutustuminen hyvin pienistä määristä. On hyvin todennäköistä, että lapsi ei halua edes maistaa spirulinaa tai chlorella ja tässä tapauksessa ei pidä tietenkään käydä tuputtamaan vaan odottaa sopivampaa hetkeä. Lasten mielipidettä on muutenkin syytä kuunnella eri ruoka-aineiden suhteen. Lapsi on mestari itsensä kuuntelemisessa ja jos joku ruoka ei lapselle maistu, niin tätä mielipidettä on syytä kunnioittaa.

Tässä näin alkuun tällainen perustason näkemyspaketti. Palaan asiaan myöhemmin ja paneudutaan tällöin yksityiskohtiin hieman tarkemmin.

Poimintoja

Antti Heikkilä
Loistava kirjoitus Antilta ja kannattaa ehdottomasti lukea myös kommentit, joissa paljon mielenkiintoista asiaa yleisesti rokotuksista ja H1N1-rokotteen aiheuttamista oireista, joista ei julkisuudessa paljoa hiiskuta…

Foodit.fi
Foodit.fi foorumilta löytyy hyvätasoista keskustelua ja todellista aiantuntemusta, josta virallistetut ravitsemusterapeutit voivat vain haaveilla. Tässä muutama poiminta Neonomiden kirjoituksista, joissa hän tuo esiin gluteeniviljojen haittoja:

Eräässä tutkimuksessa ykköstyypin diabetekseen sairastuneista lapsista kaikilla oli samalla diagnosoitu selvä gluteeniherkkyys ja suhteeton osa sairastui myöhemmin keliakiaan.

Gluteeniherkkyys, antiravinteet ja viljojen lektiinit ovat melko lähelle pahin painajainen mitä terveydellemme on historiallisesti tapahtunut. Syyt mitkä herkistävät näille kasvien ”torjunta-aineille” ovat tärkeä tekijä, mutta olennaista on tunnustaa, että viljat ovat (ruokana) ihmistä varten, eikä ihminen viljoja varten.

Oma kantani tietenkin on, etteivät viljat ole ihmisiä varten. Mennäänpä miltei minne tahansa historiallisesti, viljojen esitteleminen ruokavalioon toi mukanaan nälänhädät, tartuntatauti-epidemiat ja mielettömän kokoelman Uuden Ajan sairauksia, kuten kallon luiden kutistumisen yli 10 prosentilla.

Kiinassa, jossa gluteeniviljoja on alettu käyttämään asteittain, näkyy selvästi epidemologisissa tutkimuksissa mm. ylipainon ja sydänsairauksien välinen raju yhteys vehnänkulutukseen. Väestön alueellisesti homogeenisten elintapojen vuoksi huomio on hyvin pelottava.

Viljapainotteinen eli nykysuositusten mukaisesti ”tasapainoinen ruokavalio” aiheuttaa paljon ongelmia mm. kotieläimille, verrattuna luonnollisempaan ravintoon ja mm. muuttaa eläinten rasvahappokoostumusta.

On se kumma etteivät kasvien omat ”torjunta-aineet” kiinnosta, kuten viisinkertaistunut vehnän gluteenipitoisuus ja se, että jo yli 80% ihmisten immuunijärjestelmä reagoi epänormaalisti gluteenille JA että piilevä keliakia on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana & lektiineihin liitetyt sairaudet täysin räjähtäneet käsiin. Keliaakikoilla on 40 kertaa valtaväestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan ja Suomi on psykoosilääkityksen esimerkkimaa, DDR. Mikä muu ”torjunta-aine” tekee ihmisistä hulluja – kirjaimellisesti ?

Tulehdukset kuriin

Tulehdukset ovat elimistön omia puolustusreaktioita, joiden takana ovat esimerkiksi virus- tai bakteeri-infektion aiheuttama vaurio, erilaiset allergeenit tai elimistölle vahingolliset aineet. Tulehduksen syy on aina hyvä selvittää ja selvitystyöhön täytyy ryhtyä viimeistään siinä vaiheessa jos ajaudutaan tulehduskierteeseen. Tästä voidaan mainita esimerkkinä lasten korvatulehdukset, joita pidetään yleisesti ottaen hyvin normaalina asiana, vaikka ne olisivat toistuvia. Sen sijaan, että lääkärit rupeaisivat selvittämään tulehduksen aiheuttajaa, he tyytyvät usein vain määräämään kasan antibiootteja.

Tulehduskierteen aiheuttavat bakteerit kuuluvat itse asiassa lapsen normaaliin pieneliökantaan. Ne ovat kuitenkin vain toissijaisia taudinaiheuttajia ja tulevat kuvaan mukaan vasta sitten, kun jotkin muut tekijät ovat sairastuttaneet hengitysteiden limakalvot ja sotkeneet lapsen oman immuunipuolustuksen.

Kun ruvetaan etsimään immuunipuolustusta häiritsevää tekijää, niin suuntaisin katseet ensimmäisenä ruokavalioon ja sisäilmaan.

Ruokavalio

Uskallan väittää, että ylivoimaisesti yleisin tulehduskierteen aiheuttaja on länsimaalainen ruokavalio, joka sisältää valtavat määrät gluteeniviljoja, sokeria ja pilalle käsiteltyjä maitotuotteita. Mikään näistä kolmesta ruoka-aineryhmästä ei ole lähtökohtaisesti ihmiselle sopivaa ravintoa ja ei olekaan ihme, että reagoimme näihin sairastumalla. Jo pelkästään gluteeniviljojen ja sokerin karsimisella voidaan saada aikaan ihmeitä.

Olennaisena osana tulehduskierteestä irtautumisessa on oman immuunipuolustuksen vahvistaminen. Kivijalka toimivalle immuunipuolustukselle on tietysti terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, mutta pitäisin myös D- ja C-vitamiinilisien riittävää saantia erittäin ratkaisevana asiana. Myös laadukas probiootti on erinomainen lisäravinne, kun halutaan virkistää väsähtänyttä immuunipuolustusta.

Sisäilma

Suomi on täynnä homeisia koteja, kouluja, työpaikkoja ja päiväkoteja. Home voi aiheuttaa lukuisia sairauksia, kuten tulehduksia. Homeeseen ei suhtauduta asiaan kuuluvalla vakavuudella ja usein homeongelmasta kärsivät jäävät asiansa kanssa täysin yksin.

Itse olen asunut hometalossa ja kun kerroin home-epäilyistäni vuokranantajalle, niin minuun suhtauduttiin kuin mielenvikaiseen. Lopulta asuntoni kylpyhuone tutkittiin talonmiehen toimesta kosteusmittarilla ja loppupäätelmänä oli se, että asunnossani ei ole hometta. Tällaisia samanlaisia tarinoita löytyy Suomesta useita tuhansia.

Kosteusmittaus on monen asiantuntijan mielestä täysin turhaa työtä. Toki sen avulla voidaan löytää mahdollinen kosteusvaurio, mutta ”negatiivinen mittaustulos” ei missään tapauksessa poissulje mahdollista home-esiintymää. ”Kuiva home” on itse asiassa se kaikista vaarallisin homeen esiintymismuoto. Asunnossa on voinut joskus olla kosteusvaurio, joka on kuivunut tai kuivatettu, mutta sairastuttava tekijä eli mikrobikasvusto voi jäädä jäljelle. Nykyään homekoira taitaa olla se ainoa kohtalaisen luotettava tutkimustapa hometta ajatellen.

Apua luonnosta

Suomen oma propolisguru Irma Poutiainen on neuvonut lasten vanhempia laittamaan tipan propolista lapsen molempien korvalehtien taakse ja samoin tipan myös molempiin kantapäihin. Irma on kertonut kuinka tämän avulla ollaan pystytty irtaantumaan jatkuvasta tulehduskierteestä. Itselläni ei ole tästä propolis-kikasta kovin paljoa kokemusta, mutta uskallan kyllä suositella sitä lämpimästi. Ja kannattaa heti kättelyssä ostaa kunnon propolista, eikä mitään 8 prosenttisia litkuja. Tuo linkittämäni propolisvalmiste on alkoholipohjainen, joten lasten kohdalla se soveltuu mielestäni vain ulkoiseen käyttöön. Jos haluaa käyttää propolista sisäisesti, niin siihen voin suositella tätä propolishunajaa.

Luonnosta löytyy runsaasti tulehdusta poistavia kasveja, joista yksi parhaimmista on lakritsinkasvi. Tämä lakritsinaksvi, jonka monet tuntevat paremmin lakritsinjuurena, tehoaa tulehduksiin monella eri tavalla. On tutkittu, että sen tulehdusta poistava yleisvaikutus on samantyyppinen kuin kortikosteroideilla, eli lisämunuaiskuoren hormoneilla.

Kuivattu lakritsinjuuri antaa mahtavan säväyksen erilaisille teejuomille. Jos haluat tehdä todellisen tulehduksien painajaisen, niin suosittelen keittämään teepohjan pakurikäävästä, johon sitten lisäät lakritsinjuurta ja kenties vielä hieman inkivääriä. Tuon voimajuoman juomisen jälkeen kaikilla muilla paitsi tulehduksilla on kivaa.

Siunaa jokapäiväinen leipämme

Korvatulehdus, akne, atooppinen ihottuma, syöpä, astma, likinäköisyys, diabetes, nivelreuma, MS-tauti, epilepsia, dementia, skitsofrenia, masennus, nokkosrokko, osteoporoosi… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuossa listassa on vain pieni osa niistä sairauksista, joita gluteeniviljat aiheuttavat.

Gluteeniviljojen sisältämät erinäiset proteiinit voivat saada immuunijärjestelmämme reagoimaan sairaalloisesti. Näitä proteiineja on yleisimmistä viljoista vehnässä, ohrassa ja rukiissa. Kyseisiä proteiineja kutsutaan kansankielellä gluteeniksi.

Näistä pahisproteiineista on eniten tutkittu gliadiini-nimistä myrkkyä, joka saa keskivertoihmisen immuunijärjestelmän täysin sekaisin. Eli käytännössä kehomme pitää sitä ruisleipää myrkkynä eikä ravitsevana ruokana.

Amerikassa epäillään peräti 100 miljoonan kansalaisen kärsivän lähinnä vehnän aiheuttamista ongelmista. Suomessa vastaava luku on varovaisesti arvioiden 2-3 miljoonaa. Kun näitä lukuja katsoo, tulee väistämättä mieleen vain yksi kysymys. Miten tämä on mahdollista?

Lähes kaikki ravinto-oppaat ylistävät viljoja ja etenkin täysjyväviljoja. Virallisten suositusten mukaan meidän pitäisi syödä joka päivä vähintään 5-8 leipäpalan edestä erilaisia viljoja. On tärkeää huomioida se, että joillekin ihmisille viljat voivat sopia, mutta todennäköisesti suurimmalle osalle meistä ne eivät sovi. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa ovat tutkijat havainneet, että gluteeniviljojen vahingolliset proteiinit voivat aiheuttaa sairauksia lähes mihin kehon osaan tahansa ilman minkäänlaista suolistoperäisyyttä. Tätä oireyhtymää kutsutaan yleisesti gluteeniherkkyydeksi.

Entistä ikävämmäksi tilanteen tekee se, että lähes jokaisella gluteenille herkistyneellä on myös muita herkistymisiä ruoka-aineiden suhteen, jotka sitten johtavat monien muiden allergioiden ja herkkyyksien kehittymiseen. Esimerkiksi itselläni ovat allergiat hävinneet lähes tyystin viljojen syönnin lopettamisen jälkeen.

Maanviljelyä ja viljankasvatusta on ollut olemassa korkeintaan 15 000 vuotta, kun taas nykyihmiset kehittyivät Afrikan savanneilla jo noin 200 000–250 000 vuotta sitten. Kaukaisimmat esi-isämme eivät ole koskeneetkaan viljoihin yli kahteen miljoonaan vuoteen. Vielä tänä päivänäkään monet maapallon ihmisistä eivät ole omaksuneet gluteeniviljojen syöntiä. Toki myös esimerkiksi maissi ja riisi aiheuttavat omat ongelmansa, mutta sen on jo kokonaan toinen juttu.

Suomessa viljoja ollaan syöty moneen muuhun maahan verrattuna vasta kohtalaisen vähän aikaa, joten voi olla hyvin mahdollista, että me olemme erityisen herkkiä gluteenille. Tätä puoltaa ainakin monet tautitilastot. Suomi on erittäin sairas maa.

Voi olla, että menen seuraavassa arviossani pahasti metsään, mutta tuon sen kuitenkin julki. Jos ajatellaan tilannetta noin 20 000 – 30 0000 vuoden päähän, on täysin mahdollista, että ihminen sopeutuu gluteeniviljojen kulutukselle. Odottavan aika voi tosin muodostua turhan pitkäksi. Edessä olisi runsaasti sairauksia ja kuolemaa, jotka voitaisiin estää yksinkertaisella ruokavalionmuutoksella.

Mistä sitten tietää, että kärsiikö gluteeniviljojen aiheuttamista ongelmista? Hyvä kysymys, sillä gluteeniviljojen aiheuttamien sairauksien määrä on niin suuri, että on vaikeaa sanoa johtuuko joku tietty sairaus viljoista vai jostain muusta. Nykyään on olemassa hyviä laboratoriokokeita, joista voi olla apua asian selvittämiseksi. Huominarvoista on kuitenkin se, että nämä kokeet eivät anna välttämättä todellista vastausta. Itse reagoin gluteeniviljoihin erittäin voimakkaasti, mutta laboratoriokokeiden mukaan minulla ei pitäisi olla mitään ongelmia gluteeniviljojen suhteen. En itse asiassa pysty syömään edes kauraa (luontaisesti gluteeniton), koska sitä on usein käsitelty samoissa tuotantotiloissa kuin gluteeniviljoja.

Helpoimmin asia selviää vain kokeilemalla. Kukaan ei häviä jos koittaa elää muutaman viikon ilman gluteeniviljoja. Jos siitä ei ole apua oireisiin, niin syy on varmaankin sitten jossain muussa jutussa. Ihminen selviää hyvin myös ilman leipää ja puuroa…

Olen käyttänyt lähdemateriaalina Vaaralliset Viljat nimistä kirjaa, jota voin suositella jokaiselle. Kirjan ovat kirjoittaneet James Braly ja Ron Hoggan

Pari poimintaa hesarista

Helsingin Sanomat 4.3.2010 Marjojen syöminen ehkäisee rasvamaksaa

Tutkimukset laajuus ei ole järisyttävä, mutta jatkuvasti näitä marjojen positiivisia vaikutuksia näyttää löytyvän eri tutkimuksista. Mielenkiintoista asiassa on se, että emme tiedä vielä edes murto-osaa siitä miten nämä marjat vaikuttavat elimistössämme. Eli ne saattavat olla vielä paljon luultua parempia terveyspommeja. Jo vanha kansa tiesi: ”kourallinen marjoja päivässä takaa pitkän iän”.

Helsingin Sanomat 1.3.2010 Kolme neljästä keliaakikosta sairastaa tietämättään

Ellen ihan väärin muista, niin Vaaralliset viljat kirjan kirjoittaja James Braly epäili, että jopa yli puolet amerikkalaisista olisi herkistyneitä gluteenille. Itse voisin melkein lyödä pääni pölkylle ja sanoa Suomen tilanteen olevan vielä paljon pahempi. Gluteenipitoiset viljat on ehdottomasti aikakautemme suurimpia vitsauksia, jonka epäedullisista terveysvaikutuksista ei puhuta riittävästi. Tai eihän niistä puhuta ollenkaan vaan ihmisiä kehoitetaan syömään leipää ja kuituja, että pysyisivät terveenä. Uskomatonta.

Suosittelen jokaiselle tuota Bralyn Vaaralliset viljat kirjaa. Siinä on varsin mainio yhteenveto asiasta.