Tärkeän kysymyksen äärellä

Törmään usein kysymykseen, jossa ihmetellään, että miksi ne viralliset ravintosuositukset ovat niin virheellisiä. Eli miksi meille valehdelleen?

Tähän kysymykseen on olemassa 2 selkeää vastausta, jotka ovat raha ja valta. Kuten me kaikki tiedämme, on lääke- ja elintarviketeollisuuden lonkerot hyvin pitkiä ja tarttuvia. Näiden lonkeroiden ansiosta päätöksiä ja suosituksia on vaivatonta muokata halutunlaiseksi. Asiantuntijoita on näinä päivinä helppo hankkia tyhjästä ja erilaiset lahjoitusprofessuurit ovatkin todellista arkipäivää. Jos taas toimien taustalle tarvitaan virallista tutkimustietoa, ei tarvita muuta kuin sopiva rahasumma, jolla saadaan aikaiseksi halutunlaisia tutkimustuloksia.

Ihminen on luontaisesti vallanhimoinen eläin. Monet virkamiehet ovat huomanneet, että vallan portaita pääsee ylöspäin harppomalla kun vain nuoleskelee kieli pitkällä lääke- ja elintarviketeollisuutta. Nämä vallanhuumasta nauttivat raukat eivät vain tajua sitä, että he ovat itse asiassa niitä pahemman luokan juoksupoikia, jotka ovat sidottu jokaisesta raajasta lääke- ja elintarviketeollisuuden kahleisiin.

Näistä asioista kiinnostuneelle suosittelen iltalukemiseksi Lars-Erik Litsfeldtin kirjaa: Diabetes – Ei Kiitos. Nimestään huolimatta kirjassa käydään läpi hyvin laajasti ja kansantajuisesti erilaisia epäkohtia, mitkä liittyvät virallisiin ravintosuosituksiin. Tässä muutama lainaus tuosta kyseisestä kirjasta:

Tieteellisiä tutkimuksia pidetään yleisesti luotettavina. On kuitenkin ihan eri asia mihin tutkimuksessa on päädytty kuin miten tulos tuodaan julkisuuteen. Positiivisia tuloksia voidaan tulkita liikaa tai sitten negatiiviseen tulokseen päätynyt tutkimus voidaan vain jättää julkistamatta. Positiivisen tutkimustuloksen julkistaminen on kolme kertaa todennäköisempää kuin negatiivisen.

Asiantuntijaryhmiä tarvitaan vain, kun kysymyksen tieteellinen pohja on epäselvä. Kysymyksen selvittämiseksi halutaan asiantuntijoiden ottavan kantaa. Julkisuudessa näin tehtyjä päätöksiä pidetään useimmiten tieteellisinä tosiasioina. Kun palkkion maksaa leipää tuottava yritys, täysjyväleivän terveellisyyttä tukeva kanta ei suinkaan ole mahdoton ajatus.

On hyvin yleistä, että terveysviranomaisten suosimat ruokavalioasiantuntijat ovat elintarvike- ja lääketeollisuuden palkkalistoilla. Ruokkivaa kättä ei ole syytä purra ilman painavaa syytä, joten siksi ruokavaliosuosituksia ei haluta muuttaa.

Ehkäpä on tarpeen, että nykyisiä ruokavaliosuosituksia valvovat henkilöt jäävät ensin eläkkeelle ja tilalle saadaan uudella tavalla ajatteleva sukupolvi. Valitettavasti on vielä monta vuotta edessä, ennen kuin tämä keski-ikäisten sukupolvi, joka on määrännyt nykyiset uskomukset, jää eläkkeelle.

Itse en ole yhtä optimistinen. On aika varmaa, että lääke- ja elintarviketeollisuus löytävät aina uusi pekka puskia vanhojen tilalle…

iHerb alennusmyynti!

iHerbissä on nyt sen verran kovia tarjouksia, että ne kannattaa hyödyntää. Lue lisää osoitteesta: onnistuneetkaupat.fi.

4 KommenttiaKommentoi

  • Tuo on todellakin lukemisen arvoinen kirja, vaikka siellä muutamia kömmähdyksiä onkin. En tiedä onko suomentaja ollut hakoteillä.

    Hyvä Facebook-ryhmä :)http://www.facebook.com/group.php?gid=14285124418

  • Mielestäni Jarkko tarjoaa liian mustavalkoista vastausta kysymykseen ”miksi ravintosuositukset ovat niin virheellisiä?”.

    Ensinnäkin, suositukset eivät ole niin virheellisiä kuin jotkut haluavat väittää. Esimerkiksi gluteenin vaaroja ei-keliaakikoille paisutellaan kohtuuttomasti. Samoin on perunan ja muiden nopeiden hiilihydraattien kohdalla. Tiedämmehän vallan hyvin, että vaikkapa peruna ja ruis ovat aina olleet Suomessa suosittuja – jo paljon ennen nykyistä metabolisen oireyhtymän voittokulun alkua. Vaikka nykytiedon valossa onkin perusteltua vähentää näiden hiilihydraattipitoisten ruokien saantia, ei niitä voi kohtuuttomasti syyllistää nykyajan elintasosairauksista.

    Toiseksi, ravintosuositukset eivät nähdäkseni pyrikään olemaan aina viimeisimmän tiedon mukaisesti 100% täydellisiä pelkän ideaalisen ravitsemuksen näkökulmasta katsottuna. Ihmisiä on hyvin vaikea saada suostumaan dramaattisiin ruokavaliomuutoksiin. Pienetkin muutokset ovat monille ongelmasyöjille vaikeita. Nykyään suositellaan mieluummin täysjyväleipää vaalean leivän sijaan, mutta tästä huolimatta edelleen monet valitsevat lounaalla mieluummin vaaleaa leipää ruisleivän sijaan. Veikkaanpa, että kehotus hylätä leipä kokonaan olisi juuri niiden kohdalla täysin tehoton, jotka muutosta kipeimmin tarvitsisivat. Toisaalta kuitenkin monet jättäisivät leivän ja perunan kokonaan, jos näin kehotettaisiin. Mitkä olisivat seuraukset maanviljelylle elinkeinona? Kyllä näissä asioissa pitää ottaa muutakin huomioon kuin pelkkä ravitsemusnäkökulma. Ei meillä ole varaa kaikenlaisten trendien mukaan nopeilla rykäisyillä ajaa vaikkapa viljelijöitä ja perunantuottajia ahdinkoon. Tällaiset asiat on suoritettava hitaasti ja mahdollisimman perustelluin ja ennenkaikkea varmoin tiedoin.

    Kolmanneksi, kaikki tieteenalat ovat enemmän tai vähemmän konservatiivisia, ts. uudet tulokset pääsevät valtavirtaan hyvin hitaasti. Tästä eivät ravitsemustiede ja lääketiede ole poikkeuksia.

    Neljänneksi, Jarkon toteamus ”on lääke- ja elintarviketeollisuuden lonkerot hyvin pitkiä ja tarttuvia” pätee kaikkeen ihmisen toimintaan siinäkin mielessä, että jokainen teollisuuden ala pyrkii ulottamaan lonkeronsa niin pitkälle kuin mahdollista. Ja saamaan valtaa (markkinaosuuksia) niin paljon kuin mahdollista. Ihmisen perusluonto on mikä on (uskova puhuisi syntisyydestä) ja sen kanssa pitää vain pyrkiä tulemaan toimeen. Lainsäädäntö, viralliset suositukset ym. ovat tässä eräs keino, mutta ikinä missään ei täydellistä tulosta saavuteta. Aina, kun jotain ihmisten toimintaa tutkitaan tarpeeksi, sieltä löytyy mätää. Näin se vain on, oli sitten kyseessä THL, GSK tai Sunfood.

    Lopuksi: kritiikistäni huolimatta arvostan Jarkon toimintaa ja blogia ihmisten herättelemisessä. Se on mielestäni hyvää ja tarpeellista vastapainoa ns. viralliselle totuudelle. Epäkohtia voidaan muuttaa vain keskustelemalla ja keskustelu vaatii vastakkaisten näkökulmien esiin nostoa.

  • Jarilta jälleen todella hyvää tekstiä! On aina mukava lukea hyvin perusteltuja kantoja.

    Ykköskohta: Blogiani lukiessa voi tosiaan saada sen käsityksen, että peruna ja viljat ovat kaiken pahan alku ja juuri. Eihän se aivan näin ole, mutta kyseiset jutut ovat kyllä 2 aika keskeistä ongelmakohtaa jo sen takia, kun niitä syödään niin valtavan paljon. Ja suuria ongelmia aiheuttaa tietysti myös se, että ihmiset näkevät perunan ja viljat todellisina terveystuotteina, joiden haittoja ja ongelmakohtia ei tiedosteta. Tämän takia palaan viljoihin ja perunaan aina uudestaan ja uudestaan.

    Viljojen aiheuttamat haitat ovat niin kiistattomia ja laajamittaisia, että virallisten tahojen tulisi puuttua rankalla kädellä ravintosuosituksiin ja tehdä aivan erilaisia leipävalistuksia, mitä nykyään on tapana tehdä. Vielä tästä asiasta ei puhuta julkisuudessa, mutta veikkaan, että ei mene montaa vuotta kun ilmoille räjähtää syksyllä nähdyn rasvakohun kaltainen juttu, mutta aiheena viljat.

    Kakkoskohta: Tuota muutosvauhtia on tosiaan vaikea arvailla. Mitään ei varmasti tapahdu yhdessä yössä ja viljoista luopumista vaikeuttaa entisestään se, että ne aiheuttavat melko vakavaa riippuvuutta. Ja tietysti erilaiset uskomukset ja mielikuvat leivästä ovat sen verran vahvoja ja syvään juurtuneita, että yhtäkkinen gluteeniton elämä voi tuntua aika kaukaa haetulta. Oleellisinta olisikin vain tarjota ihmisillä totuuteen pohjautuvaa tietoa leivästä. Jokainen voi sitten näiden tietojen pohjalta tehdä oman päätöksensä mitä tulee leivän syömiseen. Samalla tapaa kuin esimerkiksi alkoholin tai tupakan suhteen.

    “Mitkä olisivat seuraukset maanviljelylle elinkeinona?” Tätä olen paljon itsekin puntaroinut. Voi vain arvailla, enkä osaa sanoa mitä tapahtuisi. Voidaan miettiä sitä kuinka laajasta jutusta puhutaan, kun tarkastellaan esimerkiksi pelkästään vehnää. Vehnän ympärillähän pyörii pelkästään Suomen mittakaavassa valtavan monta työpaikkaa. Aina maanviljelijöistä lääkäreihin ja lääketehtaiden työntekijöihin.

    Kolmos ja neloskohdan voin allekirjoittaa sataprosenttisesti…

  • Moni on kyllä niin vieraantunut maanviljelyksestä, ettei se elinkeinona tule ensimmäiseksi mieleen, kun kaupasta valitaan syömisiä. Mutta kyllä minäkin olen miettinyt, että onko oikein (eettisesti) syrjiä ”hyvää”ravintoa, kun en syö leipiä. Mutta toistaiseksi aion jatkaa linjallani (VHH). Tosin olen nyt paistanut itse 100% rukiista hapanleipää (eikä tule edes kalliiksi)ja se on hyvää pieneinä määrinä. Siis suusta hyvää, mutta kyllä se vatsavaivoja aiheuttaa.
    Sitten toinen juttu, ihmiset kuvittelevat syövänsä terveellistä ruisleipää, mutta eivät tule katsoneeksi, että leivässä on paljon muutakin ainesta, kuin ruista.
    ”Virheellisiä” ravintosuosituksia olen itsekin saanut lääkäriltä, ainakin kolesterolin alentamiseen -ohjeessa olisi vapaasti saanut syödä sokereita ja karkkeja yms. paitsi rasvaa.
    Mutta syökööt muut mitä haluavat, muita ei voi pakottaa mihinkään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista