Tarinoita

Taannoin pyysin teitä lähettämään omia tarinoita, jotka liittyivät jollain tapaa kokemuksiin ruoasta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. Sain lopulta ilahduttavan paljon näitä tarinoita, joten iso kiitos siitä! Tässä pari poimintaa teidän mielenkiintoisista kokemuksista:

Olen ollut lapsesta saakka maitoallergikko, enkä ole voinut käyttää muita maitotuotteita kuin kovia juustoja. Kahdeksan vuotta sitten sain lyhytaikaisten lääkkeiden sivuoireena aivan uudenlaisia vatsakipuja, ruokatorven ja vatsalaukun krampit, jotka jäivät vaikka lääkekuuri päättyi. Kivuliaat krampit vaivasivat minua joka päivä ja herättivät aina aikaisin aamulla. Välillä ne olivat jatkuvia. Närästyslääkkeitä määrättiin mutta niistä ei ollut apua. Tähystettiin ja tutkittiin, mutta tuloksetta. Viimeisin diagnoosi oli, että vatsa kramppaa muuten vaan ilman mitään näkyvää syytä. Samaan aikaan painoni laski 47 kiloon mikä oli selkeä alipaino. Ruoka ei sulanut enää nimeksikään. Kävin allergiatesteissä ja sanoin epäileväni keliakiaa, koska oireet olivat vähän helpottaneet lyhyellä gluteenittomalla ruokavaliolla. Verikokeissa ei kuitenkaan keliakiaa näkynyt ja lääkäri sanoi ettei minulla sellaista voi missään nimessä olla, kun verikokeen tulos on tämä. Uskoin häntä, mikä oli valtava virhe. Vuosien sairastamisen aikana jouduin jättämään pois lihan, maitotuotteet, sienet ja rasvan saadakseni krampit pysymään kurissa. Samaan aikaan olin fyysisesti raskaissa töissä. Energiavaje oli jatkuva ja hemoglobiini hipoi anemian rajaa. Ainoa kramppeja hillitsevä lääke oli raaka inkiväärimehu. Ruokavalion suhteen yritin lähes kaikkeni. Joskus elin pelkillä vihanneksilla koska niille ainakaan kukaan ei voi olla allerginen. Valitettavasti samaan aikaan söin paljon viljaa ja pysyin sairaana.

Kaksi vuotta sitten lopetin gluteeniviljojen syönnin. Ihan vain kokeeksi. Jos vaikka lääkäri olisikin ollut väärässä. Kuin taikaiskusta ruoka alkoi sulaa! Saatoin jälleen syödä lihaa, voita, ja mikä kaikkein ihmeellisintä, maitoallergiani parani vuoden sisällä täysin. Kokeeksi vielä söin tovin viljaa ja jälleen vatsaoireet palasivat. Kahdeksan vuoden sairastaminen yhden epäpätevän lääkärin vuoksi.

Mitä hyvänsä ongelmia elämässä tuleekaan vastaan, aina kannattaa sitkeästi jatkaa ratkaisun etsimistä. Etsiä ja kokeilla uusia joskus turhankin tuntuisia juttuja. Jokin niistä voi olla avain parempaan elämään. Sen löytämiseen voi mennä kymmenen vuotta, mutta ellei etsi, siihen menee koko ikä.

-Jonna

Olen paininut ruokahommien kanssa vuosikausia ja nyt viimeinkin tunnelin päässä alkaa olemaan valoa. Minulla meni aika pitkään ennen kuin tajusin ruveta kuuntelemaan itseäni. Ennen tein mitä muut suosittelivat ja käskivät, mutta eihän se toiminut. Yleisin virhe lieneekin se, että teemme ruokavaliomuutosten suhteen liian isoja päätöksiä liian nopeasti. Onhan se kuitenkin aika iso shokki jos yhtäkkiä hylkäämme 30-vuotta syömämme ruoan jollain muilla vaihtoehdoilla. Ainakin itse tarvitsin todella paljon totuttelua ennen kuin pystyin syömään vaikka voimakkaita vihreitä.

Koin ennen ruokailusta hirmuista stressiä. Tämä on nykyisin kai melko yleinen ongelma. Mielessä pyörii paljon kysymyksiä joihin ei tiedä varmaa vastausta. Yhtenä päivänä luet jostain blogista, että syö näin ja sitten seuraavana päivänä voit lukea jostain muualta samasta asiasta, että älä missään nimissä syö ainakaan tällä tavalla. Lehtiä ei pysty edes lukemaan, ellei halua törmätä joihinkin uusiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan melkein kaikki on terveellistä tai sitten kamalan epäterveellistä. Ainakin itselleni ruokamaailma oli yhdessä vaiheessa täynnä uhkia eikä niinkään nautintoa. Esimerkiksi luomuinnostuksen myötä en oikein uskaltanut syödä mitään muuta kuin luomua. Koita siinä sitten noudattaa monipuolista ruokavaliota kun oman kylän kaupoista ei saanut luomuna kuin ehkä jotain porkkanaa.

Nyt jälkeenpäin tulee tietysti hymyiltyä näille omille kasvukivuille. Olin ennen asioiden suhteen turhan friikki ja liian sinisilmäinen. Uskoin kaiken lukemani ja oletin, että se toimii myös minun kohdalla. Etenkin hiilihydraattien välttäminen meni aikoinaan ihan yli äyräiden. Kun luin riittävästi asiaan liittyvää kirjallisuutta ja keskustelupalstoja, niin yhtäkkiä ne hiilihydraatit olivat kuin joku suurikin synti. Välttelin siis hiilareita ihan viimeiseen asti vaikka siihen ei minulla ollutkaan mitään erikoista tarvetta esimerkiksi painon osalta. Tuloksena olikin hirmu raju painonpudotus ja jatkuva kiukkuinen tai epämiellyttävä olo.

Nykyisin en enää stressaa ruokavalion suhteen yhtään ja voin paremmin kuin koskaan. Terve järki, laatutietoisuus ja oman kehon kuuntelu ovat ainakin itselleni ne avainsanat optimaaliseen ruokavalioon. Valitsen aina joka hetkeen mahdollisimman hyvän ja laadukkaan vaihtoehdon. Käytännössä tämä tarkoittaa gluteenitonta sekaruokaa ja aika usein tietysti luomuna. En siis kuitenkaan nipota vaan nautin jokaisesta suupalasta. Joskus tulee vedettyä mäkkäriateria oikein hyvällä omallatunnolla ja kyläreissuilla syön kiitollisena kaiken mitä eteen kannetaan.

-Maria

2 KommenttiaKommentoi

  • Kiitos näistä taas. Marian teksti kuulostaa niin tutulle, vois olla ihan vaikka minun kirjoittama, niin paljon samaa oon ite kokenu ja kasvukipuillut. 😉

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista