Yi Quan – Seiso itsellesi hyvä olo

Kiinalainen lääketiede ja kyseisen kulttuurin erilaiset liikuntamuodot ovat aina kiehtoneet minua. Perinteinen kiinalainen lääketiede näkee kehon sisäisten vuorovaikutuksien ketjuna, jota tuetaan mm. erilaisilla liikuntamuodoilla, mietiskelyllä ja yrttihoidoilla. Länsimaalainen lääketiede (made in USA) ei sitä vastoin mieti kokonaisuuksia vaan keskittyy lähes pelkästään vain oireen hoitoon. Jos esimerkiksi menet lääkäriin valittamaan selkäkipua, niin siellä tutkitaan ainoastaan selkääsi, eikä kokonaisuutta. Etenkin selkäkipujen suhteen lääkärien olisi hyvä opetella kysymään potilaaltaan kuulumisia. Selkäkipujen taustalla on nimittäin yllättävän usein stressi ja ihmissuhdeongelmat. Selkä kipeytyy lähes poikkeuksetta mekaanisista syistä, mutta miten ihminen selviää selkäkivuista, on kiinni siitä, mikä on yleinen elämäntilanne.

Törmäsin joskus 2000-luvun alussa todella mielenkiintoiselta kuulostavaan kiinalaiseen liikuntamuotoon, johon päätin tutustua välittömästi hieman tarkemmin. Tätä liikuntamuotoa kutsutaan Yi Quaniksi, joka voidaan vapaasti kääntää mielen nyrkkeilyksi. Sen pääasiallinen harjoitus on paikallaan seisomista, jossa suurimman työn tekee mieli ja kaikki liike on sisäistä. Harjoittelun päämääränä on ”yhdistää keho ja mieli”. Tässä käytetään apuna erilaisia seisonta-asentoja ja mielikuvia, joiden myötä mielen voima muuttuu kehon voimaksi ja yhdistää ihmisen yhdeksi elinvoimaiseksi kokonaisuudeksi. Eli pääsemme tilaan, jossa meidän luontaisesti kuuluu olla. Tilaan, jossa keho alkaa vahvistaa ja korjata itse itseään.

Mielestäni erilaiset mielen tyhjentämiseen ja ”lukkojen avaamiseen” tarkoitetut harjoitteet ovat äärimmäisen tärkeä juttu tässä hektisessä nykymaailmassa. Paikallaan seisominen voi kuulostaa helpolta, mutta alussa se on todella vaikeaa. Me länsimaalaiset olemme todellisia ärsykeaddikteja ja täysin vieraantuneita omasta kehostamme. Monelle paikallaan oleminen ja pysähtyminen on lähes ylivoimaista. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin kirjan lukeminen voi olla monelle mahdottomuus… On sanomattakin selvää, että tällaisessa sumussa eläminen on kaikkea muuta kuin hyväksi omalle hyvinvoinnille.

Yi Quanissa minua kiehtoo sen äärimmäisen yksinkertaiset harjoitteet, joista voi kuitenkin ammentaa joka kerta jotain uutta. Myös harjoitteiden teho jaksaa hämmästyttää. Jo 20-30 minuuttia jokapäiväistä harjoittelua tekee ihmeitä. Pää tyhjenee meluisasta ajatusmyrkystä, orastavat kivut häviävät ja immuunijärjestelmä vahvistuu. Seisontaharjoituksen aikana hengityselimien, ruoansulatuksen, liikuntaelimien, aineenvaihdunnan, hermoston ja muiden tärkeiden järjestelmien toiminnat tehostuvat luonnostaan.

Yi Quan harjoittelusta kiinnostuneelle suosittelen Tie terveyteen ja hyvinvointiin nimistä kirjaa, josta on käsitykseni mukaan tulossa ihan lähiaikoina uusi painos. Neuvon tässä yhteydessä sinulle yhden helpon ja yleisimmän harjoituksen, jota jokaisen on helppo testata vaikka saman tien.

1. Ota ryhdikäs, mutta rento asento. Jalat rinnakkain noin hartioiden leveydellä, paino päkiöillä, mutta kantapäät kuitenkin maassa ja molemmat polvet kevyesti taivutettuina. Pidä pää luonnollisesti pystyssä, olkapäät rentoina, ja sormet kevyesti auki. Ole ikään kuin istuvinasi alas, mutta hae samalla tunnetta kuin nojaisit seinään. Muista olla jännittämättä!

2. Nosta kätesi hartioiden korkeudelle, kämmenet avoimena sisäänpäin ja kuvittele piteleväsi sylissäsi paperipalloa. Käsien etäisyys kehosta voi olla noin 30-40 senttiä ja kämmenien etäisyys toisistaan noin 2-3 nyrkinleveyttä. Pidä sormet auki ja kuvittele niiden väliin pienet paperiset pallot.

3. Jätä kainaloidesi alle tyhjä tila, jonne myös kuvittelet pallon, jota kannatellaan siten, ettei se puristu litteäksi, mutta ei myöskään putoa. Aluksi tosin riittää, että päähuomio on käsien ja rinnan välisellä pallolla, jota pidetään sylissä niin, ettei se putoa, mutta ei kuitenkaan puristamalla. Hengitä luonnollisesti, äläkä kontrolloi millään tavalla hengitystäsi. Pidä silmät auki ja katso eteenpäin. Pyri keskittämään mielesi täydellisesti vain harjoituksen ympärille ja siitä herääviin tuntemuksiin.

Alkuvaiheessa harjoittelua saattaa esiintyä joitain ei-toivottuja ilmiöitä, kuten tärinää, jalkojen puutumista, hartioiden jäykkyyttä ja rinnanahdistusta. Yleensä nämä oireet häviävät jo muutaman viikon harjoittelun jälkeen. Jos ei, niin esimerkiksi jatkuva hartioiden jäykkyys voi kertoa väärästä asennosta. Säännöllisen harjoittelun myötä voit alkaa tuntemaan kehossasi mielenkiintoisia harjoittelun aikaisia tuntemuksia. Yleisin näistä lienee kevyt nipistely ja puutuminen, joka alkaa usein sormista ja leviää sitten pikku hiljaa koko kehoon. Tätä ilmiötä kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”.

6 KommenttiaKommentoi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista