Tag - Ruokavalio

Suomalaisen ruokapöydän suurimmat ongelmat

Ei kiinnosta

Kun puhutaan suomalaisten ravitsemukseen liittyvistä ongelmista, niin huoletta 90% voidaan laittaa tämän ei kiinnosta ongelman piikkiin.

Julkisuudessa nousee pinnalle aina jokin tietty yksittäinen ravitsemukseen liittyvä aihe, kuten vaikkapa maito, rasvat, lisäaineet tai viljat. Näillä yksittäisillä asioilla ei ole kuitenkaan isossa kuvassa juurikaan merkitystä, kun puhutaan suomalaisten keskeisestä ravitsemukseen liittyvästä ongelmasta.

Merkittävää osaa meistä suomalaisista ei yksinkertaisesti juurikaan kiinnosta se, että mitä me syömme ja kuinka paljon. Vaikka kiinnostus on ihan eri luokkaa kuin vaikkapa 10-vuotta sitten, niin tästä huolimatta tilanne on edelleen erittäin huolestuttava.

Tämä on karu fakta. Jos syömme kokonaisvaltaisen huonosti ja kärsimme tästä johtuvista terveysongelmista, niin tästä on turha syyttää mitään yksittäistä asiaa.

Kiinnostaa, mutta ei tiedetä yhtään mitä tehdään

Eli ei oikein ymmärretä miten koostaa se terveellinen ja omaa hyvinvointia tukeva ruokavalio.

Ei ole ollenkaan tavatonta, että juodaan litra rasvatonta maitoa päivässä, koska kuvitellaan sen olevan terveellistä. Tai juodaan litra light-limsaa päivässä, koska eihän siitä ole mitään haittaa, kun se ei sisällä sokeria. Tai syödään viipaletolkulla täysjyvävehnäleipää, koska on opetettu sen olevan terveellistä, eikä ymmärretä sitä, että se vehnän puputtaminen voikin olla niiden iho-ongelmien ja suolistovaivojen yksi pääsyyllinen.

Ei tiedosteta laadun merkitystä

Jokainen hyvä kokki tietää sen, että annos on tasan yhtä hyvä kuin annoksessa käytetyt raaka-aineet. Jos raaka-aineet ovat heikkolaatuisia, niin peli on menetetty. Kun panostat mahdollisimman laadukkaisiin raaka-aineisiin, niin ruoka on maukkaampaa ja myös terveellisempää.

Yhteenveto

Kuten totesin, niin yleisellä tasolla ravitsemuksen suhteen meillä kotimaassa suurin ongelma on kiinnostuksen puute sen suhteen mitä syömme. Tärkeintä olisi siis saada meidät suomalaiset heräämään ja innostumaan hyvästä ruoasta.

Viime vuosina tässä on ollut havaittavissa selvää positiivista kehittymistä asian suhteen. Ihmiset ovat nykyisin ihan eri tavoin kiinnostuneita syömänsä ruoan laadusta ja ylipäänsä omasta hyvinvoinnistaan. Isossa roolissa tämän ilmiön taustalla ovat olleet julkkiskokit, Antti Heikkilä ja monet blogit.

Onkin kovin outoa, että tämä kyseinen trendi ei kelpaa sille kuuluisalle viralliselle taholle. Viime aikoina virallisen tahon edustajat ovat jostain syystä keskittynyt mustamaalaaman tätä ryhmää, joka on viime vuosina innostanut suomalaisia paremman hyvinvoinnin pariin. Mielestäni tämä on käsittämätöntä ja surullista toimintaa, jota ei voi kuin ihmetellä.

PCOS

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on tavallisin naisten hormonihäiriö, jota esiintyy noin 5–10 prosentilla naisista. Myös isompia prosenttilukuja on heitetty ilmoille ja villeimpien arvioiden mukaan jopa 20% naisista kärsii tästä ongelmasta.

Virallisesti sairauden varsinaista syytä ei tiedetä, mutta monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että PCOS saattaa olla perinnöllinen.  On myös todettu, että PCOS ja insuliiniresistenssi ovat usein yhteydessä toisiinsa. Todennäköisesti syy löytyy eri tekijöiden summasta, johon vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi erittäin vahvasti mm. ruokailutottumuksemme ja muut elintapamme.

PCOS voi olla erittäin merkittävässä roolissa todella monen naisen aknen taustalla ja yksi yleisimmistä PCOS-oireista on juuri akne. Muita tyypillisiä oireita ovat:

  •  Epäsäännölliset kuukautiset
  •  Liikakarvoitus
  •  Vyötärölihavuus
  •  Miestyyppinen kaljuus
  •  Lapsettomuusongelmat

Jos epäilee kärsivänsä munasarjojen monirakkulataudista, niin kannattaa hakeutua jatkotutkimuksiin. Oireyhtymästä kärsivillä näkyy usein ultraäänitutkimuksessa munasarjoissa helminauhamainen muodostelma munarakkuloita. Tosin pelkästään tämä havainto ei kerro koko totuutta, sillä munasarjarakkuloita voi esiintyä myös ilman PCOS:n muita oireita. Monesti tehdään myös hormonikokeet ja mitataan sokerinsietokyky, verenpaine sekä ja kilpirauhasarvot.

Hoitomuotoja on erilaisia, mutta ehdottomasti tehokkain ja suositeltavin hoito on oikeanlainen ruokavalio josta sokeri ja monet viljatuotteet on karsittu minimiin.  Hiilihydraattitietoisuus, laadukkaat rasvat ja yleisellä tasolla laadukas ruoka edesauttavat paranemista lähes poikkeuksetta. Yleensä lääkärit antavat PCOS-potilaille ohjeeksi noudattaa korkeahiilihydraattista ja vähärasvaista ruokavaliota, joka on ainakin omasta mielestäni suurin virhe, mitä hoidossa voidaan tehdä.

Tässä muita asioita, joihin on syytä kiinnittää huomiota:

  • Nauti riittävästi D-vitamiinia, koska tutkimukset ovat osoittaneet sen, että riittävän suuret D-vitamiiniannokset voi tuoda huomattavaa apua tähän vaivaan.
  • Yli puolella PCOS-potilailla on ylipainoa ja laihduttamisen myötä usein oireet helpottavat.
  • Muista liikkua riittävästi!
  • Rohdosten puolelta apua voivat tuoda lakrtisinjuuri, Reishi, Schisandra, Ashwagandha, Maca, Vitex ja Tribulus.
  • Nauti reilusti omega kolmosia.
  • Ravintolisien suhteen D-vitamiinin lisäksi nostaisin pöydälle erityisesti magnesiumin, sinkin, kromin, C-vitamiinin, astaksantiinin ja seleenin.

Ensimmäiset askeleet – Osa 1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistä lähteä liikkeelle? Tämä on kysymys, jota moni miettii siinä vaiheessa kun haluaa laittaa ruokavaliotottumuksensa uuteen uskoon.

Olen saanut muutaman toiveen siitä, että kirjoittaisin juttua mistä kannattaa näiden ruokavaliomuutosten suhteen lähteä liikkeelle ja mihin yksityiskohtiin olisi syytä kiinnittää huomiota.

Olen jakanut tämän kirjoitukseni kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan ruokavalion perustaa ja toisessa osassa kerron mm. siitä mihin yrtteihin ja lisäravinteisiin kannattaa aivan ensimmäiseksi tutustua.

Haluan tässä yhteydessä todeta, ettei näitä asioita oikein voi kovin paljoa yleistää, sillä jokaisella meistä on omanlaisensa tarpeet ja erilaiset lähtökohdat. Eli varoituksen sanana on sanottava, että olen yleistänyt tässä yhteydessä asioita paljon.

Ruokavalion perusta kuntoon
Aivan ensimmäiseksi kannattaa tietysti laittaa ruokavalion perusta kuntoon. Joillakin edessä voi olla isokin remontti kun taas joku toinen selviää huomattavasti pienemmillä muutoksilla.

Jo sillä pääsee todella pitkälle, että rupeaa kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Pitkässä juoksussa on valtavan iso ero siinä, että tekeekö sen makaronilaatikon alusta loppuun itse mahdollisimman laadukkaista raaka-aineista vai ostaako sen valmiina kaupasta ja lämmittää mikrossa.

Ei mikroateria silloin tällöin syötynä tietysti kenenkään terveyttä vie mennessään, mutta jos suosit jatkuvasti yliprosessoitua ruokaa, niin se vie sinua erittäin todennäköisesti askel askeleelta kauemmaksi terveydestä ja hyvästä olosta.

Unohda siis ne yliprosessoidut ruoat ja panosta ruoan laatuun:

  1. Valmista ruokasi itse. Näin tiedät mitä lautasellasi oleva ruoka sisältää.
  2. Kiinnitä huomiota raaka-aineisiin. Luomu on usein erinomainen valinta, muttei aina se paras vaihtoehto. Usein ne kaikista parhaimmat raaka-aineet löytyvät lähimetsästä, järvestä tai läheiseltä pientilalta. Älä kuitenkaan rupea murehtimaan tämän asian suhteen. Käytä hyvillä mielillä niitä raaka-aineita mitä on saatavilla ja mihin sinulla on varaa.

Usein monet näkevät terveellisempään ruokavalioon siirtymisen hirmu vaikeana prosessina, jossa päällimmäisenä fiiliksenä on luopuminen. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä kun olemme tottuneet tiettyyn muottiin, niin tästä on vaikea irtaantua.

Monessa tapauksessa aivan alkuvaiheessa onkin parasta ruveta ainoastaan lisäämään niitä hyviä palikoita sinne entisten ruokatottumusten sekaan. Jos joku meistä on tottunut syömään ainoastaan ”mikropizzoja ja pakastepyttipannua”, niin kannattaa koittaa viikon ajan lisätä sinne lautaselle myös vaikka muutama kurkun palanen. Seuraavalla viikolla voi lisätä kurkkujen joukkoon muutaman tomaattisiivun ja ehkä hieman avokadoa.

Kolmannella viikolla lautaselle saattaa ujuttaa jo villirucolaa ja ehkä myös vaikka tuoretta basilikaa hyvän oliiviöljyn kera. Neljännellä viikolla ei kukaan halua enää luopua näistä tuoreista herkuista, mutta saattaa huomata, ettei ehkä halua sitä pakastepyttipannua tai mikropizzaa enää niin paljoa kuin ennen.

Eli se luopuminen ei ollutkaan luopumista vaan hyvien palikoiden lisäämisen myötä kaikki sujui ilman luopumisen tuskaa.

Jos tähän hyvien palikoiden lisäämiseen yhdistetään vielä laatutietoisuus, niin edistystä tapahtuu hurjilla harppauksilla. Kun olet valmistanut pyttipannun muutaman kerran itse, niin se kaupan pakastepyttipannu tuntuu sen jälkeen lähinnä huonolta vitsiltä.

Pian huomaat sen, että korvaat osan pyttipannureseptin perunoista kesäkurpitsalla tai jollain muulla vaihtoehdolla. Ehkä havaitset myös erilaisten tuoreyrttien ja vaikka sienien tuovan monella tapaa kivan lisän siihen normaaliin pyttipannuun verrattuna. Ajan kanssa se alkuperäinen pyttipannu onkin saattanut vaihtua jo ihan muihin ruokiin…

Yllä oleva esimerkki on varmasti jossain määrin naiivi, mutta toivottavasti se avasi sitä mitä ajan tässä takaa. Tuohon tyyliin tämä herääminen ja siirtyminen parempaan ruokavalioon monesti menee. Kun lisäämme laatua asteittain, siirrymme huomaamatta terveellisemmän ruoan pariin. Tätä kautta tietysti myös terveys ja hyvinvointi paranee ilman uhrauksia tai sen suurempaa vaivannäköä. Näin on käynyt itselleni ja lukemattomille muille ihmisille.

marjat

Älä stressaa!
Monilla meistä menee ruokavalion uusimisen yhteydessä sormi suuhun. Ketä uskoa ja ketä ei. Pitäisikö karpata kun työkaveri niin neuvoo? Vai pitäisikö uskoa naapuria, kun se tuntuu tietävän näistä asioista paljon. Heikkilä kehuu voita, mutta Puska sanoo sen vievän hautaan? Uskaltaako tätä syödä, kun se sisältää niin paljon sitä ja sitä? Ja mitenköhän tuokin ruoka, kun uusimpien tutkimuksien mukaan se ei ehkä olekaan niin terveellistä?

Tämä ruoasta stressaaminen on nykyään kovin yleistä. Tietysti on enemmän kuin hyvä asia, että kiinnitämme huomiota siihen mitä syömme, mutta turhan moni meistä unohtaa kokonaan nauttia ruoasta ja keskittyy vain välttelemään erilaisia karikoita. Tämänkaltainen toiminta vie helposti ruokailusta ilon mennessään ja elämämme yhdestä suurimmasta nautinnosta tulee helposti tietynlainen ongelma.

Muistan vuosien takaa hyvin ajan, jolloin todella innostuin terveysasioista. Ahmin paljon tietoa ja tein paljon virheitä. Tuolta ajalta mieleen on jäänyt erityisesti se, että ruokaan liittyi liian paljon välttelemistä ja stressiä. Stressiä ei vähentänyt se, että jokaiseen asiaan liittyi vähintään kaksi yhtä vahvaa kantaa. Juuri kun olin vakuuttunut jostain asiasta, niin törmäsin jonkun asiantuntijan toiseen näkökantaan ja enkä tämän jälkeen enää tiennyt mihin uskoa. Onko tuttua?

Vasta sen jälkeen kun ymmärsin ottaa ruoan suhteen rennomman asenteen, pääsin käsiksi siihen hyvinvointiin, mistä olin saattanut vain haaveilla. Rento asenne tarkoitti omien polkujen kulkemista, avoimuutta ja ennen kaikkea itsensä kuuntelemista. Se on ihan sama mitä joku tutkimus tai ”superasiantuntija” kertoo, jos se ei toimi sinun kohdalla. Vain kokeilemalla ja itseään kuunnellen voi löytää sen toimivimman ruokavalion.

Henkilökohtaisesti en voikaan suositella kenellekään mitään ”kirja-dieettiä”. Tietysti asiantuntijoita ja erilaisia näkemyksiä kannattaa kuunnella, mutta ei liian orjallisesti. Itse suosittelen mieluummin sitä, että poimit eri dieeteistä ne parhaat palat ja yhdistelet näitä sitten omiin tarpeisiin.

Joitain yleislaatuisia vinkkejä uskallan kuitenkin antaa:

  • Meistä useimpien kannattaa vähentää gluteeniviljojen käyttöä. Täydellinen viljattomuus ei aina ole tarpeellista, koska jo kohtalaisella viljojen käytön vähentämisellä voidaan saavuttaa huomattavia terveyshyötyjä ja jopa sairauksista paranemista. Kannattaa kuitenkin koittaa mitä kolmen-neljän viikon gluteenittomuus tuo mukanaan. Todella moni on hämmästynyt tuon kokeilujakson tuomista positiivisista vaikutuksista, eikä ole palannut entiseen. Hyvänä esimerkkinä maailman tämän hetken paras tennispelaaja Novak Djokovic.
  • Älä pelkää rasvoja, mutta kiinnitä huomiota rasvojen laatuun. Hyviä valintoja ovat esimerkiksi kookosöljy, voi, oliiviöljy ja hamppuöljy. Sitä vastoin Suomessa kovin yliarvostettua rypsiä kannattaa välttää. Rypsi on monella tapaa hyvin ongelmallinen juttu ja nykyään suoranainen rypsiallergia on lisääntynyt pelottavan kovaa tahtia. Jos kuitenkin käytät rypsiä, niin älä käytä sitä ainakaan paistamiseen.
  • Lisää raakaruoan, vihannesten, kotimaisten marjojen, mausteiden ja villiyrttien käyttöä.
  • Korvaa perinteinen pöytäsuola aidolla raffinoimattomalla merisuolalla.
  • Vähennä sokerin käyttöä. Korvaa sokeri esimerkiksi hunajalla tai stevialla.
  • Vähennä maitotuotteiden käyttöä.

Mitä syön?

Aamun aloitan aina mahdollisimman hyvällä vedellä. Usein tämä tarkoittaa lähteeltä haettua vettä, mutta tarvittaessa parantelen tavallista hanavettä esimerkiksi sitruunalla. Lähes poikkeuksetta sekoitan aamuveden sekaan aina laadukasta C-vitamiinia ja MSM-jauhetta.

Hyvän veden jälkeen käynnistelen päivää yrttiteellä. Koostumus voi vaihdella pakuriteestä monipuoliseen yrttisekoitukseen. Aamuteehen sekoitan aina reiluhkosti suolaa, joka on ainakin omasta mielestäni ihan ehdoton juttu teen kanssa. Tykkään napostella teenjuonnin yhteydessä erilaisia lääkinnällisiä sieniä, kuten reishiä, cordycepsiä tai Paul Stametsin sienisekoitusta

Normaalisti heräilen aamusin siinä seitsemän tai kahdeksan maissa ja itse kuulun siihen ryhmään, joka ei tykkää syödä heti aamusta mitään kiinteää. Kello menee helposti sinne kymmeneen ennen kuin syön vasta varsinaisen aamupalan, eli kunnon aamupirtelön:

* Mahdollisimman hyvää vettä
* Ormus Supergreens
* HealthForce Vitamineral Green
* HealthForce Vitamineral Earth
* HealthForce Fruits of the Earth
* Soijalesitiiniä
* Itse kuivattua nokkosta
* Yön yli liotettuja hampunsiemeniä
* Kotimaisia marjoja
* Tuoretta inkivääriä
* Tammenlehtisalaattia
* Kuusenkerkkää, koivunlehtiä, maitohorsmaa tai mitä sieltä pakastimesta sattuu tarttumaan
* Reilusti hyvää suolaa

Lopuksi vain kaikki ainekset sekaisin blenderillä tai hyvällä sauvasekoittimella.

Usein pärjään tuolla aamupirtelöllä pitkälle päivään, mutta joskus kaipaan aamuisin myös jotain rasvaisempaa ja kiinteämpää, kuten vaikka hyvää juustoa tai kookosöljyssä paistettuja kananmunia. ”Jälkkäriksi” nappaan usein New Chapterin stressinehkäisijöitä, D-vitamiinia ja New Chapterin kalaöljyä.

Seuraavan aterian syön normaalisti siinä klo 14 maissa. Normaalisti tämä lounaani on kohtalaisen runsaasti rasvaa sisältävä salaatti:

* 1 muussattu avokado
* Todella reilusti oliiviöljyä
* Mukava loraus hamppuöljyä
* Valkosipulihapankaalia
* Spirulinaa
* Chlorellaa
* Jotain tuoreita salaattiaineksia kuten kurkkua, tomaattia, paprikaa jne…
* Kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
* Ituja jos olen jaksanut idättää
* Merilevää
* Hyvää juustoa
* Reilusti hyvää suolaa
* Chiliä

Päivän mittaan tulee aina mielihalujen mukaan nautittua esimerkiksi AFAa, savea, chlorellaa, yrttejä, raakasuklaata jne…

Päivälliseni on ihan perus kotiruokaa, tosin ilman viljoja. Kiinnitän varsin paljon huomiota raaka-aineisiin, joka käytännössä tarkoittaa usein luomua.

Iltapalan syön yleensä siinä klo 22-23 aikoihin, eli varsin myöhään. Iltapala koostuu usein kotimaisista marjoista, 1-2 hedelmästä, manteleista, pähkinöistä ja ehkä muutamasta palasesta raakasuklaata. Joskus tykkään syödä itseleivottua gluteenitonta tattarilimppua, jonka viimeistelen reilulla kerroksella voita.

Ennen nukkumaanmenoa otan vielä päivän toisen C-vitamiinilisän. C-vitamiinin puoliintumisaika elimistössä on vain muutama tunti, joten kannattaa nauttia C-vitamiinilisää vähintään kahdesti päivässä.

Olivian Superfoods
Törmäsin taannoin uuteen mielenkiintoiseen nettikauppaan, jonka nimi on Olivian Superfoods. He sanovat olevansa maahantuoja, joka myy kaikki tuotteensa ilman kaupan välikättä, jonka myötä hinnat ovat varsin kilpailukykyisiä.

Sain Olivian Superfoodsilta testattavaksi muutamia heidän tuotteitaan ja kokemukseni niistä ovat olleet pääasiassa varsin positiivisia. Etenkin pähkinät ovat hinta-laatusuhteeltaan todella suosittelemisen arvoisia. Myös guarana oli erinomaista! Erikoismaininta pitää antaa heidän nettikaupastaan, joka on kaunis ja toimiva kokonaisuus. Kannattaa tutustua!

Mitä syödä?

Moni hehkuttaa karppausta, mutta sitten vähintään yhtä monet tuomitsevat sen epäterveelliseksi. Asiantuntijat sanovat leivän ja rypsiöljyn olevan terveellistä, mutta sitten sinä ja monet muut haukkuvat tämän kaksikon ihan lyttyyn. Ketä tässä täytyisi oikein uskoa ja mitä minun tulisi syödä jos haluaisin oikeasti syödä terveellisesti?

Tähän on todella helppo vastata. Älä usko ketään muuta kuin itseäsi ja omia tuntemuksiasi. Itse olen tullut ”tunnetuksi” todellisena gluteeniviljojen vastustajana, mutta jos et kärsi mistään selittämättömistä vaivoista ja gluteeniviljoista tulee hyvä olo, niin en näe mitään syytä mikset niitä voisi syödä.

Sama juttu myös esimerkiksi karppauksen suhteen. Älä usko mihinkään mitä luet tai kuulet vaan kokeile itse. Joillekin hyvinkin vähähiilihydraattinen ruokavalio voi sopia mainiosti, kun taas jollekin toiselle se ei sovi yhtään. Meihin ei sovi mitkään ohjeet. Meidän ei kuulu syödä tai elää niin kuin joku auktoriteetti sanoo. Meidän kuuluu syödä ja elää niin kuin itse haluamme.

Eli älä usko kehenkään muuhun kuin itseesi. Vain sinä itse tiedät sen, että mikä ruokavalio sinulle sopii. Suosittelen rohkeasti koittamaan erilaisia variaatioita. Koita esimerkiksi viljatonta kuukautta. Varmasti yli 90% tätä koittaneista kokee hämmästyttäviä muutoksia olotilassaan ja jättää viljat kokonaan tai ainakin vähentää niiden käyttöä. Fiilistele myös mitä dramaattinen raakaruoan lisäys tuo elämääsi vai tuoko se mitään. Tunnustele mitä se saa aikaan jos vaihdat valkoisen sokerin hunajaan ja prosessoidun suolan aitoon raffinoimattomaan merisuolaan. Entä mitä tapahtuu jos jätät aamupuuron syömättä ja korvaat sen itse tehdyllä pirtelöllä. Koita rohkeasti uusia ruokia ja jätä vähintään yhtä rohkeasti niitä vanhoja tuttuja ruokia syömättä, mutta älä luovu mistään, mistä et oikeasti halua…

Täydellinen ruokavalio

Tiukan ruokavalion noudattamisen taustalla on usein vankka uskomus. Usein tämä usko on niin fanaattista, että voidaan puhua jopa uskonnosta. Karppaajat uskovat vähähiilihydraattisen ravinnon voimaan, raakaravinnolla elävät uskovat siihen, että kuumennettu ruoka ei sovi ihmiselle, minä uskon mihin milloinkin ja keskiverto suomalainen uskoo Pekka Puskaa. Jokainen meistä on tavallaan yhtä oikeassa ja väärässä.

Uuteen ruokavalioon tutustuminen lähtee tavallisesti liikkeelle siitä, että ihminen törmää mielenkiintoiseen uutiseen tai artikkeliin, jossa käsitellään erikoisruokavaliota. Yleensä samassa yhteydessä haastatellaan kyseisen erikoisruokavalion asiantuntijaa, joka kertoo kauniin tarinan ruokavalion hyödyistä. Haittoja ei ole ja ruokavalio sopii kaikille. Viimeistään tässä vaiheessa mennään metsään. Ihmiset ovat niin erilaisia, että on täysin absurdia väittää yhden ja tietyn ruokavalion sopivan kaikille.

Uuteen ruokavalioon tutustuminen jatkuu internetissä. Innokas elintapojen muuttaja janoaa tietoa blogeista ja keskustelupalstoilta. Hän tietämättään aivopesee itseään ja sisäistää vain haluamansa. Ennen kuin tämä muuttujamme ehtii toteuttaa uutta ruokavaliota päivääkään, hän on täysin varma ruokavalion sopivuudesta itselleen, läheisilleen ja jokaiselle. Tämän jälkeen on kenenkään turha edes yrittää kyseenalaistaa uuden ruokavalion omaksuneen ihmisen ajatuksia ravinnosta.

Edellinen tarina on tarkoituksella lyöty yli. Mutta kaava on hyvin pitkälti juuri tuo. Eikä siinä ole tavallisesti mitään pahaa. Päinvastoin. Sairaudet saattavat vähentyä ja hyvinvointi lisääntyä. Eli ruokavalio toimii. Kukaan ei voi kuitenkaan sanoa, että juuri tämä on se täydellinen ruokavalio itselleen. Ellei sitten ole koittanut kaikkia maailman erikoisruokavalioita.

Mihin minä sitten uskon? Varastan röyhkeästi eri ruokavalioiden parhaat palat ja syön sitten sitä mitä mieleni tekee. Ainoastaan prosessoitu ruoka, gluteeniviljat, luomuttomat maitotuotteet ja puhdistettu sokeri sekä suola ovat pannassa. Lisäksi käytän aina mahdollisuuksien mukaan luomua. Gluteeniviljoja lukuun ottamatta en kuitenkaan käy nyrpistelemään nenääni esimerkiksi kyläreissuilla. Syön mitä eteeni kannetaan.

Uskon vahvasti vähähiilihydraattisen ruokavalion voimaan, mutta en missään nimessä nipota hiilareiden suhteen. Joskus saatan syödä jopa pidemmän aikaa hyvinkin hiilihydraattipainotteisesti jos siltä tuntuu.

Tärkeintä on opetella kuuntelemaan itseään. Eli syödä sitä mitä tekee mieli. Minulla meni pitkään ennen kuin ymmärsin tämän. Enkä nyt tarkoita, että jos mielesi tekee kermamunkkeja, niin sinun olisi hyvä syödä niitä pussillinen. Normaalisti ihminen kohdistaa mielihalunsa vääriin, koska hän ei ole opettanut itselleen vaihtoehtoja. Kun on opettanut itsensä nauttimaan esimerkiksi raakasuklaasta tai herkullisista ja rasvaisista kookospohjaisista leivonnaisista, jotka on makeutettu hunajalla, ei mieli tee enää kermamunkkeja. Ei koskaan.

Minua hieman häiritsee se, että syömisestä on tullut tiedettä ja näin keittiö onkin yhtäkkiä laboratorio. Itsekin olen tähän sortunut. Siinä vaiheessa kun jokaisen aterian yhteydessä mietitään sitä, että sopiiko tämä ruoka minulla ja miten tämä vaikuttaa terveyteen ja voiko näitä ruokia syödä keskenään, mennään jo ehkä aavistuksen sairauden puolelle. Ruokailun täytyy olla kokonaisvaltaisesti miellyttävä tapahtuma, jossa ei pidä takertua turhiin pikkuseikkoihin. Tärkeintä on nautinto ja itsensä kuunteleminen. Se on avain täydelliseen ruokavalioon.