VHH vai LKN?

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on näinä päivinä todellinen muoti-ilmiö. Karppaukseen ja karppaajiin tuntuu törmäävän tämän tästä ja itsekin saan vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyviä yhteydenottoja melko usein.

Valtaosa karppaajista on saanut vähähiilihydraattisen ravinnon myötä huomattavaa apua ylipainoon tai muihin terveyteen liittyviin ongelmiin. Olen lukenut lukuisista tapauksista, joissa hyvin vaikeistakin terveysongelmista on päästy eroon karppaamisen avulla. Tästä huolimatta tai tästä johtuen virallinen taho ei suosittele karppaamista. Tilanne on itse asiassa täysin päinvastainen. Viime kuukausina ei ole voinut olla törmäämättä uutisjuttuihin, joiden ainoana päämääränä on ollut mustamaalata vähähiilihydraattista ruokavaliota. Näissä ”uutisissa” ei tietenkään ole muistettu mainita sanallakaan niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat saaneet karppaamisen myötä uuden elämän.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio herättää yllättävän usein täysin vääränlaisia mielikuvia. Monet asiasta tietämättömät näkevät karppaajat tyyppeinä, jotka syövät joka päivä vähintään kilon punaista lihaa ja nauttivat välipalaksi puoli pakettia voita. Näinhän asia ei tietenkään ole. Nykyaikainen karppaaja on ruoan suhteen laatutietoinen tyyppi, joka haluaa välttää länsimaisen ruokavalion pahimmat kompastuskivet. Tämä ei tarkoita suunnattomia lihavuoria tai kymmentä kananmunaa päivässä.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion toimivuuden taustalla yksi keskeisin juttu on se, että ihmiset rupeavat ajattelemaan ruoan laadun merkitystä. Huomattava osa karppaajista ei ennen vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle siirtymistä juurikaan ajatellut sen tarkemmin mitä suuhunsa pisti. Pääasia oli se, että ruoka maistui edes syötävältä ja sillä lähti nälkä. Karppaamisen myötä ihmisten laatutietoisuus onkin nostanut päätään hurjalla tahdilla. Kevyt”juustojen” sijaan kaupasta ostetaan pastöroimattomia juustoja, rasvaton litkumaito vaihdetaan kunnon raakamaitoon ja perunan sijasta syödään mieluummin jotain ravitsevampaa ruokaa. Lisäksi ollaan kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja monet karppaajista suosivat runsaasti myös luomua. Eikä tietysti voi väheksyä sitäkään, että useimmat karppaajista valmistavat ruokansa itse alusta loppuun.

Gluteeniviljat eivät tunnetusti juurikaan kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Terveyttä ja hyvinvointia ajatellen tämä on valtavan suuri asia, jota ei voi kylliksi korostaa. Monet karppaajat ajattelevat sitä leipää lähinnä hiilihydraattina vaikka itse miettisin ennemmin gluteenia ja lektiinejä. Pääasia kuitenkin on se, ettei niitä viljoja tule syötyä. Ainakaan kovin paljoa…

Tähän kun yhdistetään terve hiilihydraattitietoisuus ja laadukkaat rasvat, niin käsissä alkaa olemaan aika toimiva paketti. Siinä paranee sairauksien lisäksi myös moni muu asia. Selittämätön väsymys poistuu kertarysäyksellä, unenlaatu paranee ja energisyys sekä elämänilo kasvaa päivä päivältä.

Kuulostaa kaiken kaikkiaan todella upealle. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on kuitenkin omat ongelmansa. Karppauksen suurin miinus on hiilihydraattien liiallinen vatvominen. Hiilihydraattitietoisuus on tietysti hyvä asia, mutta mielestäni se ei ole oikein, että niitä hiilareita ruvetaan pitämään yhtäkkiä todellisina kirosanoina, joita tulisi välttää viimeiseen asti. No, tuo oli ehkä hieman liian kärjistetysti sanottu, mutta olen huomannut joidenkin karppaajien kohdalla sen, että mopo on karannut aavistuksen käsistä ja esimerkiksi itsenä kuunteleminen on unohtunut lähes kokonaan…

Olen esimerkiksi kuullut pariskunnasta, joka ”kärvistelee” arkipäivät vähähiilihydraattisella ravinnolla ja sitten palkitsevat itsensä viikonloppuna sillä ruoalla mitä oikeasti haluavat syödä. Ei näin! Ihmisen kuuluu syödä aina sitä mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Tosin nykyään suurin osa ihmisistä on vieraantunut pahasti siitä oikeasta ruoasta ja näin myös mielihalut kohdistuvat täysin vääriin asioihin. Kroppa saattaa huutaa ainoastaan kunnon suolaa, mutta menemmekin S-markettiin ja ostamme jättipussin sipsejä tai kilon myrkkykarkkeja. Oikeanlaisen lisäämisen ja korvaamisen avulla kuka tahansa saa juonen päästä kiinni ja ruokavalio muuttuu kuin itsestään terveellisempään suuntaan. Ilman, että sinun tarvitsee luopua mistään, mistä et halua.

Omasta mielestäni se ainoa ja oikea toimiva ruokavalio on siis itsensä kuunteleminen, johon pääsee käsiksi lisäämisellä, korvaamisella ja nautinnoilla (LKN). Mistään ei pidä luopua väkisin, sillä näin toimimalla voit tehdä itsellesi pahaa hallaa.

LISÄÄ
Raakaruoan määrää
Laadukkaiden rasvojen määrää (esim. voi, kookosöljy, oliiviöljy, kalaöljy)
Luomun määrää
Prosessoimattoman ruoan määrää
Laadukas viherjauhe
Maca
D-vitamiini
Laadukas C-vitamiini
Lääkinnällisiä yrttejä
MSM
200-500 grammaa kotimaisia marjoja joka päivä
Hampunsiemeniä
Pastöroimattomia juustoja
Villivihanneksia
jne…

KORVAA
Gluteeniviljat vaikka hampunsiemenillä, pähkinöillä, manteleilla tai tattarilla…
Prosessoitu suola aidolla raffinoimattomalla merisuolalla.
Valkosokeri hunajalla.
Aamupuuro ja leipä raikkaalla pirtelöllä ja kylkeen vaikka rasvaa tihkuva munakas.
Peruna esimerkiksi avokadolla.
Margariini voilla ja kookosöljyllä.
Litkumaidot luomumaidolla tai parhaimmillaan jopa raakamaidolla.
Valmisruoat ja kevyttuotteet aidolla ruoalla.
Fazerin sininen itse tehdyllä suklaalla.
Huono vesi lähdevedellä.
Mikroaaltouuni arvostuksella ruokaan.
jne…

NAUTI
Syöminen ei saa olla välttelemistä. Lisäämisen ja korvaamisen myötä sinun ei tarvitse vältellä mitään vaan alat automaattisesti haluta parempia vaihtoehtoja ja tuloksena on entistä nautinnollisempia ruokailuhetkiä. Pyri tekemään ruokailustasi aina mahdollisuuksien mukaan ainutlaatuinen tapahtuma. Täytä ruokapöytäsi sinulle tärkeistä ihmisistä ja älä koskaan tunne syömisestäsi huonoa omaatuntoa vaan nauti siitä joka solulla…

            

14 KommenttiaKommentoi

  • Voi kyllä, se on just näin niinku lopussa kirjotit tuosta nauttimisesta! :) Vaikka en kirjaimellisesti kaikkia lueteltuja ”ohjeita” noudatakaan, niin silti voin sanoa että olo on hyvä kaikin puolin ja vanhaan en palaisi enää.

  • Jep hyvä juttu kaiken kaikkiaan.
    Kohta 10 v tätä asiaa seuranneena ihmetyttää sellaiset asiat, että porkkanoita ei kannata syödä niiden hiilari pitoisuuden takia ja ainakaan keitettynä ja muut tällaiset pilkun viilaukset. Suurimmalla osalla hyvän tuloksen tuo juurikin se viljojen ja sokerin poisto jo pelkästään. Silloin on ihan sama syökö maan alla vai päällä kasvaneita pupun ruokia.

    Tällä kokemuksella muutenkin kehottaisin ihmisiä pitäytymään ennemmin 100 g hiilareissa kuin 20 g. Paitsi jos tietää itsensä hormonaalisesti ja kaikin puolin terveiksi, niin voi rassata konettaan matalemmilla hiilareilla. Jos kärsii siitä maanvaivasta kilppari-lisämunuainen, niin en kannata ollenkaan ketoosia ja ketohiilareita.

  • Minulla hiilarien vähentäminen oli tie siihen, että aloin kiinnittämään ruuan laatuun huomiota. Vhh:ta seurasi luomu, ja sittemmin myös koko elämäntapa muuttui. Vhh:sta on jäljellä hyvien hiilarien suosiminen, ei juurikaan hiilarien rajoittaminen. Nyt muistelen hiukan huvittuneena niitä aikoja, jolloin laskin hiilarigrammat tarkkaan, ei semmoinen ollut kovin luonnollista syömistä 😉

  • Puutarhuri-> Juuri näin! Mitään ohjeita ei pidä noudattaa kirjaimellisesti vaan aina kannattaa luottaa omiin tuntemuksiinsa…

    Myy-> Totta. Jo pelkästään viljojen ja sokerin käytön vähentämisellä saavutetaan todella isoja asioita.

    jl-> Tuo on hyvin tyypillinen kuvio. Ensin innostutaan vhh:sta, sitten luetaan kenties muutama Heikkilän kirja, josta saa innostuksen laadukkaaseen ruokaan ja loppu hoituu kuin itsestään…

  • Heikkilältä opittua:
    – tarkkaillaan hiilihydraatteja
    – ei pelätä rasvaa
    – kuunnellaan omaa kehoa
    – ei uskota suoraan niitä terveysoppeja, mitä muut ihmiset yrittävät tuputtaa
    – syödään vähemmään jalostettua ruokaa

  • ek-> Jep. Heikkilä on kyllä tehnyt ihan käsittämättömän arvokasta työtä… On pöyristyttävyyden huipentuma, että esimerkiksi joku Pekka Puska saa mainetta ja kunniaa kansanterveyden edistäjänä, kun samaan aikaan Heikkilä saa osakseen hyökkäyksiä suunnalta jos toiselta.

    Ande-> Kiitos linkeistä!

  • Jarkko, kiitos tästä. Laatu on niin tärkeä asia, sitä ei voi tarpeeksi korostaa. Ja gluteeniviljojen poisjättäminen on parantanut ainakin minun elämänlaatuani huikeasti.

    Mutta. Viimeiset pari kuukautta olen syönyt, jos nyt jonkun otsikon alle pitää laittaa, niin paleosti. Ja koko sen ajan vatsani on ollut turvonnut. Niin paljon, että vaatteeni eivät mahdu päälle ja näytän sivusta sille, että olisin viimeisilläni raskaana. Ennen ”paleota” olin ollut syömättä punaista lihaa kymmenen vuotta, vegaani puolitoista vuotta ja syönyt suurimman osan ruoastani raakana noin puolisen vuotta. Mitä luulet, voiko olla ettei minulle vain sovi liha? Vai mistä tässä voisi olla kysymys? (Toki ymmärrän, ettei mitään yksinkertaista vastausta ole helppo antaa tuntematta tilannetta täysin, mutta kysyn nyt kuitenkin :) )

    Kiitos.

  • Hei Maria,

    Suuret ruokavaliomuutokset tuovat usein mukanaan jotain ei-toivottuja ilmiöitä, jotka sitten ajallaan häviävät. Tosin tuo 2 kuukautta on vatsaongelmien suhteen jo aika pitkä aika, joten on todennäköistä, että syöt jotain sopimatonta.

    Tämä on tietysti vain arvailua, mutta lihan sijasta minulle tuli ekana mieleen pähkinät ja siemenet. Oletko lisännyt näiden käyttömääriä kuinka paljon? Voit halutessasi laittaa minulle sähköpostia…

  • Itselläni VHH oli ensin vastaus energiapulaan, ja sitemmin tie gluteeniviljojen pois jättämiseen. Lääkärin mielipiteestä huolimatta olen luultavimmin keliaakikko, ja gluteenin myötä elämästäni poistui huikea määrä terveysongelmia, alipainoisuus ja ankara maitoallergia. En pelkää porkkanoita mutta vehnää pelkään visusti. En koskaan laskenut hiilareita mutta mielenkiinto leipää ja pottua kohtaan on kadonnut.

    Enää mietin tätä paljon kritisoitua maitoa. Allergian hävittyä olen kyllä herkutellut maitotuotteilla aika lailla (ranskankerma ja mansikkahillo nam), kun ennen en syönyt lainkaan. Miten käy happo-emäs-tasapainon.

  • Moi Jonna,

    Juu, lääkäreitä ei kannata paljoa kuunnella tuon ”keliakia asian” suhteen. Se jos sinulla ei ole keliakiaa, ei tarkoita sitä, ettetkö olisi herkistynyt viljoille tai jotain vastaavaa. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella omia tuntemuksiaan…

  • Tuo hiilarien vähentäminen on varmasti monella, ainakin vähän liikkuvalla ihan hyvä ratkaisu, mutta mikä tekee perunasta ja viljasta niin huonoa? Artikkelisi oli hyvä, mutta tuohon ei suoraan vastausta saanut. Itse olen ainakin huomannut, että jaksan huomattavasti paremmin kun syön aamulla sen lautasellisen puuroa ja samoin perunat ovat mielestäni erittäinkin hyvää ravintoa. Kun kirjoitit, että kannattaa syödä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä niin henkilökohtaisesti olisi ainakin suuri puutos, jos en esimerkiksi saisi perunamuusia perunoista tehdä ja syödä sitä vaikka lihapullien tai kalan kanssa. Perunahan kuitenkin on kotimaista tuotantoa ja siinä mielessä puhdasta lähiruokaa.

    Tarkoituksena ei ole siis arvostella kirjoitustasi vaan mielenkiinnosta tätä asiaa kyselen. Olen myös huomannut sen, että paljon liikkuvana noita hiilareita tarvii esimerkiksi palautumiseen. Mikäli kovan lenkin tai kisan jälkeen syö huonosti tai ei saa riittävästi hiilareita niin palautuminen on kyllä huomattavasti hitaampaa kuin kunnon pasta-annoksen jälkeen.

    Muuten pyrin kyllä syömään terveellisesti ja monipuolisesti mutta nuo viljat ja peruna kyllä kuuluu aika oleellisena osana ruokavaliooni tällä hetkellä ja vaikealta niistä luopuminen tai niiden korvaaminen jollain muulla tuntuisi.

  • Itse en osaa perunaa ajatella puhtaana lähiruokana, kun huomioi sen myrkyn määrän mikä pelloille ajetaan. Lisäksi voi toki finelistä verrata perunan ravintosisältöä kukkakaaliin, kaaliin, lanttuun, nauriiseen jne. ja miettiä sitten siltä kantilta asiaa, että miten hyvää ja ravitsemaan ruokaa se on. Itse koostan mielelläni ruokani hyvistä ja juurikin ravitsevista aineksista, tuntuu hyvin turhalta täyttää omaa vatsaansa pelkillä tyhjillä kaloreilla.

  • Hei,

    Ei peruna silloin tällöin käytettynä ole mikään katastrofi.Ja kuka voi vastustaa esimerkiksi uusien perunoiden valloittavaa makua. Mutta siinä tapauksessa jos sitä perunaa aletaan käyttämään suuria määriä päivittäin tai joka ruoan lisukkeena, niin mennään mielestäni metsään. Kuten Miriam totesi, niin paljon parempia vaihtoehtoja on olemassa.

    Viljojen osalta keskeisin ongelma liittyy gluteeniin ja lektiineihin. Tästä on kirjoitettu kirjojakin, joista voin suositella erityisesti Vaaralliset viljat nimistä kirjaa. Kirjoittajat: James Braly Ron Hoggan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista