Täydellinen ruokavalio

Tiukan ruokavalion noudattamisen taustalla on usein vankka uskomus. Usein tämä usko on niin fanaattista, että voidaan puhua jopa uskonnosta. Karppaajat uskovat vähähiilihydraattisen ravinnon voimaan, raakaravinnolla elävät uskovat siihen, että kuumennettu ruoka ei sovi ihmiselle, minä uskon mihin milloinkin ja keskiverto suomalainen uskoo Pekka Puskaa. Jokainen meistä on tavallaan yhtä oikeassa ja väärässä.

Uuteen ruokavalioon tutustuminen lähtee tavallisesti liikkeelle siitä, että ihminen törmää mielenkiintoiseen uutiseen tai artikkeliin, jossa käsitellään erikoisruokavaliota. Yleensä samassa yhteydessä haastatellaan kyseisen erikoisruokavalion asiantuntijaa, joka kertoo kauniin tarinan ruokavalion hyödyistä. Haittoja ei ole ja ruokavalio sopii kaikille. Viimeistään tässä vaiheessa mennään metsään. Ihmiset ovat niin erilaisia, että on täysin absurdia väittää yhden ja tietyn ruokavalion sopivan kaikille.

Uuteen ruokavalioon tutustuminen jatkuu internetissä. Innokas elintapojen muuttaja janoaa tietoa blogeista ja keskustelupalstoilta. Hän tietämättään aivopesee itseään ja sisäistää vain haluamansa. Ennen kuin tämä muuttujamme ehtii toteuttaa uutta ruokavaliota päivääkään, hän on täysin varma ruokavalion sopivuudesta itselleen, läheisilleen ja jokaiselle. Tämän jälkeen on kenenkään turha edes yrittää kyseenalaistaa uuden ruokavalion omaksuneen ihmisen ajatuksia ravinnosta.

Edellinen tarina on tarkoituksella lyöty yli. Mutta kaava on hyvin pitkälti juuri tuo. Eikä siinä ole tavallisesti mitään pahaa. Päinvastoin. Sairaudet saattavat vähentyä ja hyvinvointi lisääntyä. Eli ruokavalio toimii. Kukaan ei voi kuitenkaan sanoa, että juuri tämä on se täydellinen ruokavalio itselleen. Ellei sitten ole koittanut kaikkia maailman erikoisruokavalioita.

Mihin minä sitten uskon? Varastan röyhkeästi eri ruokavalioiden parhaat palat ja syön sitten sitä mitä mieleni tekee. Ainoastaan prosessoitu ruoka, gluteeniviljat, luomuttomat maitotuotteet ja puhdistettu sokeri sekä suola ovat pannassa. Lisäksi käytän aina mahdollisuuksien mukaan luomua. Gluteeniviljoja lukuun ottamatta en kuitenkaan käy nyrpistelemään nenääni esimerkiksi kyläreissuilla. Syön mitä eteeni kannetaan.

Uskon vahvasti vähähiilihydraattisen ruokavalion voimaan, mutta en missään nimessä nipota hiilareiden suhteen. Joskus saatan syödä jopa pidemmän aikaa hyvinkin hiilihydraattipainotteisesti jos siltä tuntuu.

Tärkeintä on opetella kuuntelemaan itseään. Eli syödä sitä mitä tekee mieli. Minulla meni pitkään ennen kuin ymmärsin tämän. Enkä nyt tarkoita, että jos mielesi tekee kermamunkkeja, niin sinun olisi hyvä syödä niitä pussillinen. Normaalisti ihminen kohdistaa mielihalunsa vääriin, koska hän ei ole opettanut itselleen vaihtoehtoja. Kun on opettanut itsensä nauttimaan esimerkiksi raakasuklaasta tai herkullisista ja rasvaisista kookospohjaisista leivonnaisista, jotka on makeutettu hunajalla, ei mieli tee enää kermamunkkeja. Ei koskaan.

Minua hieman häiritsee se, että syömisestä on tullut tiedettä ja näin keittiö onkin yhtäkkiä laboratorio. Itsekin olen tähän sortunut. Siinä vaiheessa kun jokaisen aterian yhteydessä mietitään sitä, että sopiiko tämä ruoka minulla ja miten tämä vaikuttaa terveyteen ja voiko näitä ruokia syödä keskenään, mennään jo ehkä aavistuksen sairauden puolelle. Ruokailun täytyy olla kokonaisvaltaisesti miellyttävä tapahtuma, jossa ei pidä takertua turhiin pikkuseikkoihin. Tärkeintä on nautinto ja itsensä kuunteleminen. Se on avain täydelliseen ruokavalioon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista